seuraava »

[sideman]

Tarkottaako hedoninen adaptaatio sitä, että lähes kaikkeen lopulta tyrtyy?

Onko se ihmisen kulttuurisen evoluution conditio sine qua non?

Elikä kuten lapset kyllästyvät jopa muutamassa päivässä joululahjaleluihinsa,
aikuisetkin kyllätyvät omiin leluihinsa ja jopa ideologioihinsa?

Esimerkki aikuisten kyllästymisestä voisi olla vaikkapa se, että autoon ei
olla tyytyväisiä, vaikka se hoitaisi perustehtävänsä ihan mallikkaasti.

Tai tietoteknisiin laitteisiin halutaan aina vain nopeampia ja useampiytimisiä
prossuja, enemmän muistia, parempia näyttöjä sun muuta.

Tai asunto muuttuu liian pieneksi, alkaa sijaita huonolla paikalla,  on  varustettu
ikävillä naapureilla, jne.

Johtaako tuo hedoninen adaptaatio lopulta niin pahaan ikävystymiseen, että
monet ihmiset alkavat  kaivata suuria haasteita elämäänsä tunteakseen olevansa
elossa.

Äärimmäinen haaste varsinkin miehille taitaa olla sodankäynti.  Meneeko maailma lopulta
ikävystymisessään siihen pisteeseen, että kun "kaikki on kusetusta", usea haluaa vain päästä
täältä pois, ja kunniallisin tie miehille on sodassa kaatuminen?

 

[Avicii]

Ihmiset tarvitsee jatkuvia virikkeitä jotta luovuus säilyy ja uudistuu. Jatkuvaa muutosta. Toisille se tietenkin voi olla sellainen efekti että kun mikään ei enää riitä..

[Ave^^]

Maailmassahan on aina jonkin ajan päästä vallalla oleva hallinto kaatunut ja syntynyt uusi. Lamankin pitäisi olla tarpeeksi suuri mullistus, vaikka tuntuu ettei se tällä hetkellä kuitenkaan kosketa kuin osaa ihmisistä. Löytyyhän sitä siis monia suuria mullistuksia ennen sotaakin, mutta mistä sen tietää taas mitä jonkin ihmisryhmän päässä liikkuu..

Teknologisen kehityksen nopea tahti on hankaloittavaa tässä siinä mielessä, että kun pientä uutta hienoutta on jatkuvalla syötöllä tippunut koko ajan, niin vaaditaan niitä muutoksia ja elämyksiä nopeammalla tahdilla kuin joskus ennen?