seuraava »

[max.79]

Heippa vain!
pitkään aikaan en ole kirjoitellut. Liekö opiskelu stressi ollut. Mutta otampa nyt puheeksi sellaisen asian jota olen tässä vuosien aikan ihmetellyt ja epäillyt. ja kun täällä saa ihan rauhassa kertoa kokemuksiani  . Sain kuitenkin epäilyihin vastauksen. Se suorastaan avauvui silmieni eteen. Kirjaimellisesti.

Mulla on kyky ilmeisemmin keskustella kuolleiden kanssa tai en mä keskustele, ne puhuu mulle tai ottavat yheyttä. Yleensä nämä kuolleet ( hassu sana kun ei ne mulle olen kuolleita) ilmestyvät uniini kertoen unen kautta jotain.  

Nyt tullut uusi kyky. Tätä on tapahtunut jonkin aikaa ehkä muutama vuosi, mutta olen epäillyt asiaa. Nimittäin tuoksut! . Saatan yhtäkkiä haistaa jonkun tutun ihmisen, asian, tuoksun joka johdattaa tiettyyn ihmiseen.  Yleensä se on  edesmennyt vaarini. Hän tuoksui tuoreelle puulle ja tupakalle. Eilen kirjastossa kiertelin hyllyjen välissä en etsinyt mitään erikoista. Kunnes huomasin kirjan " Tie tuolle puolen"  kirj. Bernad Jakoby avasin kirjan sattuman varaisesti ja siinä oli mulle vastaus epäilyilleni. jOka tosiaan avautui siihen.
 Sivulla 148 lukee
" Vainajan läsnä ollessa tunnemme hyvin usein myös häneen liittyvän tuoksun. Tämä tuoksu ilmaantuu yllättäen eikä lainkaan sovi tilanteeseen tai ympäristöön. Se voi olla hajuveden, savukkeen, kukkien ja muun vastaavan tuoksu. Se auttaa meitä tunnistamaan keneen olemme yhteydessä"  Samalla sivulla jatkuu myös.. " Vainajan yhteydenotto voi tapahtua myös näyssä, unessa, sähköisenä ilmiönä tai symbolisesti luonnonilmiönä, joka liittyy erityisellä tavalla vainajaan.
Vaarini kävi kerran vieressäni kun " nukuin" sanoi mulle että "nouseppa ylös". Samassa herätyskello herätti mut.

Näitä kokemuksia on muitakin. Esimerkiksi tuo luonnon ilmiö siitä seuraavassa.

Olin hautausmaalla viemässä kynttilää lapsuuden ystävän haudalle. En löytänyt sitä mistään. kävelin hiekkatietä pitkin ja yhtäkkiä näin kaksi varista hautakumpujen lähellä joka katsoi minua. Sain tunteen että nyt pitää mennä sinne päin. Kävelin variksia kohti ja ne hyppäsi toiselle puolelle hautoja, siis toiselle hautarivistölle. Seurasin. Varikset hävisivät johonkin. Näin siinä samassa entisen luokkatoverini haudan. Tämä luokkatoverini ja lapsuuden kaverini olivat kavereita. Kun käännyin ympäri näin samassa myös etsimäni haudan. Haudat olivat siis vastakkain. Jätin ystävälleni kynttilän, silitin hautakiveä ja puhuin hänelle. Lähdin kävelemään autolle. Käännyin hautarivistön päässä vielä kerran katsomaan taakseni. Kaksi varista ilmeistyi takaisin hautojen viereen. Hymyilin. Lähdin hyvillä mielin kotiin.  


Tällaisia kokemuksia mulla ja on lisääkin. Onko jollain samanlaisia..??

http://valotar.wordpress.com/  blogi jossa kertoilen kokemuksiani... tervetuloa!

[Indium]

Jooh, toi olemattoman tupakan naamalle pöllähtely tuttua minullekin. En vaan ole täysin varma vieläkään, että kuka se on. Aavistus on.

Unet myös, mutta vain yhden poisnukkuneen suunnalta ja nekin loppuivat, kun minä sain unessa käydyn keskustelun myötä rauhan asiasta. Tämä tapaus tosin ei kyllä tupakkaa polttanut.

[Lumililja]

Hei, ihana viesti   Monella täällä lienee samanlaisia mukavia kokemuksia rajan taa siirtyneistä   Minulla myös. Samoin, juuri tänään ajattelin, kuinka hassulta tuntuu, että ihmiset puhuvat kummituksista. Kummituksista!   Vaikka kyseessä ovat ihan henget, täältä lähteneet ihmiset toisessa energiaolomuodossaan (tai miten sen nyt haluaa sanoa). Tuo tuoksujen tunteminen on sinulla hieno lisäominaisuus  . Itse haistan harvoin mitään, liekö syynä erittäin huono hajuaisti  . Mutta muunlaiset mainitsemasi jutut ovat tuttuja.

Odota vain, jos näet heitä unissa, niin kyllä aika pian alkaa tulla viestejä ihan päivätajunnassakin  . Kannattaa vain pitää mieli avoimena. Harvemmin he kylläkään mitään elämänviisauksia tai neuvoja jakelevat, niin kuin ihmiset yleensä juhlallisesti luulevat ja odottavat.   Esimerkiksi eilen kävi juttelemassa hemmo, joka haudataan ihan pian. Hän oli juuri samanlaisena siinä kuin eläessään. Iloisen oloinen. Sanoi odottavansa kovasti hautajaisiaan, koska "bileisiin" tulee koko suku. Harmitteli vain, ettei pysty olemaan itse ihmisenä paikalla, mutta muuten kyllä. Voi pyhä jysäys. Olen pikkuisen flunssainen, mutta tässä räjähtäneessä olotilassakin lähden sinne, koska "vainaja" niin odottaa näitä "juhliaan."

Mutta kerropa tosiaan tällaisia jollekin. Tuntui itse asiassa mukavalta kirjoittaa tänne. Elävässä elämässä ei ole monia joille voi jutella. Kajahtaneena pidettäisiin. Tältä hemmolta kyllä kysyin, yllättyikö hän siitä, että pystymme juttelemaan näin raja-aitojen lävitse. Hän sanoi, että ei, koska oli kuullut asiasta äidiltään (edesmennyt, tullut uniini). :
 
Oletkos sinä uskaltanut jutella kokemuksistasi ihmisille? Tai muut, näitä juttuja kokeneet? Itse haluaisin kauheasti kertoa näistä kuulumisista sukulaisille, mutta tietäähän sen, ettei todellakaan voi.  Järkevän ihmisen mainehan siinä menisi.  

[max.79]

Lumililja:  Olen puhunut lähinnä veljelleni ja puolisolleni. Veljelläni on ns. " etiäisiä" eli tää voi olla meillä suvussa kulkeva juttu. Facebookiin laitoin viestin tästä ja yllättävää että asia otettiin ihan ok:sti. kukaan ei ollut laittamassa suljetulle osastolle  . mut on se niin ettei näistä kovin voi puhua.
Ihmettelin viime viikolla mun herkkää olotilaa ja kuolemna läsnäoloa ajatuksissani ja kun vielä luinkin siitä. sitten keskiviikkona tuli fiilis ystävästä että mitähän sille kuuluu kun ei ole naamakirjassa näkyny, hänellä on syöpä. Tuli vain sellainen olo että taitaa olla se hetki lähellä että siirtyy toiselle puolelle. Sitten sain kuulla lauantaina että oli nukkunut pois 

[Lumililja]

Niin, max.79, kyllä tuo juttu teillä varmaankin suvussa kulkee. Usein taitaa niin olla! Olet kyllä tosi intuitiivinen tyyppi, tai sanoisinko, että selvänäköinenkin.  

Tuli muuten mieleeni, että Niina-Matilda Juhola ainakin on kirjoittanut Näkijä-kirjassaan noista tuoksuista. En muista, miksi hän ilmiötä nimitti, mutta ymmärsin niin, että jotkut selvänäkijät myös näitä tuoksuja aistivat... : Voisikohan kyse olla tämmöisestä kohdallasi...

[Varjotar]

"Tuuliajolla" oleva henki koluaa täällä
Tavaroita siirtyy ja kolaaminen käy. Kissat silmät suurina katselee, että mitä kummaa
Ei paljon puhu, ei paha oo.
No, siinähän kolaa vaan, aikansa ainakin  :

[lauraemilia]

Täälläkin puhuu yksi, joka tuntee muitaki jota muut ei näe 
10-vuotta nähny ja kuullu kaiken näköistä ja vasta 5-vuotta sitten epäilyni sai vahvistuksen.
Puhuin pienempänä asioita liikaa ääneen, ja  jouduinki puhumaan asioita aivan muualle
tulipa typerä olo mutta kantapään kautta opin, että kaikille ei kannata huudella.
Tuntuu, että voimani vahvistuvat päivä päivältä.
Selvännäkö muitten ja omaa tulevaisuutta tulee yhtä varmasti kun tiedät maidon olevan loppu jääkapista.
Tarot korteilla auttanu ystäviä hädässä.
 Ja henget tunnen samalla tavalla kun joku astuisi samaan huoneeseen ja tunnet jaahas kukas siellä 
Ovet avautuvat ja tavarat häviävät.
 Edellisesttä kämpästä muutin pois kun sisko pelasi spiritismiä niin avasi kai jonkun oven henkimaailmaan tuntui että kokona olis ollu henkiä porukalla ruuhkana meillä
Nyt on uusi kämppä eikä historiaa löydy, joten tunnen kun Eno enkelini käy välillä pyörähtämässä.

Pieni pelko on vielä, jos näen henget omilla silmilläni kirkalla päivällä.. säikähtäähän siinä.
Näin kyllä unen viikko sitten, että saavuin taivaanporteille ja enkelit kertoivat minun elämän tehtäväni auttaa henkiä jatkamaan matkaa. Ystäviä ei löydy jotka uskovat samaan, joten uudenvuoden jälkeen ajattelin osallistua enkeli tai meedio kursseihin, jotta uskallan kohdata- ilman pelkoa vaan luottavaisin mielin. 

[anon64976]

Mielenkiintoinen keskustelu. Minun äiti kuoli 11.7.2019. Olen aistinut äidin välillä. Se rauhoittaa. Näkemään en pysty henkiä. Joskus nähnyt unessa edesmenneen papan.

[talvenlapsi71]

Muutaman vuoden vanha keskustelu, mutta miksei nyttenkin voisi vastata. Mielenkiintoinen aihe, josta ei voi ihan jokaisessa kahvipöydässä puhua.
Sattumako tässä taas lienee, että tämä keskustelu osui silmiin, kun nimittäin mun isä kuoli lokakuussa (ja taas unohdin päivän!). Unessa olen puhunut hänen kanssa puhelimessa. Ääni on tuttu, ihan sama kuin eläissään oli. En tosin muista, mitä keskusteltiin.
Viimeksi pari kolme viikkoa sitten anoppi hymyili unessani aurinkoisesti ja oli onnellisen näköinen. Ajattelin, että en kai ole ihan epäonnisstunut miniä.
Rakas tätini kuoli muutama vuosi sitten. Oli niin kova ikävä tätiä, että kun sohvalla makasin ja murehdin, aloin tuntemaan hänen läsnäoloaan ja sellaisen rakastavan tunteen kuin täti olisi halannut ja olin kokonaan hänen sylissä. Sisäisillä korvillani kuulin tädin sanovan, ihan omalla äänellään, että hän tulee sitten vastaan, kun minun on aika lähteä.
En yritä väittää mitään, mitä nämä kokemukset ovat tai eivät ole. Tiedän, että uskovaisillakin on omat käsityksensä, mutta tämä on vaan mun elämää, jolle en voi mitään ja mitäs se Iso kirja sanookaan tuomitsemisesta.
Puoliso on avarakatseinen, joka ei näihin juttuihin usko, mutta hänelle voin kertoa, eikä hän naureskele tai vähättele. Ei onneksi nosta millekään jalustalle. Tunnen vieraaksi tavan puhua henkimaailmasta, koska joskus itsekin epäilen sen olemassaoloa. Olen pitkästä aikaa kiinnostunut elämästä ja ihan tämän puolisesta maailmasta. Tädin vierailu toi lohtua ja lohduttaa vieläkin, jos on vaikeaa. Ehkä siellä toisella puolen on joku vastassa, mutta pitää tämä matka ensin käydä loppuun.