seuraava »

[^^Queen Nefertiti^^]

Hello kaikki

tuli tuossa yv keskustelusta mieleen heittää kysymys tänne. Onko totta että miehet juoksevat helpommin rakkautta ja tunteita karkuun kuin naiset?

Se ei voi toimia niiden miesten kohdalla, jotka pysyy naimisissa kauan. Mutta 50% liitoista päättyy eroon. Ent työpaikassakin 2 kundia tavallaan ihailivat (?) tai ainakin mainitsivat miehiä, jotka ulkonäöllään saivat paljon naisia taikka sitten oli tyyppejä, jotka aina soittelivat kavereille että mitens mä tästä osoitteesta pääsen pois, kun on taas tullut vietettyä yö tuntemattomassa paikassa. Tällaista tapahtuu koko ajan kaikkialla, tosin tietämykseni mukaan jotkut naiset harrastaa samaa tiettyyn ikään asti. Minulle tulee jonkunlainen viehtymys kaikkiin miehiin joiden kanssa menen sentäs toka kertaa sänkyyn, mutta kun huomaan ettei se muutu rakkaudeksi, menee kiinnostus. Miehellä ei mene (seksiin).

Onko totta että naisen rakkaus on pitkäkestoista ja vakaata ja miehet on eksyneitä metsästäjiä, jotka käy rotunsa mukaan pomppimassa naisten pehkuissa ja ihmettelevät mitäs ne nää tunteet on.

Jos näin on, on tullut hyvin yksinkertainen selitys sille, mikä rakkaudessa on "vikana". Ei olekaan, nainen voi rakastaa vaikka miten paljon. Kylmiä temppuja voi selittää vain tämä tarve kontrolloida tilanteita, olla menemättä rakkauteen jne jne.

Exäni sanoi että mitä viileemmältä näytät, sitä enemmän mies  kiinnostuu > saalistus.

Toinen exä sanoo "olen oppinut olemaan menemättä mukaan täysillä vaikka miten rakastaisi, en uskalla antaa palaa koska juttu  voi loppua."

Miehen on oltava henkinen viisas että pystyy olemaan rakkaudessa pysyvästi ja kauan. Mutta millä tasolla ihmiskunta on?

Ei siis kannatakaan säteillä rakkautta ainakaan yksittäiselle miehelle koska miehen on suorittamisen kautta (marsvenus kirjat) osoitettava itselleen olevansa rakastamisen arvoinen. Jos heitä vaan rakastaa, heidän on työnnettävä rakkaus pois ja jatkettava pätemistä.

Joku totuus tässä ehkä piilee.

Että miehet suorittaa ja metsästää ruokaa, naisen tehtävä olis olla kaunis ja hiljaa, tai sitten kovaääninen, riippuu mitä pomo sanoo heh heh. Naisen tehtävä on olla paikallaan ja katsella mitä metsästäjät ympärillä puuhaa, ja vaikka voisi rakastaa paljon, pitää pihdata, että miehet voi ponnistella.

Hmmm 

Mutta jaksaako niitä sitten kunnioittaa enää. Naisen luontainen hoivavietti lie paras suunnata lapsiin. Nainen ja mies kohtaa hetken seksissä entä sydämessä, kannattaako niitä päästää sydämeen seksinkään aikana. 

[Oikku67]

Onko totta että miehet juoksevat helpommin rakkautta ja tunteita karkuun kuin naiset?

Onko totta että naisen rakkaus on pitkäkestoista ja vakaata ja miehet on eksyneitä metsästäjiä, jotka käy rotunsa mukaan pomppimassa naisten pehkuissa ja ihmettelevät mitäs ne nää tunteet on.

Exäni sanoi että mitä viileemmältä näytät, sitä enemmän mies  kiinnostuu > saalistus.

Toinen exä sanoo "olen oppinut olemaan menemättä mukaan täysillä vaikka miten rakastaisi, en uskalla antaa palaa koska juttu  voi loppua."

Joku totuus tässä ehkä piilee.

Nämä on vain minun mielipiteitäni, mutta kirjoitan kuitenkin..
- nykyisin myös naiset juoksevat rakkautta karkuun, yhtä herkästi kuin miehet.. tunteilukaan ei ole muodissa.
- naiset ovat yhtä eksyneitä ja metsästävät lähes samalla innolla, ihmetellen "mitäs nämä tunteet ovat?"
- mitä viileämmältä mies näyttää, sitä innokkaammin naiset "saalistavat" ympärillä.. (tai jos on sormus sormessa, vienti on taattu).
- kumpikin sukupuoli pelkää sitoutumista.. siksi ei mennä täysillä mukaan..
Ehkä liioittelen hiukan, mutta omin silmin nämä asiat monesti olen todennut (henk.kohtaisesti myös kokenut).. toki ei pidä yleistää..
Oikku67

[selkälokki]

Suosittelisin Brenda Shoshannan kirjaa: Zen ja rakastumisen taito

Sopii sekä sinkuille, että parisuhteessa oleville.

[Oikku67]

Zen ja rakastumisen taito

Kiitos, selkälokki!
Pitänee kirja hankkia, jospa vielä joskus uskaltautuisi rakastamaan.. ja rakastettavaksi. Ei taida kyllä yksi kirja riittää tälle "pelkurille"..
Oikku67

[Rakkauden enkeli]

Tähän pitäisi varmaan sanoa, että mitään ei voi, eikä kannata yleistää. Ei miehistä, kuten ei naisistakaan kannata luoda mitään "stereotypioita". Meitä on niin moneen junaan... Esimerkiksi oma mieheni on aurinko skorpioni ja ei ole lainkaan ns. "tyypillinen" skorpioni. Vaan hyvin uskollinen jne. Eikä ole juurikaan kiinnostunut mistään henkimaailman asioista yms. kuten minä (härkä) olen. Astrologiallakaan ei voi siis tehdä mitään "vedenpitäviä" tulkintoja. Eli älkäämme yleistäkö mitään. 

[lumineito]

Minä täälä taas!
Mites musta tuntuu, tässä keskustelussa ,että rakkautta voisi "hakea".
Ei suinkaan, se vaan osuu kohdalle ja hyvä niin, jos sattuu sellanen kaveri
jonka kanssa on "jing-jang" kohallaan. Jos ei, sit se on vaan heijastus siitä
"oikeasta".
 Itse olen kiitollinen jokaisesta kohtaamisesta koen aina jotain
erityistä heidän kanssaan.
Onneksi minut kastettu pienenä "rakkauden maljaan"
voin siitä ammentaa kaikille rakkaudettomille!
 

[^^Queen Nefertiti^^]

Rakkaus voi osua kohdalle ja silti mies juosta karkuun.  Suomeksi, yhteistä asiaa, suhdetta ei rakenneta tietyn rajan jälkeen.

Italiassa tuntui olevan mielenkiintoinen systeemi. Bisnesavioliitto. Tuli mieleen se rikas mies. Heh. Pitääkö siihen liittää rakkautta ollenkaan. Joku suomalainen tissimissi oli mennyt varakkaan italiaanon kanssa naimisiin - siellä kun pitää maksaa vaimolle elatusapua eron aikaan, jos ei eukko ole töitä tehnyt. Hmm.. 

[Rakkauden enkeli]

Onneksi minut kastettu pienenä "rakkauden maljaan"
voin siitä ammentaa kaikille rakkaudettomille!
 

Voi kuinka oivallisesti sanottu.    Todellinen rakkaus ei lopu, eikä vähene, olkoon "ulkoiset puitteet" minkälaiset tahansa... Se on kaikkia ja kaikkea varten. 

[^^Queen Nefertiti^^]

Mikä todellinen rakkaus. Puhutteko miehistä vai kosmisesta rakkaudesta? Tietenkään KOSMINEN rakkaus ei lopu. Puhunkin miessukupuolesta.

[^^Queen Nefertiti^^]

Eli itse asiassa ajan takaa sitä jos rakkaus menee seksin yläpuolelle huomattavasti. Jos alkaa tulla kuvaan menneet elämät, sielunsopimukset ja telepaattinen yhteys, tai siis huomattavan mystisten asioiden käsittely yhdessä, sielunyhteys; ja niin edelleen. Loppuuko se vai syveneekö.

Miksi henkisissä kirjoissa lukee että rakkaus ei lopu ja rakastavaiset löytävät toisensa aina elämä elämän jälkeen. Miten sen kanssa sopii tämä ajatus että miehet säikkyy rakkautta. Kait niiden (heidän) tulisi olla yhtä kiinnostuneita. Vanhakirkollisen ajattelun mukaan miehet on jopa niitä joilla on sielu heh heh, en ole aivan varma asiasta.

Niin onko ne sen isompaa kamaa kuin se muukaan?

Olipas tuo romanttista, en osaa edes ajatella että kuolisin jonkun syliin ja kun kaksoisliekkini tuntuu olevan tuolla yläilmoissa, en usko että mitään kamalan täydellistä saa täällä kokea. Korkeintaan joku menneen elämän suhde ilmestyy taas.

[miumiu]

Minä olen oikeastaan sitä mieltä, että sukupuolten erot rakkauteen suhtautumisessa (jos niitä eroja nyt loppujen lopuksi edes paljon onkaan) johtuvat suurimmaksi osaksi kulttuurin ja ympäristön vaikutuksesta. Pojat ja tytöt kasvatetaan erilailla (usein tiedostamattomasti), molemmille annetaan erilaisia roolimalleja ja ympäristö suhtautuu heihin eri tavalla...

Biologialla on toki jonkin verran osuutta asiaan, mutta olennaista on se, että kulttuurimme korostaa näitä eroja ja saa ne näyttäytymään suurempina kuin ne todellisuudessa ovatkaan. Eli jos poika ja tyttö kasvatettaisiin tyhjiössä, ilman kosketusta ulkomaailmaan (mikä ei tietenkään ole käytännössä mahdollista), eivät erot olisi niin merkittäviä.

Tämä on minun näkemykseni. 

[^^Queen Nefertiti^^]

Eikös miehet pitäisi kasvattaa siten kuin ennen että on kunnia-asia hoitaa perheensä eikä vain juosta viipottaa maailmassa mahdollisesti naisia iskemässä? Missä iässä mies aikuistuu? Jos sanotaan ettei koskaan niin voi, voi.

Miehet alkaa tuntua niin kummalta sakilta etten kohta tiedä miten suhtautua. Eri tavalla kuin 2 v sitten ainakin.

No kyllä pohjimmiltaan itse koen että menneiden elämien suhteet usein tulevat esiin, mutta seuraavalla kerralla asiaan ei tarvinne heittäytyä ihan täysillä. Kyllähän sielut kasvavat eläimellisyydestä pois eri elämien aikana. Ja vaikka mitä soturi/casanovaelämiä eläisi, ne samaiset henkisen kasvun jutut tulee eteen kaikilla. Toden totta olen itse ollut monessa elämässä mies, en ole vaan tietoinen mitä kaikkea olen tehnyt. 

En tiedä olisko paras sellainen viileän älyllinen suhde miehiin, ei mitään tunteilua?  Koska mitä enemmän viime vuosien tapahtumia ajattelen, sitä enemmän tuntuu että etäältä asioihin suhtautuminen auttaa. Kun draamaan menee mukaan tulee ongelma. Nytkin pitäis päättää meneekö exän kanssa puhumaan henkeviä vai ei. Miksi mennä jos se ei vaikuta mihinkään. Jonkun toisen kanssa.. hmm.. 

[nikki]

pojan ensirakkaus on äiti
ja äiti oikein kasvattaessaan "hylkää" pojan
isän tehtävä varsinkin murrosiässä on katkaista lapsen,niin tytön kuin pojankin,napanuora äitiin ja "saattaa" lapsi maailmalle
jos pojalta jää omaksumatta miehen rooli,eli isä ei olekaan vahvana esimerkkinä,
poika jää ikuiseksi pojaksi,joka pelkää jokaisen naisen "hylkäävän" hänet,
siksi hän pelkää sitoutumista,koska hylkäämisen tunne on liian tuskallinen tunne
koettavaksi uudelleen ja uudelleen
kuitenkin mieskin kaipaa sitä syvempää yhteyttä,niissä hetkellisissäkin syrjähypyissä,ja samalla pelkää niitä tunteitaan ja hyppää uudestaan ennenkuin on tarvis kohdata syntyjä syviä..
ja näin ovat molemmat sukupuolet hukassa ja onnettomia..
ja vaikka se mies metsästää, se on kuitenkin se nainen ,joka tekee valinnan

hyviä kirjoja miehen ymmärtämiseksi:
Miehen kunnia,Juha Siltala
venäläinen eros?
Yrsa Stenius,Valta ja naiseus
Deepak Chopra,Polku rakkauteen
mies marsista,nainen venuksesta  jne..

[Aniel]

pojan ensirakkaus on äiti
ja äiti oikein kasvattaessaan "hylkää" pojan
isän tehtävä varsinkin murrosiässä on katkaista lapsen,niin tytön kuin pojankin,napanuora äitiin ja "saattaa" lapsi maailmalle

Ja jos tyttö puolestaan etsii koko elämänsä isänsä rakkautta, jota ei kokenut, hän vetää puoleensa em. miehiä, jotka läheisyyttä kokiessaan lähtevät karkuun. Näin tyttö puolestaan toistaa omaa traumaattista kokemustaan nähden ainoastaa nämä miehen puolikkaat ja itsensä puhtaana ja rakkaudellisena.

Se, mitä tytön pitäisi tajuta, on oma sitoutumiskammonsa sekä se, että yksikään mies ei ole se isä, joka ei koskaan ollut paikalla. Itsensä ulkopuolelle projisoimme kaiken sen, mitä emme mielemme sisällä halua nähdä. Paraneminen tapahtuu, kun keräämme nämä "ulkopuoliset" asiat mielemme seinien sisään ja alkamme prosessoida niitä siellä. Siihen loppuu "epäonniset", mutta ah niin tarkoituksenmukaiset rakkaussuhteetkin. 

[Aniel]

Jupiter Girl

Se mitä tarkoitin, on että kun tiedostat Sinussa ne asiat, joita näet kumppaneissasi, pääset liikkeelle siinä asiassa, miksi kohtaat tietynlaisia miehiä. Asiat tulevat itsesi ulkopuolelta  niin kauan sinua vastaan kun et ymmärrä, että jokainen kohtaamasi ihminen muistuttaa sinua siitä, mitä sinun pitäisi itsestäsi ymmärtää...

Tarinan mukaan paimenta vastaan tuli tiellä mies. Mies kysyi, voisiko kysyä paimenelta kysymyksen ja paimen suostui. Mies kysyi, millaisia ihmiset ovat läheisessä kylässä, jonne hän oli matkalla. Siihen paimen vastasi, että saisiko hän ensin kysyä, millaisia olivat ihmiset, jotka asuivat edellisessä kylässäsi? Mies vastasi, että tosi ikäviä, negatiivisia ja epäystävällisiä, johon paimen vastasi: Kuule, niin ne ovat tuossakin kylässä, valitettavasti. Ja mies jatkoi matkaansa.


Hetken kuluttua tuli toinen mies, joka kysyi paimenelta, voisiko tältä kysyä neuvoa. Paimen vastasi,että toki. Mies kertoi lähteneensä kotikylästään koska hänen piti lähteä, ja hän halusi nyt tietää, millainen oli tuo läheinen kylä. Paimen kysyi jälleen mieheltä, millainen oli tämä edellinen kylä. Mies vastasi: oi aivan ihania ihmisiä täynnä, niin ystävällisiä ja rakastavia, johon paimen vastasi: Niin on tässäkin kylässä!


Eli maailman näkee oman mielensä lasien läpi. Niihin laseihin ovat piirtyneet kaikki kokemukset ja niistä kokemuksista kun päästää MIELEN TASOLLA irti, (toisin sanoen tuntea kaikki tunteet, joita ei ole uskaltanut kokea aikaisemmin) niin todellisuus alkaa näyttää todellisuudelta eikä mielemme projektiolta.

Lisäksi voi miettiä, KENEEN vanhempaan on samaistunut enemmän. Kenen toimintamallit on imenyt itseensä.