seuraava »

[^^Queen Nefertiti^^]

Miksi minä olisin sitoutumiskauhuinen kun viimeisenkin kanssa olisin tahtonut jatkaa ainakin vuoden pari vielä, ja sitä edellisen kanssa myös? Ei ehkä loppuelämää mutta kauemmin. Tunne, kemiat ja niin edelleen oli hyvin vahvat, toivon tässä koko ajan sitä henkilöä joka ei juokse sellaista pakoon.

[VE!]

Miksi minä olisin sitoutumiskauhuinen kun viimeisenkin kanssa olisin tahtonut jatkaa ainakin vuoden pari vielä, ja sitä edellisen kanssa myös? Ei ehkä loppuelämää mutta kauemmin.

Siis olisit itsekin jossain vaiheessa halunnut niistä ihmisistä eroon? Mutta OMALLA aikataulullasi, nyt sitten ehti se toinen pirulainen ensin?

Kyllä tuo minusta ainakin pahasti sitoutumiskammolta vaikuttaa... Oletko koskaan tavannut sellaista miestä, jonka kanssa haluaisit olla lopun elämääsi? Siis nyt ei puhuta tavoittamattomista miehistä, vaan niistä, joiden kanssa olet oikeasti ollut jossain suhteessa?

Silloin jos etsii "aivan erilaista kuin" isänsä/äitinsä/exänsä, sortuu aivan samaan lankaan kuin jos tiedostamattaan aina päätyisi samaan tyyppiin. Silloin ei ota ihmistä omana itsenään, vaan jonkun vastakohtana. (Ja siinähän joutuu aivan takuulla pettymään)

Tuo paimen-vertaus oli osuva. Sitä saa mitä tilaa.

[^^Queen Nefertiti^^]

Siis nythän on niin että eivät hekään olisi tosissaan luvanneet loppuelämää tai naimisiinmenoa, mutta olishan sitä nyt voinut hieman kauemmin jatkaa. Ei mitään takeita ole mutta jos rakkautta on, pitäis vaan antaa kattoa. No se skorppari oli liian heikko jäbä, kait ja uskoi hieman omalaatuisesti, mutta kauriissa olis ollut potkua. Hänellä vaan oli tämä epäonnistuneiden suhteiden sarja takana. Olisin antanut mennä vaan eteenpäin, mutta ei minulle ole lapseni isän jälkeen tullut sellaista oloa kenenkään kanssa että ollaan hautaan asti. Ja vaikka tuliskin, sekin voi pettää.

Eli siis joko vetovoima jne on tai ei, mutta herttinen, eivät hekään loppuelämää luvanneet joten miksi minä. Oltais vaan nautittu jutusta ihan coolisti.

Tästä on kiva kirjoitella olematta niin kovin shokkitilassa, ihan vaan miettii että mikä se on se pelko johon kauriillakin asia kariutui. No se että pääsin liian lähelle, mistä sitten päättelin että miehet ei halua läheisyyttä TAI menin liian lähelle jotain tunnesolmua, jonka avaaminen pelotti.  So ?

Osaisinko edes kuvitella kun ympärilleni katson, että jonkun kanssa tulisi ihan final-fiilinki? Ei oikeen.. en edellytä sellaista.

[Aniel]

Mutta kun entä jos tiellesi tulee mies, joka vilpittömästi haluaa Sinut? Ahdistutko? Väitätkö etttei kemiat vaan kohtaa? Ja kiinnostutko juuri ja nimenomaan oman polkunsa tallaajista, vähän vaikeista, tai suoranaisista ongelmatapauksista?

Kyse ei ole tietoisesta mielestä vaan me vedämme puoleemme itsemme kaltaisia ihmisiä, tarve kumpuaa alitajunnasta KUNNES tajuamme, MIKSI JUURI SAMA IHMISTYYPPI JATKUVASTI TULEE VASTAAN...

TAI sitten sinä olet sellainen kuin minäkin olin... menet ihmisen sisään, otat sen haltuun, jotta voit varmistaa ettei tuo toinen saa sinua valtaansa, sillä mitäs muuta heikkouksiensa näyttäminen aiheuttaa kuin pelon, että toinen kuitenkin jättää... ymmärrätkö? Sinä pidät kaikki langat käsissäsi ja KUKA NORMAALI MIES HALUAA OLLA NAISTANSA HEIKOMMALLA?

Voihan olla että puhumme eri asiasta, mutta olen sellaisen käsityksen saanut sanoistasi, että tilanne kenties voisi olla tämä.

Ja niin kauan kuin kiellät voimakkaasti mahdollisuuden, että itse oletkin samanalainen kuin nuo miehet... kannattaa mennä itseensä ja kokeilla mahdollisesti sitä tunnetta tai roolia olla se valloittajatyttö, ja mitä sen tajuaminen sinussa herättää.
Se satttuu.... mutta

sanovat että:
jos ymmärtää sen että asiat oikeastaan eivät ole sitä miltä ne näyttävät,

se on aika mullistava kokemus

siksi sanotaankin että:

jos se ei ole jollain tapaa tajunnan räjäyttävä kokemus

ei  sitä ole lainkaan ymmärtänyt




 

[Hiisitär]

Haha,

aloin itsekin miettiä tätä asiaa, kun täysin yllättäen, ilman mitään järkevää selitystä nykyinen poikaystävä pisti suhteen poikki. Kaikki kolme suhdettani ovat loppuneet aina samoin: täysin yllättäen, syynä se, ettei mies vain enää rakasta minua tyttöystävänä, vaikka heidän mukaansa olenkin yksi mahtavimmista ihmisistä, joita he ovat koskaan tavanneet (aika ironista ja ristiriitaista).

Noh, mie uskon silti, että kaikella on tarkoituksensa - niin myös tälläkin erolla. Oikeastaan olo on ollut aika hyvä ja ihmeellisen kevyt, vaikken eläissäni ole ollut NÄIN poissa tolaltani. Ihan kuin paino olisi pudonnut harteilta, vaikka kaikenlainen kuolema (tässä tapauksessa egon ja haaveiden) sattuu aina - ja ihan vietävästi.

Asiaa onneksi helpotti se, että sain sisäistettyä mikä karman velka tässä on kyseessä ja tuntuu hienolta, kun on taas yhden askeleen lähempänä kokonaisvaltaista puhdistumista ja kotiin palaamista, lopullisesta ^____^ Silti en voi olla miettimättä, miksi tämä sama kaava toistuu aina - vaikka kuulemma olen aivan mahtava ihminen niin miksi se ei kestä parisuhteeseen asti? Mitä minulta puuttuu? (No, ei ehkä mitään puutukaan, maksellaan vaan vanhoja juttuja pois).

[^^Queen Nefertiti^^]

Siis kun sinulla on kevyt olo, tarkoitatko että suhde meni poikki just nyt vai puhutko kolmesta edellisestä jutusta? Ja mikä se karmavelka oli? Minusta meillä se liittyi auttamiseen (mitä ei toteutettu vieläkään) ja rahaan (hän elätti minua ennen).. sitä ennenhän ehkä petin miestä joka petti minut nyt; HUOM ehkä.

Pitääkö kaikesta vaan päätellä että meidän kaksoisliekit hilluu taivaassa ja kaikki muu on väliaikaista parisielutouhua, jossa rakkaus ja tunne ja tuttuus voi olla hyvinkin vahvaa, mutta se pelottaa heitä tai jotain muuta tulee/ halutaan kokea muita/ yksinoloa jne?

Edelleen en tiedä oikeen mitä sanoa exälle. Tuntuuhan se aika tyhmältä aina kuulla samat sanat "rakastan sinua ikuisesti, tunsimme menneessä".. no ei, minulla on tunne että seuraava juttu kestää, koska olen odotellut jo aika kauan. Se lienee sitten joku energioiden kohtaaminen mitä ei voi välttääkään, kait. Siis jos on joku diili tehty ennen syntymää. Regressiossa sain sen kuvan, että minä olin siinä elämässä se varakas ja hän tässä elämässä on hieman paremmassa asemassa kuin minä, kun tapaamme.. ehkä.

[Rakkauden enkeli]

Pitääkö kaikesta vaan päätellä että meidän kaksoisliekit hilluu taivaassa

Kyllähän minunkin kaksoisliekkini "hilluu" "taivaassa". Itse olen kuitenkin ollut onnellisesti naimisissa kohta 7-vuotta ja yhdessä ollaan oltu jo 11-vuotta. Eli ne "muutkin" suhteet voivat olla hyviä, pitkäaikaisia ja pysyviäkin. Älä lannistu JupiterGirl. 

Yritä kokonaan unohtaa mies asiat hetkeksi. Itse kohtasin aviomieheni juuri silloin kun sitä vähiten odotin. Olin tuolloin nuorena, 20-vuotiaana, aika tympääntynyt ja pettynyt miehiin ja jo mielessäni ajattelin, etten ikinä enää seurustele. Sitten kuitenkin "törmäsin" mieheeni. Mikään suhdehan ei toki ikinä ole ns. "täydellinen", eikä pysyvyydestä voi ikinä olla 100% varma. Kaikki suhteet tarvitsevat työtä onnistuakseen. Ennenkaikkea sitä aitoa, ehdotonta ja pyyteetöntä rakkautta.  Suhteiden päättymiselläkin on tarkoituksensa... Useat asiat elämässä tulevat ja menevät, mutta rakkaus pysyy nyt ja aina riippumatta olo/ihmissuhteista yms.

"Älkää ulkoistako rakkautta, vaan tuntekaa se itsessänne."  T: quess who?

Sitä kautta se voi "säteillä" muuallekin, kaikkialle...

[^^Queen Nefertiti^^]

Heh

olet varmaan kolmas joka koettaa sanoa tota.. mutta minua auttaa asioiden MIETTIMINEN. Nimittäin jos tunne+sydän ei riitä, sitten pitää olla kyse karmasta+sielusta. Jos sekään ei ole mitään, niin mitä jää. Mutta kiva kuulla että avioliittojakin on, jopa pitkäaikaisia. Siis onnellisia, tarkoitan. Kai yritän uskoa etten ole ihan ihmismaailmasta irronut; kaksoisliekkien miettiminen viittaa minusta siihen, että alkaa olla maaelämien loppuvaiheessa, vai. Kun on välillä hankalaa pysyä "menossa mukana".

Luulen että astrosivulla juttuni menee aina ihmissuhdejutuiksi +henkisyys, sillä töissä se nyt ei sitten voi olla pääpaino. Paitsi voiskohan sitä alkaa pitää ihmissuhdepalstaa hehe. Elän elämää eteenpäin enkä etsi, mutta on vaan hieman puuduttavaa hoitaa arkea ilman mitään kipinää, tiedän just mitä on yksinäinen henkinen kasvu ja työ. Saa sitä onneksi joistain asioista iloa, matkat, frendit jne. Siksi mun on kai vaikea ymmärtää exän valintaa olla yksin, ilman rakkautta, no mikäs siinä kun iskee uuden taas jne.

[Rakkauden enkeli]

Heh
olet varmaan kolmas joka koettaa sanoa tota.. mutta minua auttaa asioiden MIETTIMINEN.

Toki tee niinkuin sydämessäsi oikeaksi tunnet. Sinähän se olet oman elämäsi paras asiantuntija.  Joskus on kuitenkin ihan hyvä vaihtaa täysin katsantokantaa, reagoimista, suhtautumista, tai tyyliä johonkin asiaan liittyen. Asiat aukenevat eri tavalla ja ne näkee ikäänkuin aivan uusin silmin.
 

kaksoisliekkien miettiminen viittaa minusta siihen, että alkaa olla maaelämien loppuvaiheessa, vai.

Hmm... Riippuu ihan tilanteesta ja ihmisestä. Joillain voi kuitenkin kestää vielä useita elämiä täällä tallaillessa, vaikka kaksoisliekki asioita pohtiikin ja kenties jo sen liekkinsä löytääkin. Siihen kaksoisliekkiin kun on nimittäin vielä myös täysin "yhdistyttävä". Mutta siitä se "kotiinpaluu" ikäänkuin alkaa, kun noita asioita alkaa tiedostamaan... Kaksoisliekkiin yhdentymisen pitää tapahtua ennen, kuin voi lopullisesti "jäädä kotiin". Se yhdentyminen onkin jo sitten ihan toinen juttu...  :

Paitsi voiskohan sitä alkaa pitää ihmissuhdepalstaa hehe.

Mikä jottei...  :

tiedän just mitä on yksinäinen henkinen kasvu ja työ.

Kaikkihan tekevät tuon varsinaisen työn itse ja "yksin" omassa elämässään. Ja silti kukaan ei ole täysin yksin... Menipäs taas sanojen ja silmien pyörittelyksi. :

Rakkauden valoa sinulle! 

[arzie]

Moni varmaan ajattelee että rakkautta ja sitoutumista on olla yhdessä kuin paita ja perse. Kait se sitäkin joissakin tapauksissa voi olla.    Ainakin aikansa.
Mielestäni suurta rakkautta on antaa kumppanin olla oma itsensä. Jos rakkaus tai kumppanin hyväksyntä pitää ansaita, silloin alkaa mennä mettään. Onneksi  tai -transiitit sitten korjaavat tilanteen. Mutta erohan siitä monesti on seurauksena.
Mitenhän usein tilanne menee jotakuinkin näin: Nainenhan usein on enemmän kotona kuin mies ja tilanteeseen tyytymättömänä nainen kodista vastaavana alkaa esittää vaatimuksia tilanteen muuttamiseksi. Tai mies vaistoaa että jossain mättää. Tyytymättömyys alkaa nousta esiin ja mies tilanteen raiteilleen saamiseksi voi muuttaa joitain tapojaan. Tai sitten ei. Ollaan lähdetty mielistelyn ja vaatimusten/syyttelyn alkumetreille. Eli ei kunnioiteta toista ihmistä semmoisena kuin hän on.

Yhteiskunnan vaatimuksesta nainenkin käy päivisin töissä. Ehkä mies tuntee kotitaloustöissä olevansa väärässä paikassa tai astuvansa naisen reviirille vieden jotain naisen naiseudesta.
Hoivaaminen liitetään naisen ominaisuudeksi.
Kyllähän mies yksinasuessaan varmasti itse tekee kaikki kotitaloustyöt.

Ihmiskunnan alkuajoillahan mies hankki toimeentulon ja nainen järjesti kodin jonne mies tuli lepäämään ja petipuuhiin naisensa kanssa. Nyt on roolit muuttuneet niin lyhyessä ajassa ettei biologinen kehitys ole pysynyt rattailla menossa mukana ja sisäinen nainen ja mies ovat eksyksissä. Kumpikaan ei voi täysin tehdä sitä mihin luonto on alunperin tarkoittanut.
 

[^^Queen Nefertiti^^]

Varsinkin tilanteessa jossa nainen jää yksin elättämään lasta, on pakko olla roolit näinpäin. Mistähän se raha muuten tulisi? Siksi on niin raukkamaisen tuntuista, kun aina uuden rakkauden alkaessa mies tosiaan katoaa. On hankala suhtautua kovin ymmärtäväisesti viimeiseen exään, ainoa hyvä puoli on että asiasta on selvitty. Mutta yksin ei haluaisi hautaan asti kulkea (enkä kuljekaan, mutta kyllä toisen pitäisi jo pystyä sitoutumaan kotiin ja perheeseen).

Ei kumppanuus nyt voi olla pelkkää selviytymistä saatikka karmavelkaa! Onneksi ei ole pakko nyt olla kenenkään kanssa. Miehet saattaa rakastua itse asiassa liikaa tai liian nopeasti eivätkä sitten tiedä mitä tehdä (exäkin sanoi näin kerran kun tuli istumaan sohvaani..)..

[Hiisitär]

Anteeksi, kun kesti taas vastata, olen edelleen netitön, mutta jospa tuossa ensi kuussa alkaisi taas helpottaa...

Niin, kevyt olo on lähinnä sen suhteen, että kun tämä nykyinen suhde loppui, sitä tajusi taas suorittaneensa yhden itselleen asettamansa virstan pylvään, saaneensa maksetuksi omat pahat tekonsa menneistä elämistä. Näin sitä on jälleen askeleen lähempänä sitä valaistumista ja tämän maallisen elämän lopullista taakse jättämistä, mikä on tietenkin jokaisen sielun kehittymisen tarkoitus. Että palaa sinne mistä lähti ja sellaisena kuin lähti

Kyllä sieltä varmaan marssii taas mies elämääni, jos niin on tarkoitus - ja viipyy juuri sen ajan kuin on tarkoitus.

[^^Queen Nefertiti^^]

Ajatteletko että se oli "pahoja tekojasi"? Minulle tulee mieleen että tää kauris oli kyllä laitimmainen jota lähdin auttamalla auttamaan, seuraavaksi saa mies olla auttamassa ja antamassa. Olen tarpeeksi revittänyt itseäni ihmisten auttamisessa. Niin ja kyllä se vika juttu loppui liian nopeasti - tarkoitus, hmm.. sopimuksetkin voi purkaa..

Pahoja tekojani sovitin varmaan vain ekan kanssa, sen jälkeen tuntuu että oli neutraali tai karmaton rakkaus ja sitten oli varmaan tää.. sielunsopimus toisen kanssa auttamisesta tai kehittymisestä. Tuntuis loogiselta että vaakakuppi keikahtaisi minun edukseni next time.

Atha, tiedäthän sinä että ne seuraavat on just tuloillaan.. hengähdetään hetki. Tää oli vasta alkusoittoa.. Ja niin en usko että me olemme henkimaailmassakaan vailla näitä rakkaussuhteita, päinvastoin siellähän niitä saa tavata. Ei se nyt sitä tarkoita että kun elämämme siirtyy täältä astraaliin, ettei rakkaitaan tapaisi!

[Hiisitär]

Voi, ei ollenkaan! Siellähän niitä rakkaita vasta tavataankin, ihan puhtaina Itsenään ^____^ Ja hengähdystaukoa tässä kyllä tarvitaankin, nautiskelen yksinäisyydestä.

Olet oikeassa, että parisuhteessa ei välttämättä aina ole kyse siitä, että minä maksan hänelle velkaa tai hän maksaa minulle, vaan kyseessä voi olla juuri tuo mainitsemasi auttaminen. Ehkei apu menisikään perille oikein/tarpeeksi hyvin pelkässä ystävyyssuhteessa, vaan se vaatii sen parisuhteen.

Syitä on aina niin monia, huh!

[^^Queen Nefertiti^^]

Ja mikä onkaan niin intensiiviä draamaa kuin tunnesiteen alainen toisen auttaminen ja niin edelleen.. en taatulla olis auttanut paria exää niin paljon ilman tunnesidettä, ja ne olikin ihan samanlaisia ongelmiltaan+elämäntavaltaan, ehkä toinen kerta opetti ja kolmatta sellaista ei tarvi. 

Kun se ei sitten juoksekaan karkuun.