Sivuja: 1 [2]
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Yrittäminen = epäonnistuminen? Kyseenalaistan!  (Luettu 9600 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
Luuu
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 205



Profiili
« Vastaus #15 : 08.11.2013 14:51:31 »

Hei!
Mukavaa huomata, että muutkin miettivät tämmöisiä  Smiley
Itsellä on aina ollut niin, että asiat hoituu ja tulee tehtyä paljon paremmin jos sanon tai ajattelen päässäni "teen jos kerkeän" "yritän tehdä" tai muuta vastaavaa.
Oma mielipiteeni on, että ei kannata sanoa varmasti mitään. Antaa asioiden hoitua omalla painollaan ja kaikki järjestyy paljon paremmin  Smiley
Minulla on kaikki mennyt ihan persiilleen jos kovin itse varmasti lähden kokeeseen/työ tehtävään tai ihan kotona suunnitelen tekeväni jotain niin arvatkaa vaan  Grin
tallennettu
Sirpa
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 62


Profiili
« Vastaus #16 : 08.11.2013 16:22:15 »

Samaa mieltä Eklektikon kanssa, että sellaisten ihmisten kanssa on turhauttavaa sopia mitään, joilla mistään ei oikein tule mitään. Tosin omaan tuttavapiiriini ei ole osunut turhauttavia yrittäjiä ja itsekin saatan vastata yrittäväni (jos on epävarmuustekijöitä), mutta minulle se merkitsee sitä, että oikeasti yritän raivata esteet tieltä ja 99 % kerroista onnistun, mutta tuo yrittäminen jättää sellaisen pienen takaportin sen veralle, että jotain menee pieleen enkä onnistu. Tietenkin aina, jos mahdollista vastaan kyllä tai ei. Kiva yllättää iloisesti kun asiat sitten onnistuvat esim. nopeammin, mitä olin edes luvannut "yrittää". Tai reilua kertoa suoraan, jos ei onnistu.

Sen sijaan eräs tuttavani lupaa aina heti kättelyssä 100 % varmasti esim. että tulee kylään tai lähdetään jonnekin yhdessä. Minä alan - anteeksi, ALOIN joskus aikoinaan - innolla odottaa kunnes alkoi mieletön säätö edestakaisin: "En mä taida sittenkään päästä.", "Siirretäänkö sitä aikaa?", sitten lupauksia siitä, miten nyt aikataulut varmasti pitää, lupaus piti n. seuraavaan päivään asti. Arvatenkaan en sovi tämän henkilön kanssa mitään, mitä en voi tarvittaessa tehdä ihan yksin tai muiden kanssa. Asennoidun, että sielläpä säätää, tulee jos tulee, minä etenen suunnitelman mukaan joko hänen kanssaan tai ilman.  Joskus onnistuu, joskus ei.

Tai eräs toinen, jolta jos vaikka joudun kysymään kyytiä kotiin: "Ihana, jos tulet kyydissä. Tietenkin saat kyydin. Mutta ymmärräthän, että kyydissä on sitten myös A, B ja C ja me lähdetään sitten just klo 15 tai voihan se mennä myöhempäänkin, JOS edes olen tuona päivänä paikkakunnalla." Tulee tunne, että en ole tervetullut kyytiin, vaikka aina hän on sitten kyydistä jäädessäni kovasti ilahtuneelta vaikuttanut, että on ollut seuraa ja kiittelee vuolaasti seurasta. Silti en ymmärrä. Sama tilanne tapaamisten kanssa: "olishan se hienoa nähdä, mutta mahdankohan olla paikalla tuolloin?" ja kaikki mahdolliset syyt, miksi tapaaminen on oikeasti huono idea ja ainakin tavattoman epävarma. Lisäksi n. 4/5 tapauksista tapaamisesta ei tule mitään. Ainakaan en taida olla prioriteettilistalla kärjessä. Ei tee usein mieli ehdottaa, vaikka sitten tavatessa onkin aina ollut mukavaa.

Meitä on moneksi  Cheesy
tallennettu
Sivuja: 1 [2]
  Tulostusversio  
 
Siirry: