Teksti oli ihan kohtuullisen ymmärrettävää, sillä vain ei ole mitään relevanssia arkielämän hengellisyyden kannalta. Tokihan tuon asian hetkellinen kerran lävitse pohtiminen voi olla monille ihan hyödyllinen asia, mutta ei se kyllä mitään arkipäivään anna.
Eihän ihmiselle ole mikään ongelma yleensä se, että on hengellinen/toteuttaa jotain hengellisiä oppeja tms. silloin, kun on erikseen siihen varattu aika ja/tai paikka: Retriitti, kurssi, luostari, jumalanpalvelus, oma hengellinen hetki kotona jne.
Haaste on ennen kaikkea se, että muistaa ihan arkipäivän toimissaan ja toisten ihmisten kanssa niitä toimitellessaan, että tämä fyysinen taso ei ole kaikki mitä on olemassa, vaan että meissä kaikissa asuu jumalan kipinä, kaikki on energiaa, kaikki on yhtä. Kun tämän tietoisuuden saa tuotua arkipäiväänsä tavalla tai toisella (sillä mikä itse kullekin sopii), alkavat ihmisten väliset pikku draamat tuntua aika naurettavilta ja tarkoituksettomilta ja fyysisessä kehossa täällä gaian rakastavassa syleilyssä eläminen alkaa olla itseisarvoisen riemukasta.
Ja siinä eivät tällaiset syvälliset ja teoreettiset pohdiskelut auta yhtään mitään. Eivät ainakaan minua, minä kiinnostun asioista vain, jos niillä on ihan oikeasti käytännön sovellutuksia arkielämään, tai niihin tutustumisesta suoraan seuraa käytännön sovellutuksia arkielämään. Pranaakaan ei ole tarpeen ymmärtää lainkaan tuolla syvällisyyden tasolla, voidakseen arkielämässää muistaa sen olemassaolon.