On hyvä muistaa, että ihminen ei ole pelkästään kognitiivinen olento, eivätkä tunteet ole pelkästään kognitiivisia ja siten kaikki tällainen pelkästään kognitiivisesti ratkaistavissa. Ajatusmallien muuttaminen voi olla se toimivin ratkaisu niille, jotka ovat luonteeltaan ja pohjimmiltaan vahvasti kognitiivisia, mutta toisilla esim. fyysinen puoli voi olla voimakkaampi.
Minä olen ensisijaiselta orientaatioltani kinesteettinen, kehollinen. Hahmotan asiat ja jopa ajatukset kehollisten tuntemusten ja sumeiden holografisten kuvien yhdistelmänä, jota sitten vain koetan pukea ymmärrettäviksi lauseiksi. (Sen vuoksi tuotan joskus hankalia ja monimutkaisia lauseita.)
Silti nuo keinot toimivat minuun erinomaisesti. Olemme kaikki, jotka kykenemme toimimaan itsenäisesti ilman että olemme holhouksenalaisia, sen verran kognitiivisia että nuo keinot toimivat. Ne eivät ole vaikeita, ne eivät ole käsittämättömiä, ne sopivat ihan kenelle tahansa ensisijaisesta orientaatiosta riipppumatta. Mutta niiden toimivuus vaatii vakaan tahdon ja päätöksen käyttää niitä.
Sen myöntämisessä että ne toimivat, on kuitenkin se kurja puoli, että joutuu myöntämään että on vastuussa omista tunteistaan.
Osassa ihmisiä niistä puhuminen aiheuttaa sen vuoksi suurta vastustusta, olisihan se kiva väittää että negatiivisille tunteille ei voi yhtään mitään.... Ja HUOM minä en nyt puhu kenestäkään tällä foorumilla tai tässä ketjussa, kun sanon näin, viittaan ihan kasvokkain saatuihin reaktioihin muutamalta varsinaiselta draamanarkkarilta jotka olen tuntenut.
Ihminen on kokonaisuus, jossa ihannetilanteessa fyysisyys, ajatukset ja tunne-elämä toimivat sopusoinnussa. Kognitiiviset, eli ajattelun häiriöt - epärealistiset todistamattomat ajatusketjut - voivat haitata ihan ketä tahansa. Ihminen on parhaimmillaan kun tunteet ja ajatukset ovat tasapainoisessa sopusoinnussa, mutta joskus
lapsena ympäristöstä opitut vahingolliset ajatustottumukset saattavat koko systeemin epätasapainoon.
Populaarikulttuuri tarjoaa myös täysin käsittämätöntä negatiivis-ajattelu-suttua ja läheisriippuvuutta mukamas normaalina tapana reagoida suhteen päättymiseen: "...ah ja voi, räydyn ja kuolen pois, ellen sua saa..."