seuraava »

[saarloos]

Omalla kohdallani intuitio, tunteet, unet ja toistuvat numerosarjat ohjaavat jatkuvasti. Jos opettelee kuuntelemaan, niin vastauksia kyllä tulee.

Suojauksesta on ollut paljon puhetta. Näkisin asian niin, että pelko vetää puoleensa vastaavanlaista energiaa, samalla siis luoden tarpeen suojaukselle. Suojaus on siis vain yksi tapa voittaa pelko. Jos ei siis ole pelkoa, ei ole myöskään tarvetta suojaukselle. Avainsana tähän onkin jo aiemmin ketjussa esille tullut rakkaus. Pelottaviin/negatiivisiin asioihin voi myös opetella suhtautumaan vähän kuin omaan varjoonsa. Tiedostaa niiden olemassaolon, mutta ei anna niille enempää valtaa.

[Lilli]

Omalla kohdallani intuitio, tunteet, unet ja toistuvat numerosarjat ohjaavat jatkuvasti. Jos opettelee kuuntelemaan, niin vastauksia kyllä tulee.

Näin se menee minullakin. Myös synkronisiteetti eli mielekkäät yhteensattumat ovat hyvin tyypillinen opastuksen tapa. Ne yhteensattumat ovat joskus todella uskomattomia. 

[Lumililja]

No niin, heti tuli keskustelua kun ymmärsin vetää avautumiseni pois. Hyvä.

Onneksi keskustelu ei näytä täysin jumittuneen millekään tylsälle yleiselle tasolle. Yleistä tasoa saa ihan tuutin täydeltä netistä, jos tahtoo. Kyllä itse luen mieluiten toisten henkilökohtaisia kokemuksia. Astrologiankin puolella viittaus johonkin henkilökohtaiseen avaa usein silmiä tajuamaan jotakin kiintoisaa. Koska kaikki ovat täällä nimettöminä, enkä ainakaan minä tunne täältä ketään, ei henkilökohtaisten kokemusten avaaminen minusta ole mitenkään vaarallista. Kunhan ei paljasteta mitään mistä voisi tunnistaa. Ei pidä vainoharhaisesti kuvitella,että heti on joku kiusimassa, jos jotakin paljastaa - jos ei nyt ihan oikea ihminen, niin sitten vähintään matalaa energiaa hohkaava paha mörököllipeikko.

Semmoisiin saa toki uskoa jos haluaa, se varmaankin kutsuu niitä luo. Niin kuin pelkokin. Kas, jos maalaat pirun seinälle, mitä odotat siellä näkeväsi? Tyhjän seinän vai? 

Mutta yhtä hyvin semmoiset saa torjua, ja niin ainakin minä olen tehnyt. Konstit on monet. Rukouksesta selkeään kieltoon. Vapaasta tahdosta täällä puhuttiinkin. Hiukan epäilyksellä suhtaudun tarinoihin siitä, että matalat energiat pystyisivät kenenkään elämää sotkemaan, mikäli niitä nyt sitten jostain kehittyisi. Mutta olen kyllä nähnyt ihmisiä, jotka ovat sotkeneet asiansa ihan itse.

Valoisuus, positiivisuus, huumori. Ne ovat parhaita suojia. Pelollekin voi nauraa. Yllättäen voi käydä niin, että huomaakin sen olevan poissa.

Valoisaa viikonloppua kaikille! 

 

[pikkari]

Tämä menee hieman sivuun opasasiassa mutta kirjoitan nyt kuitenkin
koska tähän liittyy pieni pelko
Mua on lähestynyt hahmo henkimaailmasta kaksi kertaa kuukauden sisällä.
Seuraavalla kerralla kun se ilmestyy,koitan kerätä rohkeuteni ja kysyä kuka olet?
Miksi tulit?
Se saattaa olla ex-mieheni mutta täyttä varmuutta ei ole. Ex-mieheni kuolemasta tulee 30.11 kaksi vuotta eli kuolipäivä lähestyy, samoin hänen syntymäpäivänsä.
Mulla on aavistus että hän tulee käymään lähiaikoina.
Täällä aukeilee kaapinovet itsekseen ja pari kertaa ikkuna on ollut auki aamulla vaikka olen sulkenut kaikki yöksi
Saas nähdä uskallanko tehdä tuttavuutta hengen kanssa.

[Suomityttö]

Tsemppiä Pikkari! 

Lumililja. Minäkin luen mielelläni toisten kokemuksista.

Itselläni on sen mitä on negatiivista ollut elämässäni, ne ovat aiheutuneet aivan omista sisäisistä syistäni. Ei ole mikään ulkopuolinen mörökölli käynyt niitä tuomassa.

[Lumililja]

Voi pikkari, tsempit minulta myös!  Kyllä on myönnettävä, että pelko on ymmärrettävä tuossa kohtaa. Ei ole kysymys minusta vaan sinusta, mutta tiedän kyllä miltä tuntuu, kun keittiön kaapin ovet paukkuu. Been there. Henkimaailma haluaa joskus huomiota osakseen. Jos ei muuten, niin paukuttelemalla. Siinä asunnossa ei onneksi kauan tarvinnut olla. Paukuttelija oli siellä jumissa. Ei sitä tarvinnut pelätä, mutta häiritsihän se normaalia elämistä moinen napsauttelu.

Enpäs ihmettelisi, jos miehesi siellä kopistelisi. Onhan poismenostaan niin vähän aikaa. Pyydä vastaus uneen, niin ei ole hätkähtämisen vaaraa. Kannattaisi varmaan mielessä siunata koti. Itse teen kodille niin aika ajoin, samoin kesämökille. Samalla visualisoin ne mielessäni valoon. Ikoneja on seinillä aina 

Suomityttö, ihana viesti    Sama homma täällä! 

[Downtempo]

nooh, kun muutkin uskaltaa "avata" kokemuksiaan,
niin mullekkin ilmesty 3 kertaa hahmo.
ja en tykännyt. joko se oli omaa pelkoa kohdata asioita,
tai sitten se oli joku muu mörkö.

niin kolmannella kerralla käskin pois.
koska haluaisin rajata asiat niin, että en halua nähdä niitä.
tai vielä ainakaan...ehkä olin liian hätänen "taas", ja varmuuden vuoks,
tein ison valokilven....

mutta monien asioiden summana noikin tapahtui.
enkä nyt vieläkään tiedä että mikä oli homman nimi...

ja nuo tapahtui suunnilleen tuossa loka-marraskuun vaihteessa...

Tsemppiä pikkarille! mitä ikinä nyt meinaatkaan  

MUOKS: joo tumma hahmo täälläkin!

[Lilli]

alauda, ei tuo minustakaan henkioppaalta vaikuta.

Henkioppaat ovat paikalla silloin, kun elämässä on tapahtumassa jotakin tärkeää ja sinun on myös syytä olla tietoinen näistä oleellisista tapahtumista. En ole kuullut, että haahuilu kuuluisi oppaan toimenkuvaan. 

[Tigerwoman]

En ole kuullut, että haahuilu kuuluisi oppaan toimenkuvaan. 

Tuossapa hyvä ohjenuora! 

[pikkari]

Täällä maapallolla on vaikka minkälaisiä vipeleltäjiä 
On lunnonhenkiä, eritasoisia avaaruuskavereita, oppaita, enkeleitä, korkeampia valo-olentoja
Sellaisen kohtaaminen olisikin upea juttu. Sanotaan että ihmistä ja enkeleitä korkeamman valo-olennon kohtaaminen on suuri kokemus ja siunaus - sillä on jokin tehtävä ihmisen elämässä 

Itse aiheesta vielä: voiko oppaan tavata unen aikana?
Onko kenelläkään kokemusta kohtaamisesta?







 

[Ginger86]

Minä olen tavannut henkioppaani unessani useammankin kerran -tosin epäilen hänen vaihtuneen, sillä en ole enää saanut häneen yhteyttä. Opas kertoi nimensä olevan "Heikki" ja sain vaikutelman, että hän olisi inkarnoitunut jossakin elämässä Suomeen. Siitä ehkä nimi? "Löysin" hänen luokseen unissani ihan vain kutsumalla häntä nimeltä.

Ensimmäinen tapaaminen oli ehkä vaikuttavin ja luulin tuolloin tavanneeni kaksoisliekkini. Kysyin häneltä asiasta, mutta opas totesi vain tyynesti: "Älä mene asioiden edelle." Hän jätti kerran kirjeenkin minulle unessa, jossa kerrottiin mm., että "vielä on paljon puhdistusta tehtävänä". Luulen oppaan viitanneen sisäiseen puhdistustyöhön, jota kävin ja osin käyn läpi edelleen.

Pari kertaa tapasin myös "vale-Heikin": hahmon, joka esittäytyi minulle Heikkinä, mutta jonka energia oli täysin erilainen (=synkkä). Opin testaamaan energiaa ja selvittämään, oliko kyseessä todella oppaani -pari kertaa siis sain törmätä myös vähän synkempiinkin energioihin. Pelkäsin kyllä, mutta onneksi olin saanut aiemmin tietää, miten toimia tuollaisessa tilanteessa

Tällaisia henkioppaan tapaamisia siis minulla -kaikki tapahtuneet joko unessa tai unenkaltaisessa tilassa. Valitettavasti näitä ei vain ole tapahtunut enää moneen kuukauteen. Opastani jo kovasti kaipailen


EDIT:
Nyt vasta luin tuon alkusivujen keskustelun oppaan nimen paljastamisesta ja totean omalla kohdallani seuraavaa: oppaani nimi on mitä on vain "minua varten". En uskonut hetkeäkään, että Heikki olisi Heikki "kaikissa maailmoissa", vaan lähinnä meidän keskinäisessä kanssakäymisessämme helpottaakseen asioita minun kannaltani. En pelkää nimen paljastamista siksi, että olen sopivan epäilevä ja kuten jo totesin, luotan ensisijaisesti omiin tuntemuksiini energioista ja vasta toissijaisesti siihen, mitä minulle uskotellaan. Ajattelenkin, että "vale-Heikin" tapaaminen oli minulle tärkeä oppitunti! Uskon, että olen (tai sieluni on) täysin elämäni ohjaksissa eivätkä mitkään synkät energiat voi minua vahingoittaa ilman alitajuista tai tietoista suostumustani.

Näin siis omalla kohdallani, mutta ymmärrän ja kunnioitan myös niitä, jotka päättävät toisin

[Downtempo]

Minä olen tavannut henkioppaani unessani useammankin kerran -tosin epäilen hänen vaihtuneen, sillä en ole enää saanut häneen yhteyttä. Opas kertoi nimensä olevan "Heikki" ja sain vaikutelman, että hän olisi inkarnoitunut jossakin elämässä Suomeen. Siitä ehkä nimi? "Löysin" hänen luokseen unissani ihan vain kutsumalla häntä nimeltä.

Ensimmäinen tapaaminen oli ehkä vaikuttavin ja luulin tuolloin tavanneeni kaksoisliekkini. Kysyin häneltä asiasta, mutta opas totesi vain tyynesti: "Älä mene asioiden edelle." Hän jätti kerran kirjeenkin minulle unessa, jossa kerrottiin mm., että "vielä on paljon puhdistusta tehtävänä". Luulen oppaan viitanneen sisäiseen puhdistustyöhön, jota kävin ja osin käyn läpi edelleen.

Pari kertaa tapasin myös "vale-Heikin": hahmon, joka esittäytyi minulle Heikkinä, mutta jonka energia oli täysin erilainen (=synkkä). Opin testaamaan energiaa ja selvittämään, oliko kyseessä todella oppaani -pari kertaa siis sain törmätä myös vähän synkempiinkin energioihin. Pelkäsin kyllä, mutta onneksi olin saanut aiemmin tietää, miten toimia tuollaisessa tilanteessa

Tällaisia henkioppaan tapaamisia siis minulla -kaikki tapahtuneet joko unessa tai unenkaltaisessa tilassa. Valitettavasti näitä ei vain ole tapahtunut enää moneen kuukauteen. Opastani jo kovasti kaipailen


EDIT:
Nyt vasta luin tuon alkusivujen keskustelun oppaan nimen paljastamisesta ja totean omalla kohdallani seuraavaa: oppaani nimi on mitä on vain "minua varten". En uskonut hetkeäkään, että Heikki olisi Heikki "kaikissa maailmoissa", vaan lähinnä meidän keskinäisessä kanssakäymisessämme helpottaakseen asioita minun kannaltani. En pelkää nimen paljastamista siksi, että olen sopivan epäilevä ja kuten jo totesin, luotan ensisijaisesti omiin tuntemuksiini energioista ja vasta toissijaisesti siihen, mitä minulle uskotellaan. Ajattelenkin, että "vale-Heikin" tapaaminen oli minulle tärkeä oppitunti! Uskon, että olen (tai sieluni on) täysin elämäni ohjaksissa eivätkä mitkään synkät energiat voi minua vahingoittaa ilman alitajuista tai tietoista suostumustani.

Näin siis omalla kohdallani, mutta ymmärrän ja kunnioitan myös niitä, jotka päättävät toisin

Kiva kuulla Noinhan se vissiin menee.
nimi on vain nimi, mikä saattaa vaihdellakin...?
Anteeksi kaikille muille, kun sekoitin asioita.
Ne oli omia ajatussekoitelmia.

Mulla varmaan vaihtui kans henkiopas, tai sitten se on se aina ja sama.
ja nyt kun oon miettinyt, niin mitä kirjoitin aiemmin, ei ehkä sittenkään liity samaan asiaan.
eikä liitykkään. Osittain joo, siinä määrin, että koin isompaa värähtelyä, ja sitten oli alttiimpi muille asiolle.

ja noista henkioppaista, justiinsa, että olen kyllä tiedostanut niiden olemassa olon, ja ne on aina ollut siinä rinnalla,
mutta mitä aiemmin kirjoitin, niin se oli eri juttu. ihan erillinen.

[Ritsa]

Kuulostaa omaan järkeeni ja kokemukseeni loogiselta tuo Ginger86:n teksti. Mietin vaan sitä vielä, että on turha kieltää henkioppaiden olemassaoloa tai mahdollisuutta.. mutta onko mahdollista, että eri elämän vaiheissa oma yliminäkin näyttäytyisi eri tavoilla ja myös testaisi kehityksen vaihetta erinäisillä tavoilla? Ilman, että olisi jotain pahoja voimia tai tai muuta vastaavaa? Tällä yritän vain tuoda sitä esille, että omalla maailmankuvalla ja tavalla hahmottaa asioita, voi poistaa elämästä ajatuskuvioita, jotka erillistävät eivätkä yhdistä niin paljon kuin olisi mahdollista. Jos ihminen on lukittautunut kokemukseen, joka ei kehity (aina voi olla rakkaudellisempi eri tavoilla) niin yliminä voi keksiä radikaalimpiakin tapoja muuttaa asioita lopulta rakkaudellisemmiksi, täysin ihmisen omien uskomuksien mukaisesti.

[Ginger86]

^^ Ei kai omia ajatuksiaan tarvitse anteeksi pyytää! Sitä toki voisi pyytää jos ilmaisi ne tökeröllä, toisia loukkaavalla tavalla, mutta ei kai tuossa siitä ollut kyse? Kukin opimme miten opimme, yksi yhdellä ja toinen toisella tapaa.

Itse uskon myös, että henkiopas/oppaat vaihtuvat kehitystason ja/tai aikakauden mukaan -eihän peruskoulussakaan sama opettaja voi kaikkea opettaa Tosin ymmärrän myös Eklen ajatukset, mutta itselleni asia on helpompi sisäistää näin. Ajattelen myös, ettei "yhteyden katoaminen" ole mitään minun kiusaamistani vaan lähinnä toimenpide, jolla varmistetaan keskittymiseni siihen, mikä on olennaista. Heittomerkit siksi, ettei yhteys oikeasti mihinkään ole kadonnut -"suorien keskustelujen" puuttuminen vain tosiaan varmistaa sen, että pidän fokukseni oikeassa paikassa. Toisinaan minulla on tapana "hukkua" henkisyyteen, jolloin fyysinen maailma jää liian vähälle huomiolle ja siitä seuraa ongelmia.

Tälläkin hetkellä käyn elämässäni läpi todella, todella vaikeaa jaksoa ja kaipaan kovasti keskusteluja henkioppaani kanssa. Ymmärrän kuitenkin myös sen, että näihin asioihin ei ole olemassa oikotietä ja ne täytyy pohtia yksin läpi, ennen kuin ne voi todella sisäistää ja ymmärtää. Siksi myös "yhteydettömät" jaksot ovat mielestäni tärkeitä: niiden aikana tapahtuu usein suurta kasvua!

Ritsa, olen itsekin pohtinut tuota "testaus-mahdollisuutta" ja pidän sitä myös yhtenä vaihtoehtona. Pyrin itse siihen, etten lukitse mielipiteitäni liian tiiviisti sillä olen saanut jo useasti huomata olleeni väärässä. Jälkikäteen on kuitenkin selvinnyt, että myös se väärässä oleminen on palvellut minua jollakin tapaa! Siksi en (enää) liikoja stressaakaan sitä, onko uskomusmaailmani "oikea" vai ei: se on varmasti "oikea" tässä hetkessä, huomenna ehkä enää ei

[Lilli]

Oppaat toimivat minulla pitkään unien kautta, mutta lapsen syntymän jälkeen tämä tapa on syystä tai toisesta hylätty. Nyt näyttäisi toimivan taas synkronisiteetti.

Joka tapauksessa en muista oppaani/oppaiden koskaan kertoneen nimeään, eivätkä he ole puhuneetkaan mitään muuta kuin aivan satunnaisesti. Yleensä tapana on - unista kun on kyse - järjestää jokin näkymä, jota sitten siinä saatan oppaalle ääneen ihmetellä. Hyvin tavallista on ollut myös, että uni konkretisoituu seuraavana päivänä ihan tavallisessa elämässä. Tästä tiedän, että nyt pitää olla valppaana.

Oppaat ovat antaneet unissa usein myös aivopähkinöitä pureskeltaviksi. Niitä pureskelen joskus pitkäänkin, mutta ainakin niin kauan, kunnes tajuan, mikä tämän arvoituksen ratkaisu oli.

Astrologiaa olen lähtenyt myös opiskelemaan oppaiden sinnikkään hiillostuksen myötä. Tuskin olisin muuten perehtynyt asiaan. Useimmat astrologian harrastajat näyttävät saavan ensikosketuksen aiheeseen yleensä jo teini-iässä, mutta minä aloitin umpiskeptikkona vasta 35-vuotiaana. Sitten kun astrologialle antoi pikkusormen, niin siinä menikin koko käsi.

Nyt viime aikoina olen työstänyt erästä ideaa, jonka niin ikään olen saanut unissani 5-6 vuotta sitten. Kyseessä on sellainen idea, jota en olisi tullut ajatelleeksikaan päivätajunnassa, eli mielestäni opas antoi minulle taas pähkinän purtavaksi. Viimeisen vuoden aikana on sitten ollut tämän ajatuksen ympärillä ollut oikea synkronisiteettisuma ja on hyvin suuret mahdollisuudet, että idea voidaan testata oikeasti. Oleellista on ollut saada oikea tiimi tekemään tätä työtä, yksin en siihen pysty. Nyt näyttää siltä, että oikeat ihmiset ovat löytyneet ja asia edistyy.