Minun toiveeni on ollut ja on edelleen, että elämä kuljettaisi minua sinne, missä olen tarpeellinen.
Totta vie olen saanut kokea kaikenlaista ja varsinkin sellaista, missä ei pehmeämpi luonne kestäisi.
Olen oppinut olemaan kiitollinen myös selkkauksista, koska luonteellani uudelleen orientoituna tilanteet muuttuvat, että niistä selviävät voittajina myös jälkeeni tulevat, joita joku yrittää kurmottaa.
Ei kaikki ole ollut ruusuilla tanssimista, ei edes piikkipuolella, mutta olen saanut nähdä elämän koko kirjon. No hohhoijjaa! Voisin jo huoletta lähteä pilvien päälle, mutta joku tai jotkut tarvealueet on ilmeisesti vielä läpi koluamatta, kun maan päällä vielä talsin.
Olen nähnyt hurmion (oikeesti useampiakin sellaisia ajanjaksoja) sekä suhdehelvettejä.
Onneksi myös syvän onnen ja henkisenkin tyydytyksen antaneita ihmissuhteita. Rauha ja kiitos näille henkisesti suurille ihmisille elämästäni.
Olen oppinut huomaamaan, etteivät kaikki ihmiset, joita rakastan ole kelvollisia lähisuhteeseen tai edes ryhmän jäseneksi.
Olen oppinut vaurautta esittävistä ihmisistä, että heissäkin on velaksi eläjiä, mutta luonteensa ei kestä sanoa totuutta, kun itsetunto jäi saamatta kotikasvatuksesta.
Moni köyhä on usein onnellisempi ja totuudellisempi.
Olen nähnyt virkamiehiä, jotka rakastavat valtaa, mutta ovat kyvyttömiä kohtaamaan ihmisiä, joille heidän palvelunsa on välttämätön. Hyppyyttävät perkules ihmisiä, kunhan vaan heillä säilyy valta.
Toki päättäjissä on myös mahtavia tyyppejä, vesi vierähtää silmäkulmaan, kun heitä ajattelen.
Olen saanut elää loistokkaita aikoja ihan oman työn tuloksilla, mutta elämä päätti toisin. Hoitovirhe vei työn sekä terveyden, jotka onneksi palautuneet melkein kokonaan. Korvauksia juristin kanssa haemme oikeusteitse ja sitten olen takaisin 'raiteilla' eli taloudellisesti huolettomassa asemassa, ei tarvi töihin änkeytyä, ellen itse sitä tahdo.
Luonteellani en varmaan osaa olla poissa, mutta aika näyttää...
Olen havainnut, ettei kauniista kotimaastamme tarvitse lähteä minnekään havaitakseen kauneutta ja kohdatakseen laaja-alaisia immeisiä, joiden kanssa voi jutella kyynärpäänsä tunnottomaksi ja turvoksiin teekupin äärellä jo kauan ennen kuin aamu alkaa uudelleen sarastaa.
Olen tajunnut elämän matkallani jo tähän mennessä, että kauneus ja järki eivät korreloi mitenkään, eipä aina edes koulutus tai järkikään. Saati sitten asema / järki / kunnollinen käytös.
Valtion johdossa kauan sitten oli henkilö, josta sanoin ettei hänestä tiedä tarkoittaako kapulakielellään yhtään mitään.
Eräästä keittäjä/ siivoojasta taas, ettei ole varmaa mitä hän tarkoittaa. Rouva kun yritti käyttää kapulakieltä, eikä hallinnut edes äidinkieltään.
Siksi toivon edelleen, että minua juoksutettaisiin koko loppuelämäni siellä missä kulloinkin olen tarpeellinen. Näin elämäni voi jatkua mielenkiintoisena; omaehtoisena muilta osin. Luotan näetsen siihen, että jokaisella on sosiaalinen kutsumus jo ennen syntymää. Jokainen syntyy tänne tarpeeseen ja varustetaan niillä lahjoilla, mitä kukin juuri hänelle sopivassa elämässä on tarvitseva.
Toivon myös, että järkikultani pysyy näissä raameissa niin kauan kuin taivaan niityt eivät ole vielä tarkoitetut minun käyskennellä.
Toivon myös voimia auttaa ja kannustaa niitä, jotka eivät osaa, uskalla tai muuten kykene hoitamaan omaa pestiään. Pienillä onnenpotkuilla voimme eheyttää ja vahvistaa itse kutakin JOKA TAHTOO ottaa vinkkejä vastaan selvitäkseen omasta elämästään otsa siloisena ja henkisesti pää pystyssä, naurunkure suupielissään, -rypyt silmäkulmissaan.
Toivon, että osaan tunnistaa ja erottaa omasta elämästäni ne, jotka pyrkivät vain käyttämään hyväksi apua ja neuvoja - imemään voimia auttajistaan. Samoin tarvitsen hoksaamista niistä, joilla on tarve lytätä muita. Heistä tahdon eroon.
Toivon olevani nöyrä ottamaan vastaan luotetuiltani ohjausta, kun he sen katsovat minulle tarpeelliseksi.
Toivon myös onnenpotkulla saattelevani matkaan ne, jotka ovat oivaltaneet omat vahvuutensa ja piipahtelevat morjestamassa vain vaikeimmissa käänteissä - keskustelu avaa aina uusia ikkunoita itse kenenkin mieleen. Eli toivon tekeväni itseni tarpeettomaksi toisille ihmisille, sillä jokaisessa on potkua omalle elämänsä saralle, toimintakentälleen.
Vanha sananlasku näet sanoo:
Joka on toisen nojassa, on pian ojassa. Tätä toivon osaavani ja muistavani noudattaa koko loppuelämäni, kuten tähän astisenkin aikana.
Toivon edelleen voivani pitäytyä omissa oloissani aina kun se vain suinkin on mahdollista. Rauhasta saa voimaa. Vai mitä Rauha?
Joukossa tyhmyys tiivistyy. Vai mitä Jouko?
Jokaisessa meissä on sekä heikkouksia, että vahvuuksia. Toivon, että toimin edelleen vahvuuksieni antamalla paalutuksella elämässäni.
Ja eiku paalupaikalle taas... moottori käy jo... No kuka se taas videopuhelua lykkää...
no jopas jotakin .... palaillaan!
