Kuka tuota rajaa vetää? En minä ainakaan. Minun maailmankatsomukseni on sellainen, että kaikissa ihmisissä on jumalan kipinä ja potentiaali aivan samoihin asioihin, mutta kaikki toisaalta tekevät omaa kehittymistään omaan tahtiinsa, itselleen sopivaan tahtiin ja itselle sopivalla tavalla.
Tämä tarkoittaa sitä, että suurimman osan ihmisistä sielunsuunnitelmaan eivät yksinkertaisesti kuulu hengelliset asiat samalla intensiteetillä (tai ollenkaan) kuin sitten osalla porukkaa kuuluvat. Tämän ymmärtäminen on ollut minulle hyvin tärkeää, koska se auttaa minua hyväksymään sen, että isoa osaa porukkaa nämä asiat eivät voisi vähempää kiinnostaa ja se on juurikin se asioiden tila joka kuuluukin olla, koska se on sielujen vapaan tahdon valinnan tulos.
Yhtä hölmöä olisi ryhtyä vertailemaan, että kylläpä nyt valtiotieteellisessä tiedekunnassa opiskelevat ovat sitten NIIN paljon parempia tavalla tai toisella, kuin vaikkapa humanistisessa tiedekunnassa opiskelevat.
Kaikki sellainen vertaileminen toisiin ihmisiin, jonka tarkoitus on pönkittää omaa itsetuntoa/omanarvontuntoa, on merkki siitä että ihmisen sisältä puuttuu terve omanarvontunto. Siinä on siis itsensä kanssa työsarkaa kaikilla niillä, jotka itseään yhtään missään vertailevat muihin siinä tarkoituksessa, että siitä tulisi itselle jotenkin parempi olo. Se on sitten ihan se ja sama, vertaillaanko rintaliivin kuppikokoa, korkeakoulututkinnon asteen pistemäärää, vaiko hengellisten pyrintöjen tuottamia tuloksia.
Ulkoa ohjautuva itsetunto - siis se jota pönkitetään vertailemalla itse muihin - on merkki siitä että sisältä puuttuu itseisarvoinen vakaa tunne siitä että on arvokas ja rakastamisen arvoinen ihminen. Ihan maallisella tasolla, ilman mitään hengellisiä/valaistumisellisia kommervekkejäkin, olisi ihan kaikkien syytä päästä eroon ulkoaohjautuvuudesta, sillä se tuottaa sekä paljon kipua ihmisille, että paljon rakkaudettomia eli pelosta kumpuavia sanoja ja tekoja.
Minulla ei ainakaan ole mitään tarvetta todistaa mitään kenellekään, eikä myöskään vertailla itseäni muihin. Ne jotka sinun, Sinikiviuhko, sanojesi mukaan - minä en nimittäin moisia pohdi - ovat 'heräämättömiä' ovat samalla tavoin täydellisesti omassa sielunsuunitelmassaan tähän nimenomaiseen inkarnaatioonsa, kuin ne jotka ovat sitten 'heränneet.'
Molempien pelkkä inkarnoituminen tälle planeetalle - ilman mitään heräämisiä - on ihme ja kohottaa planeetan värähtelyjä ihan riippumatta heidän heräilyistään tai heräämättömyyksistään.
