seuraava »

[sideman]

Kellään mitään käsitystä siitä, mitkä mahtaisivat olla ystävyyden ja rakastuneena
olemisen aivokemialliset, tai jotkut, erot?

Or, for that matter, yhtäläisyydet?

 

(edit) Tuo kysymys tuli mieleen siitä, kun Tapio Suominen twiittasi, että masennuksen myötä ystävät
ovat kaikonneet.

 Ystävyys (tai "ystävyys"??) perustunee sekin aivojen palkitsemismekanismeihin, mutta
erona rakastuneisuuteen lienee se, että viimemainitun luonto on tarkoittanutkin väliaikaiseksi, kuten
Ekle totesi, mutta ystävyys ("ystävyys"?) usein kestää kestää huomattavan pitkän ajan verrattuna
rakastumisen huumaan.

[Varjotar]

Tässäpä yksi syy, ystävyys ei aiheuta sitä "pilvissä oloa", jonka rakastuminen taas saa aikaan.

"RAKKAUS ON TODISTETUSTI SOKEA.
Rakastuneen aivot ovat sumussa. Samassa sumussa on ihminen, joka pelaa tietokonepeliä. Herkimmin hullaannumme keväisin, sillä aurinko moninkertaistaa serotoniinin erityksen. Serotoniini on hermovälittäjäaine, joka lisää empatiakykyä ­ja saa vieraatkin kasvot näyttämään silmissämme viehättäviltä. Myös rakastuneen dopamiinin tuotanto lisääntyy. ­Dopamiini-
myrsky aivokuorukassa ja häntätumakkeessa aiheuttaa sen, että huomiokyky kapenee. Rakkaus on siis ­todistetusti sokea. Pari huomaa toisissaan vain ­hyvät puolet ja sulkee pois piirteet, jotka eivät miellytä.

RAKASTUNUT EI TUNNE PELKOA.
Olet ehkä kummastellut, miten rakastunut voi olla niin uhkarohkea. Ja miten hän uskaltaakaan heittäytyä ­rakkaussuhteesta toiseen, aina yhtä luottavaisena! Vastaus piilee hänen mantelitumakkeessaan. Se on ­aivojen osa, joka aktivoituu, kun tunnemme pelkoa, surua tai vihaa. Rakastuneen mantelitumakkeen toiminta hiipuu. Siksi hän on peloton. Suhteen kannaltahan tämä on kätevää, koska siten ikävät epäilyt eivät pääse pilaamaan hyvää huumaa. Mantelitumaketta tarvitaan myös oppimiseen. Koska rakastuneen tumake käy hitaalla, hän unohtaa suhteessaan ­kokemansa pettymykset hetkessä – ja toistaa samat virheet heti seuraavassa suhteessa.

AIVOT OVAT KUIN MORFIINITOKKURASSA.
Jos uskoo aivokuvia, rakastuminen muistuttaa enemmän hoivaa kuin seksiä. Rakastuneen aivokuvat muistuttavat nimittäin vastasynnyttäneen äidin aivokuvia. Niissä ­näkyy sama riemu ja hoivavietti. Rakastuminen sytyttää ­aivoissa samat alueet kuin morfiini.

http://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/ilmiot/suorat_sanat/timo_partonen_rakastuminen_on_tilapainen_hormonihairio

[Kuuhilda]

Onks kellään kokemusta siitä, että on rakastunut järkevästi? Emmä tiä mitä se ees on, mutta siis omaako kukaan semmosta tuntemusta, että näin ois käyny? Rakastunut, mutta ei järjettömästi hullaantunut missään kohtaa?

[Varjotar]

Meinaatko siis, että rakastuu, mutta ei koe tuota "pilveä" jonka nuo aineet saavat aikaan?
Olisiko keinotekoinen rakastuminen olisi siis mahdollista saada aikaan piikittämällä itseensä samat määrät noita aineita, kuin niitä rakastumisen myötä erittyisi?
Sehän se vasta oliskin 

[Eklektikko]

Minä erottaisin tässä kohtaa pohdintaa jo saman tien erillisiksi tunnetiloiksi nämä:
Rakastuminen
Rakastaminen

Rakastuminen on juuri se järjen vievä alkuhuuma, joka yleensä kestää puolesta-puoleentoista vuoteen. Sen tarkoitus luonnontilassa on pitää pari yhdessä, kunnes nainen tulee raskaaksi minkä jälkeen toivon mukaan se lapsi pitää yhdessä riittävän pitkään, että lapsi selviää itsellisesti toimeen tulevaksi. Tästä syystä alkuhuuman aikana on todella vaikeaa huomata niitä asioita toisessa, jotka sitten alkuhuuman laannuttua alkavat ärsyttää...

Rakastaminen on taas se tasainen huumaton tunne, se lämpöinen, turvallinen, pitkäkestoinen tunnetila. Se ei edes synny vielä tuon alkuhuuman aikana, vaan tarkoitus on että se syntyy sitten olemaan ja suhdetta kasassa pitämään alkuhurmoksen jälkeen.

Niinpä kukaan ei voi olla rakastuessaan järkevä, mutta suht kaikki ovat rakastaessaan yleensä järkeviä.

Ihmisillä on usein se ongelma, että kun rakastuminen menee ohi - niinkuin sen kuuluukin mennä - he luulevat että suhde oli sitten siinä, kun oikeasti pitäisi ruveta rakentamaan sitä todellista rakastamisen tunnetta siinä vaiheessa. Tosin jotkut ovat tietoisia; eräs kaverini sanoi aikoinaan suoraan olevansa rakastumisnarkkari, hän kaipasi juurikin sitä alkuhuumaa ja suhteet loppuivat kun se meni ohi, koska hän oli jäänyt siihen koukkuun ja aivan tietoisena asiasta lopetti ne ja lähti etsimään uutta huumaa. Nyttemmin on päässyt tuosta irti ja on vakiintunut.

Rakastumisen tunne ja rakastamisen tunne ovat NIIN erilaiset, että keskustelu on aika hankalaa, jos näitä jo hormonaalisilta vaikutuksiltaankin erilaisia tiloja ryhdytään käsittelemään yhtenä könttinä.

[Ritsa]

Kuuhilda: Minulla se on voinut mennä suunnilleen noin. Odotin aina nuoresta lähtien sitä "oikeaa". Tiesin, että oikea tulee vastaan siinä vaiheessa, kun joku minua kiinnostava ihminen kiinnostuu minusta. Tosin minulla oli sitten aikamoiset muurit kasattuna ympärilleni, joista en ollut tietoinen. Näitä tiiliskiviä on sitten saanut purkaa pikku hiljaa suhteen edetessä. On tämä vuoristorata ollut niin opettavainen ja antoisa, että ei voi olla muuta kuin kiitollinen ja ihmeissään. Ikuisuus odottaa.

[Ave^^]

Rakastuminen ja rakastaminen on mullekin kaksi eri asiaa. Tuli mieleen tuosta Eklen tuttavasta, että ehkä noista huuman hiipumisen takia hylätyistä kumppaneista ei kuitenkaan lopulta saanut synnytettyä sitä rakastamisen tunnetta aikaiseksi, siis siinä mielessä eivät olleet oikeita. Niinkin päin voi ajatella.. Itseäni kun mietin, niin mulla on nimittäin kohtalaisen helppo saada sellainen jännittävä, kiehtova ja hauska tuntuma aikaiseksi, siis ihastun helposti. Tuo ihastuminen ei silti mitenkään takaa sitä, että hommasta syntyisi rakkautta jossain vaiheessa.

Mitenköhän tää meidän suhde sitten miehen kanssa olisi kehittynyt.. Kun en oikeastaan missään vaiheessa ole ajatellut olevani poissa järjistäni. Se alun huuma oli sellaista uuden huumaa ja jännitystä, mutta ei mielestäni järjetöntä kuitenkaan?  : Asiaan voi tietenkin vaikuttaa, että oltiin jo tunnettu, eikä siis ainakaan tuntemattoman kanssa tullut hypättyä mihin tahansa, jos tuon laskee järjettömyydeksi. Nykyään tunnen useammin sellaista lämpöä ja pehmeyttä kuin jännitystä, homma on siis kääntynyt siihen suuntaan, ja tuon koen olevan sitä tasapainottumista. Pahemmin en kaipaile niitä ihastumishuumia mitä elämässä on ollut, kun tämä tässä nyt on vain niin paljon parempaa, venuskauriina on ihanaa kun on luotettavaa ja rauhallista, ja kuukala saa lempeyttä ja kaikkea ihanaa..  Tämä tunne ainakaan ei mikään lyhytaikainen ole (vaikka tulevasta nyt koskaan täysin tiedä), mutta pohjalla tässä onkin sitten se ystävyys. Mitä se sitten tarkoittaakaan? Ehkä jotakin sellaista, että suhteen pitää kasassa jokin muu kuin seksi ja seksuaalisuus pelkästään.




Tuo "masennuksen myötä ystävät kaikonneet" on hyvin monipiippuinen juttu, siihen kun liittyy myös se, että masentuneen maailma liikkuu todella vahvasti vain oman napansa ympärillä, jolloin ainakaan itse ei anna mitään kenellekään muulle, päinvastoin voi jopa enemmän tai vähemmän tiedostaen vaatia kaikkea vain muilta. Siinä pitää tosiaan välittää ja haluta tukea toista, että pysyisi siinä rinnalla suuremmassa mittapuussa. Puhumattakaan siitä, miten masentuneena kokee asiat eri tavalla, "minut on hylätty" jne.

[Hopealohikäärme]

Mä oon taas miettinyt, että voi olla rakastunut (johonkuhun) monella tapaa:

- romanttisesti
- esteettisesti
- seksuaalisesti
- intellektuaalisesti
- jotain, mitä en ole vielä keksinyt?

Ystävyyssuhteet on varmaan lähinnä tuota intellektuaalista rakkautta, mutta onhan siinä muutakin mukana, esim. että on vaan mukava viettää aikaa jonkun kanssa, mikä muodostuu monen eri asian yhdistelmästä (ehkä vähän sama juttu niiden kanssa, jotka ovat olleet samassa parisuhteessa monta vuotta?). Mutta suhteita on niin monenlaisia, eikä niitä mihinkään tiettyyn kategoriaan välttämättä voi laittaa. Ja voihan sitä olla samaan aikaan jonkun rakastettu sekä ystävä.

[sideman]

Mä oon taas miettinyt, että voi olla rakastunut (johonkuhun) monella tapaa:

- romanttisesti
- esteettisesti
- seksuaalisesti
- intellektuaalisesti
- jotain, mitä en ole vielä keksinyt?

Onko noin? Minä olen ollut siinä käsityksessä ei rakastumisella yleensä tarkoitetaan
obsessiivis-kompulsiivista häiriötä muistuttavaa mielentilaa, jonka likimain ainoa
tarkoitus on pyrkiä varmistamaan geenien siirtyminen seuraavalle sukupolvelle.

Ehkä tuo on turhan skorpparimaisen kapea-alainen näkemys...

 

[Downtempo]

Mä oon taas miettinyt, että voi olla rakastunut (johonkuhun) monella tapaa:

- romanttisesti
- esteettisesti
- seksuaalisesti
- intellektuaalisesti
- jotain, mitä en ole vielä keksinyt?

Onko noin? Minä olen ollut siinä käsityksessä ei rakastumisella yleensä tarkoitetaan
obsessiivis-kompulsiivista häiriötä muistuttavaa mielentilaa, jonka likimain ainoa
tarkoitus on pyrkiä varmistamaan geenien siirtyminen seuraavalle sukupolvelle.

Ehkä tuo on turhan skorpparimaisen kapea-alainen näkemys...

 

ehkä vähän jopa skorpparimaiseksi laajaksi muodostunut käsite?
palaa muutama ajatus haara takasin päin? pliis  : ei noin laajasti...
sitäpaitsi dissailet epäskorpparimaisesti vähemmistöjä...

[sideman]

Mä oon taas miettinyt, että voi olla rakastunut (johonkuhun) monella tapaa:

- romanttisesti
- esteettisesti
- seksuaalisesti
- intellektuaalisesti
- jotain, mitä en ole vielä keksinyt?

Onko noin? Minä olen ollut siinä käsityksessä ei rakastumisella yleensä tarkoitetaan
obsessiivis-kompulsiivista häiriötä muistuttavaa mielentilaa, jonka likimain ainoa
tarkoitus on pyrkiä varmistamaan geenien siirtyminen seuraavalle sukupolvelle.

Ehkä tuo on turhan skorpparimaisen kapea-alainen näkemys...

 

ehkä vähän jopa skorpparimaiseksi laajaksi muodostunut käsite?
palaa muutama ajatus haara takasin päin? pliis  : ei noin laajasti...
sitäpaitsi dissailet epäskorpparimaisesti vähemmistöjä...

Hmmm....putosinkohan taas kerran kärryiltä? Tarkoitus oli siis
todeta, että evoluutio on kehittänyt rakastumisen varmistamaan
 geenien siirtymisen mahdollisimman turvallisesti seuraavalle sukupolvelle.

Ihmiset voivat toki antaa rakastumiselle "hienompia" ja jopa
"poikkeavia" merkitysvivahteita.

Jos verbiä "rakastua" käytetään muussa merkityksessä
kuin tuossa eroottiseen kiintymykseen viittaavassa, se vaatinee
yleensä jonkin kontekstuaalisen tarkennuksen?

Toki homoseksuaalitkin voivat rakastua, mutta kuten esim.
Jani Toivolan keissi osoittaa, heilläkin on usein halua vaalia
(monasti jopa omien?) geenien siirtymistä ajassa ja ikuisuudessa etiäppäin?

 :

[Eklektikko]

Et pudonnut, rakastuminen on kokonaisvaltainen, hormonimyrskyinen ja pään sekoittava. Sen on tarkoitus saada pari olemaan yhdessä kunnes nainen tulee raskaaksi ja sen jälkeen iskevätkin sitten vanhempien vaistot peliin että pysytään toivon mukaan yhdessä senkin jälkeen kun rakastumisen huuma menee ohitse.

Rakastaminen, se ei-päätä-sekoittava rakkauden tunne voi sitten olla paljon monisyisempi ja kohdistua erilaisena eri ihmisiin juurikin niinkuin Hopealohikäärme eritteli omassa viestissään. Onhan sitä sisarellista/veljellistä rakkautta, ystävän platonista rakastamista, sitten eroottisemman sävyisiä rakkauden muotoja jne.

Rakastuminen ei kuitenkaan erittele, se pistää pään kokonaisvaltaisesti sekaisin ja toisen ihmisen ihan jokaikinen ominaisuus tuntuu NIIN ihanalta. Kunnes hormonimyrsky menee ohi...

Minusta käsityksesi ei ollut ollenkaan skorpparimainen, rakastuminen on juuri sitä mitä kuvailit, rakastaminen sen sijaan pitää sisällään sitten enemmän erilaisia mahdollisuuksia, kuten Hopealohikäärme viestissään kirjoitti. Tai ehkä myös ihastuminen, sillä se ei pistä päätä sekaisin kuten rakastuminen.

Ehkä voisi ajatella että ensin kun on vain ihastunut, pää toimii vielä ja voi olla ihastunut monella tavalla. Sitten kun rakastuu, niin rakastumisen ajan on se kokonaisvaltainen hormonimyrsky ja siitä kun sitten edetään siihen varsinaiseen pitkäkestoiseen rakkauden tunteeseen, tulee taas mahdollisuuksia eri sävyisiin tapoihin rakastaa.

[Hopealohikäärme]

Hmmm....putosinkohan taas kerran kärryiltä? Tarkoitus oli siis
todeta, että evoluutio on kehittänyt rakastumisen varmistamaan
 geenien siirtymisen mahdollisimman turvallisesti seuraavalle sukupolvelle.

Ihmiset voivat toki antaa rakastumiselle "hienompia" ja jopa
"poikkeavia" merkitysvivahteita.

Juurikin näin, kuten itse totesit. Tosin ei noita lainausmerkkejä välttämättä tarvitse laittaa. Rakkaus voi olla henkistä siinä missä fyysistä t.  

Tietysti voidaan puhua myös rakastumisesta ja rakastamisesta, niin kuin Eklektikko, se on yksi tapa eritellä asiaa.

Toki homoseksuaalitkin voivat rakastua, mutta kuten esim.
Jani Toivolan keissi osoittaa, heilläkin on usein halua vaalia
(monasti jopa omien?) geenien siirtymistä ajassa ja ikuisuudessa etiäppäin?

Homot, heterot, aseksuaalit, VELA:t... kuka vain voi rakastua ilman että on tarve lisääntyä, ja seksiä voi muuten harrastaa muutenkin kuin lisääntymistarkoituksessa. Toki moni haluaa jättää jonkinlaisen "jäljen" tähän maailmaan, ja usein se on yksinkertaisinta tehdä jälkikasvun muodossa.