seuraava »

[sideman]

Syvämeditaatiossa tavoitellaan ns. itseensäviittaavaa (self-referral) tietoisuuden tilaa.
Siis tietoisuus on tuossa tavoitellussa tilassa tietoinen vain itsestään, eikä mistään
muusta.

Sanskritiksi tuolla on useita synonyymisehkoja nimiä: aatmaa (lemma eli sanakirjamuoto 'aatman': itse), puruSa
(lausu: purusha), puhdas tietoisuus, neljäs (turiiya) [tietoisuudentila]. (Muut kolme ovat "päivätietoisuus", unennäkö ja
syvä uni).

Ei kande yrittää pähkäilemällä selvittää itselleen, mitä tuo tarkoittaa. Sen voi ymmärtää vain "kokemalla".
Kyseessä ei kuitenkaan varsinaisesti ole kokemus, sillä tuossa tilassa kokija (RSi), kokeminen (devataa) ja
kokemuksen kohden (chandas) ovat yhdentyneet (saMhitaa) . Noista kolmesta löytyy myös muita sanskrit-nimiä;
nuo viittaavat termeihin, jotka mainitaan esim. Rgvedan hymnien alussa, vaikkapa näin:  RSi, näkijä: Madhucchandas;
devataa, jumaluus: agni eli tuli; chandas eli runomitta: gaayatrii (kolme kertaa kahdeksan tavua).

Kun tyyppi aloittaa syvämeditaatioharjoitukset, lienee tärkeää, että heti ekoilla kerroilla päästää mahdollisimman
"syvälle", jotta kehittyy vankka usko siihen, että puhtaan tietoisuuden "kokeminen" on itselle mahdollista.

Yksi tunnetuimmista ellei peräti tunnetuin syvämeditaatiotekniikka lienee Transsendenttinen Meditaatio(R) eli TM.

Koska kuulo perustuu aakaashaan eli "tyhjään" tilaan, se on aisteista hienoin (most subtle). Periaatteessa tietoisuuden
syveneminen on mahdollista minkä tahansa aistin kautta, mutta kuuloaistin avulla lienee useimmille ylivoimaisesti
helpointa päästä aina puhtaaseen, itseensä viittaavaan, ajatuksettomaan tietoisuudentilaan, jonka aikana systeemiin
syvällekin juurtuneet, mahdollisesti aikaisemmista inkarnaatioista peräisin olevan "stressimöykyt" voivat hiljalleen
alkaa "sulaa". Tuo on helppo ymmärtää vaikkapa kitara-analogian avulla: kitaran luonnollinen olotila on täysi hiljaisuus.
Vain energiaa siihen ulkopuolelta tuomalla voidaan se saada ääntelemään. Jos näppäät kitaran kieltä, sen luonnollinen
taipumus on asettua hiljaisuuden tilaan ellei uutta energiaa siihen kohdisteta ulkopuolelta.

On myös syytä ottaa huomioon se, että aistikokemuksista ääni lienee helpointa kokea "systemaattisesti"  ilman että vastaavan
aistinelimien (korvan) täytyy lainkaan kokea mitään ärsykettä. Itse asiassa meditaatio kuuloaistia
(shabda-tanmaatra) hyödyntäen onnistuu parhaiten (ainakin lähes) täysin hiljaisessa tilassa, koska ääniä on mahdollista
kuulla päässään vaikka olisi kuurokin?

(Yksi hauska esimerkki äänen voimallisuudesta lienee se, että tiettävästi jotkut naiset voivat
saada orkut pelkästään testosteronin ryydittämää miesääntä kuuntelemalla, vaikka ensisijaisesti
orgasmi perustuneekin toiseksi hienoimpaan, ilma-elementtiin perustuvaan aistiin, eli kosketusaistiin,
sanskritiksi sparsha-tanmaatra!)

Tuota samaa periaatetta noudatettaneen kuuloaistia hyväksi käyttävässä meditaatiossa. Siksi on tärkeää, että
aloittelevan funtsarin mantra (biija-mantra) on äännejono, jolla ei ole hänelle itselleen ainakaan semanttista merkitystä,
koska se on staattinen kaikilla ääntämisen tasoilla (kova tai hiljainen, korkea tai matala, selvä tai epäselvä...)
Semanttinen merkitys voi huomattavasti haitata mantran ns. hienontumista, joka vastaa kitaran kielen äänen
sammumista. Kun mantra hienontuu, se vie samalle mielen hienommille kokemuksen tasoille ja lopulta toivottavasti
mieli tavallaan lakkaa "värähtelemästä" ainakin hetkellisesti ja yhdentyy kaikkeuden perustilaan, joka vastaa subjektiivisena
"kokemuksena" puhdasta, ajatuksetonta tietoisuutta?


(jatkuu tai sitten ei...)    :

[sideman]

(Huom: Kosminen Tietoisuus on Valaistumisen "alkeellisin" taso: pääsykokeen läpäisy "valaistumiskouluun"...)

New Paper Surveys Research on Higher Consciousness

A paper by researcher Fred Travis that gives an overview of studies on individuals experiencing higher states of consciousness was published earlier this month by the New York Academy of Sciences in a special volume titled Advances in Meditation Research: Neuroscience and Clinical Applications.

The paper is based on a presentation Dr. Travis was invited to give at a meeting of the nation's top meditation researchers a year ago in New York City.

In his paper Dr. Travis explains that different meditations have different effects, and that meditation can lead to nondual or transcendental experiences, a sense of self-awareness without content.

However, after a search of the scientific literature he reported that physiological measures and first-person descriptions of transcendental experiences and higher states have only been investigated during practice of the Transcendental Meditation technique.

He discusses a study of descriptions of transcendental consciousness from 52 subjects practicing the Transcendental Meditation technique. The study found that they experienced "a state where thinking, feeling, and individual intention were missing, but Self-awareness remained." A systematic analysis of their experiences revealed three themes: absence of time, space, and body sense.

Specific physiological changes are associated with this subjective experience of Transcendental Consciousness. These include changes in breath rate, skin conductance, and EEG patterns.

Dr. Travis further explains that with regular meditation, experiences of Transcendental Consciousness begin to co-exist with sleeping, dreaming, and even while one is awake. This state is called Cosmic Consciousness in the Vedic tradition. The paper presents first-person accounts followed by an overview of the physiological patterns associated with Cosmic Consciousness.

Whereas control subjects describe themselves in relation to concrete cognitive and behavioral processes, those experiencing Cosmic Consciousness describe themselves in terms of a continuum of inner self-awareness that underlies their thoughts, feelings, and actions.

In addition, the Cosmic Consciousness subjects showed the EEG patterns seen during Transcendental Consciousness along with the EEG patterns of sleeping, when they were asleep, and during waking tasks. He concludes by suggesting that higher states of consciousness can be seen as normal developments beyond the classic stages described by Piaget. One simply needs a technique to experience transcendence and thereby facilitate the development of these states.