seuraava »

[Morwenna]

Törmäsin tämmöseen linkkiin https://www.youtube.com/watch?v=dqqUjWRaS0g ja mietin että onko joku teistä kokeillut tuota tai vastaavia? Yritin tehdä tuota ja alkuun menikin ihan ok mutta sitten tuli niin ihme olo ikäänkuin tuohon keskelle otsaa ja semmonen sävähdys että apua en pysty/halua/uskallakaan tehdä tätä  Mitä ihmettä sekin tarkoittaa, en mielestäni yritä estellä itseäni mitenkään mutta ehkä jotenkin alitajuisesti kuitenkin?

[Avicii]

Alitajuisesti varmaan. Vaikka tietoinen mielemme olisi kuinka utelias ja halukas tutkimaan asioita niin voimme kantaa mukanamme pelkoja ynm asioita jotka estävät tämän kaltaiset asiat. Sinuna jättäisin nuo asiat sikseen ja antaisin ne tulla ihan itsekseen jos on tullakseen, voimme alitajunnassamme kantaa mukanamme niin paljon tiedostamattomia asioita että ne kuuluukin pysyä siellä, oman hyvinvointimme takia.

[Lilli]

Video on selvästi aktivoinut 3. silmääsi ja jos sellaiseen ei ole tottunut, se voi pelästyttää alkuun. Vai saitko jotain välähdyksiä menneisyydestä, jotka hermostuttivat?

[Morwenna]

Kiitoksia vastauksista.

En saanut mitään välähdyksiä, muutaman alkuminuutin ehdin tuota tehdä ja ihan rentoutunut olin ja yhtäkkiä tuli ihan stoppi että en pysty  : mulla on kyllä niin paljon pelkoja ja estoja nykyäänkin että joo, haluanko edes tietää mitä aiemmin on tapahtunut  eikö ne toisaalta olis hyvä tiedostaa niin vois päästä eteenpäinkin asioissa..?

[Eileithyia]

Lisbeth. Paljasjalkainen tyttö. About 13-14-vuotias, joutui linnaan jonkun jaarlin rakastajattareksi. Minulla on ruskeat hiukset takana letillä ja muutama pisama nenän päässä. Ilmeisesti viehättävä. Tapahui Ukrainassa tai jossain jossa on "chilly" elikkä koleaa. Ensimmäisessä kohtauksessa näin kaupungin ylhäältä, kaupungin yllä kohosi linna. Sitten näin vain tumman vihreää kasvistoa, puita kait, kuusen tapaisia ja katukiveykset, joilla seison. Sekä paljaat jalkani. Koko session ajan minulla on ylläni ruskea rääsy-mekko. Tärkeä henkilö oli pikkuveli, ehkä noin kahden-kolmen vuoden ikäinen taapero, jonka elätin sillä, että olin linnassa. Näin myös jonkin puodin (suklaapuoti), joka oli valkoinen ja ikäänkuin viisto. Sen katto oli viisto ja matala. lmeisesti minulla oli perhe, etäiset vanhemmat, elämä oli epävakaata, ei koskaan tiennyt selviääkö. Siksi ilmeisesti menin linnaan jaarlin rakastajattareksi. Jaarli tarjosi turvaa ja pidin hänestä, vaikka tiesin ettei hän koskaan rakastanut minua. Jaarli  on tummapiirteinen vanhempi viiksekäs mies, jolla on välkkyvät silmät ja ystävällinen hymy. Pikkuveli on ruskeahiuksinen ja silmäinen ja kulkee vain housut jalassa, ilman paitaa, turvonnut vatsa. Pikkuveli on minulle tärkeintä maailmassa. Hänestä minun pitää pitää huolta, mutta luulen, että menetin hänet... Kuoli kai nälkään tai tautiin tai molempiin. Se oli kamalaa.

No en tiedä kuinka paljon tästä oli mielikuvitusta ja mikä ei.  : Koskaanhan ei ole mitään takeita mistään. En edes tiedä onko Lisbeth Ukrainalainen nimi tai nimi missään siellä päinkään tai oliko siellä mitään jaarlin tapaistakaan ammattinimikettä tuohon aikaan (n. 1500-1700). Toisaalta paikka ei välttämättä ole tässä niin olennainen.  Halusin lähteä selvittämään mitä eräs henkilö on minulle ja tuon sain vastaukseksi. Tunnen nykyään samoin erästä henkilöä kohtaan niinkuin silloin tuota jaarlia, mutta tämä henkilö on tuskin viehättynyt minusta muuten kuin lihallisesti. Kysymykseni oli kuka tämä henkilö on minulle (sillä välillä tunnen edelleen vetoa häneen vaikka kaikesta on yli vuosi) ja tuo tuli vastaukseksi.

[supikas]

Sepäs vasta oli varsinainen mielikuvitusmatka. Olin teini-ikäinen ruutumekkoinen tyttö, kävelin joenrantaan jollain asialla. Kohtasin rannalla intiaaninuorukaisen (lienee ollut jo ennestään tuttu tuossa vaiheessa). Lemmiskelimme. Palasin hämmentyneenä kotiin, kävi ilmi, että olin raskaana, minut pieksettiin ja laitettiin menemään. Harhailtuani aikani päädyin intiaanileiriin, jossa jatkoin elämääni, varsin toisenlaista kuin aiempi elämäni. Synnytin pojan, joka oli minulle hyvin rakas. Samalla tunsin suurta surua siitä, että perheeni oli hylännyt minut, tai menettämästäni vanhempieni rakkaudesta, jota ehkä ei ollut ollutkaan. Kaikki oli ollut vain sääntöjen kuorruttamaa velvollisuutta. Nautinnosta ja omien ratkaisujen tekemisestä joutui yhteisön ulkopuolelle. Jatkossa pelkäsin, että koko heimo joutuu kärsimään minun takiani. Sellainen seikkailu...

[sideman]

No en tiedä kuinka paljon tästä oli mielikuvitusta ja mikä ei.  : Koskaanhan ei ole mitään takeita mistään. En edes tiedä onko Lisbeth Ukrainalainen nimi tai nimi missään siellä päinkään tai oliko siellä mitään jaarlin tapaistakaan ammattinimikettä tuohon aikaan (n. 1500-1700). Toisaalta paikka ei välttämättä ole tässä niin olennainen.  Halusin lähteä selvittämään mitä eräs henkilö on minulle ja tuon sain vastaukseksi. Tunnen nykyään samoin erästä henkilöä kohtaan niinkuin silloin tuota jaarlia, mutta tämä henkilö on tuskin viehättynyt minusta muuten kuin lihallisesti. Kysymykseni oli kuka tämä henkilö on minulle (sillä välillä tunnen edelleen vetoa häneen vaikka kaikesta on yli vuosi) ja tuo tuli vastaukseksi.

Wiki:

Jaarli (ruots. jarl) oli vanha skandinaavinen arvonimi. Nykyään jaarli on Englannissa käytössä oleva aatelisarvo: varakreiviä ylempi mutta markiisia alempi.

[Eileithyia]

No en tiedä kuinka paljon tästä oli mielikuvitusta ja mikä ei.  : Koskaanhan ei ole mitään takeita mistään. En edes tiedä onko Lisbeth Ukrainalainen nimi tai nimi missään siellä päinkään tai oliko siellä mitään jaarlin tapaistakaan ammattinimikettä tuohon aikaan (n. 1500-1700). Toisaalta paikka ei välttämättä ole tässä niin olennainen.  Halusin lähteä selvittämään mitä eräs henkilö on minulle ja tuon sain vastaukseksi. Tunnen nykyään samoin erästä henkilöä kohtaan niinkuin silloin tuota jaarlia, mutta tämä henkilö on tuskin viehättynyt minusta muuten kuin lihallisesti. Kysymykseni oli kuka tämä henkilö on minulle (sillä välillä tunnen edelleen vetoa häneen vaikka kaikesta on yli vuosi) ja tuo tuli vastaukseksi.

Wiki:

Jaarli (ruots. jarl) oli vanha skandinaavinen arvonimi. Nykyään jaarli on Englannissa käytössä oleva aatelisarvo: varakreiviä ylempi mutta markiisia alempi.

Kiitoksia infosta. Mietin myös että olisikohan itäeuroopassa ollut mitään arvovallaltaan ja asemaltaan samantapaista..
Pistän tähän vielä muistiin että linna oli pyöreä tai sitä ympäröi pyöreä muuri ja se sijaitsi kukkulalla. Ihmisten asumukset levitäytyivät sikin sokin sen alle.

[Corvus Leonis]

Osa ihmisen aiemmista elämistä voinee sijoittua myös meidän tulevaisuuteemme, ja myöskin samanaikaisesti nykyisen elämän kanssa. Kerron esimerkin:

elämä n:o 344, 1300-luvulla
elämä n:o 345, 1800-luvulla
elämä n:o 346, 2200-luvulla
elämä n:o 346, 1900-luvulla
elämä n:o 347, 1800-luvulla
elämä n:o 348, 1900-luvulla
jne

Kokeilin mitä tapahtuu kun ohjasin muistoni menneeseen elämään vuonna 2030 ja tuottihan sekin elämän, aseistettu sotilas Ghanassa, afrikassa.

Hienoa että joku muukin on huomannut tällaista. Olen havainnut tämän ilmiön yhden (siis useamman) kaverini (tai siis hänen inkarnaatioidensa) kohdalla, eli he ovat kaikki ikäänkuin yhtä ja samaa henkilöä. Myös ne kaverini, jotka tuntevat kyseiset tyypit, ovat tästä samankaltaisuudesta samaa mieltä, vaikka en olekaan tätä inkarnaatioteoriaa heille selittänyt.

Yritän järkätä jonkinlaista yhteistapaamista ihan vain nähdäkseni josko he kumoaisivat toisensa tai jotain.



 

[Eklektikko]

Nykyinen tiedekin on jo sitä mieltä että ajan lineaarisuus on harha ja tosiasiassa aika on ulottuvuus.
Kaikki inkarnaatiomme ovat siis olemassa yhtä aikaa eri kohdissa tätä aika-ulottuvuutta. 

Minä ajattelen inkarnaatioita vähän tähän tapaan: keho on sielun 'vaate' tänne fyysiselle tasolle inkarnoituessa. Samalla tavoin kuin minä en muutu toiseksi ihmiseksi vaatteita vaihtaessa, ei se sielukaan muutu toiseksi kehoa vaihtaessaan; tietyt perusominaisuudet, 'luonne', ovat aina samat. 

[sideman]

Osa ihmisen aiemmista elämistä voinee sijoittua myös meidän tulevaisuuteemme, ja myöskin samanaikaisesti nykyisen elämän kanssa. Kerron esimerkin:

elämä n:o 344, 1300-luvulla
elämä n:o 345, 1800-luvulla
elämä n:o 346, 2200-luvulla
elämä n:o 346, 1900-luvulla
elämä n:o 347, 1800-luvulla
elämä n:o 348, 1900-luvulla
jne

Kokeilin mitä tapahtuu kun ohjasin muistoni menneeseen elämään vuonna 2030 ja tuottihan sekin elämän, aseistettu sotilas Ghanassa, afrikassa.

Hienoa että joku muukin on huomannut tällaista. Olen havainnut tämän ilmiön yhden (siis useamman) kaverini (tai siis hänen inkarnaatioidensa) kohdalla, eli he ovat kaikki ikäänkuin yhtä ja samaa henkilöä. Myös ne kaverini, jotka tuntevat kyseiset tyypit, ovat tästä samankaltaisuudesta samaa mieltä, vaikka en olekaan tätä inkarnaatioteoriaa heille selittänyt.

Tuo on melko lohduton näkymä meikäläisen ja luultavasti monen muunkin kannalta, kenties vieläkin rutkemmin!
Olenko minä "tuomittu" olemaan isohkok*k*eli*en gynefoobinen aspergeri maailman tappiin?
Or did ah mizz sumpthin??

 :

[Eklektikko]

Tuo on melko lohduton näkymä meikäläisen ja luultavasti monen muunkin kannalta, kenties vieläkin rutkemmin!
Olenko minä "tuomittu" olemaan isohkok*k*eli*en gynefoobinen aspergeri maailman tappiin?
Or did ah mizz sumpthin??

You're talking about body - 'the clothes' of the soul  - not the soul itself!  

Eli kehon ominaisuudet ovat vaihtuvan kehon ominaisuuksia, traumat ja ongelmat ovat sielun valitsemia oppiläksyjä jotka eivät enää tule eteen sitten kun ne jossain inkarnaatiossa on kerran ratkaissut.  Asperger on kehon (aivorakenteen) ilmiö, fyysiset mittasuhteet on kehon ilmiö. Gynefoobia voi olla jotain mikä siirtyy inkarnaatiosta toiseen, kunnes saat sen ratkaistuksi/pois systeemeistä.

Minä kun kirjoitin siitä että sielun ominaispiirteet pysyvät samoina, tarkoitin esim. kiinnostuksenkohteita; musiikin ihmelapset itse asiassa muistavat musiikin eivätkä vain opi sitä poikkeuksellisen nopeasti, jatkavat heti lapsena siitä mihin homma jäi edellisessä inkarnaatiossa, muutenkin voi tuntea vetoa tiettyihin ammatteihin tms. Toiset ovat vähän väliä sotilaita/sotureita, toiset taas tieteentekijöitä jne.

Samoin jokin perusluonteen ominaisuus introvertti/ekstrovertti tms. voisi olla tällainen luonteenominaisuus, tosin osa siitäkin on kehollista; välittäjäainetasapaino ja hormonit vaikuttavat myös, tai sitten ekstrovertti sielu aina huolella valitsee kehon joka tukee ruumiinkemiallaan tätä ominaisuutta.

[Ritsa]

Minä ajattelen noista eri inkarnaatioista niin, että ne ovat vain erilaisia oppitunteja sisältäviä kokonaisuuksia, joiden avulla sielu kehittyy. Materiaalinen maailma täällä maan päällä ja tämä ruumis/perimä on mielestäni vain väline sielun kehitykseen. Ensi elämässä voi olla jo kyse jostain aivan muusta, kun tämän perimän ja ajan oppiläksyt on sisäistetty. Ketään ei ole tuomittu mihinkään, vaan ihminen voi itse päättää haluaako ottaa opiksi virheistään vai tuomita itse itsensä.

[sideman]

Minä ajattelen noista eri inkarnaatioista niin, että ne ovat vain erilaisia oppitunteja sisältäviä kokonaisuuksia, joiden avulla sielu kehittyy. Materiaalinen maailma täällä maan päällä ja tämä ruumis/perimä on mielestäni vain väline sielun kehitykseen. Ensi elämässä voi olla jo kyse jostain aivan muusta, kun tämän perimän ja ajan oppiläksyt on sisäistetty. Ketään ei ole tuomittu mihinkään, vaan ihminen voi itse päättää haluaako ottaa opiksi virheistään vai tuomita itse itsensä.

Patañjali käyttää ilmausta guNa-vRtti-virodha esittämään yhtä niistä syistä, miksi kärsimyst' [on] aivan kaik' (duHkham eva sarvam) vivekin'ille.

Tuo yhdyssana guNa-vRtti-virodha tarjonnee mahdollisuuksia tulkinnalle jos toisellekkin. Muistaakseni Taimni tulkitsee
sen jotenkin sillai, että syntymässä saadut ominaisuudet (sekä fyysiset että psyykkiset?) ovat usein ristiriidassa sen kanssa
mihin ihmisellä muutoin olisi halua (?vRtti; peräisin aiemmista inkarnaatioista?). Ottaakseni omakohtaisen triviaalin esimerkin, minä rakastan rumpujen "soittamista", mutta
ilmeisesti mm. erittäin korkean ja labiilin verenpaineen takia saan tinnitusta äärimmäisen helposti! Joten jos harjoittelen
sitä mitä rakastan, korvani alkavat soida mikäli teen sitä kerralla vähänkään pitempään tai turhan suurella volyymilla.
(Ilmeisesti rumpujen soittaminen jotenkin tahdistaa aivopuoliskoja. Minulla se näyttää myös aktivoivan parasympaattisen
tonuksen eli rest-and-digest moodin vegetatiivisessa hermostossa nykyään jopa helpommin kuin ranssenrenttinen funtsiminen.
Erittäin selvästi huomasin tuon kun reenasin rudimentteja [paradiddle, etc.] systerin mökillä järven rannalla kauniina
kesäiltana...)

http://en.wikipedia.org/wiki/Drum_rudiment

Toinen ongelmallinen sana tuossa suutrassa on vivekin. Se tarkoittanee henkilöä, jolle on kehittynyt -- esim. meditaation
harjoittamisen seurauksena -- ominaisuus nimeltä viveka (erottelukyky) eli kyky erottaa väliaikainen, epätodellinen ikuisesta, ainoasta jutskasta, joka pysyy vaikka koko maailma fyysinen lakkaisi olemasta, eli aatman, immeisen toellinen ite!

[Eklektikko]

Toinen ongelmallinen sana tuossa suutrassa on vivekin. Se tarkoittanee henkilöä, jolle on kehittynyt -- esim. meditaation
harjoittamisen seurauksena -- ominaisuus nimeltä viveka (erottelukyky) eli kyky erottaa väliaikainen, epätodellinen ikuisesta, ainoasta jutskasta, joka pysyy vaikka koko maailma fyysinen lakkaisi olemasta, eli aatman, immeisen toellinen ite!

Siihen mitään meditaatiota tarvita. Minulle on oman maailmankatsomuksen vuoksi ihan älyn tasoltakin jo selvää että koko tämä keinotekoinen leikkikenttämme, fyysinen taso, on se ainoa missä on mitään katoavaista, koska vain lineaarisessa ajassa (vain tällä fyysisellä tasolla ilmenevä harha) asiat ylipäätään 'alkavat' tai 'loppuvat.' Todellisuudessa aika on ulottuvuus - se on sitä siellä verhon takana todellisessa maailmankaikkeudessa - eli asiat joiden luulemme 'alkavan' tai 'loppuvan' ovat vain olemassa eri kohdissa aika-ulottuvuutta.  

Ihmissielu on ajaton ja ikuinen koska se on solu jumalan ruumiista ja jumala on ajaton ja ikuinen. Rakkaus on myös ajaton ja ikuinen, koska se ei todellisuudessa ole tunne, vaikka ihmiseksi inkarnoituneena sen kokeekin tunteena, vaan universaali voima joka virtaa ihmisen lävitse kun hän rakastaa.

Tämä on minun maailmankatsomuksessani ihan puppaa:

Muistaakseni Taimni tulkitsee sen jotenkin sillai, että syntymässä saadut ominaisuudet (sekä fyysiset että psyykkiset?) ovat usein ristiriidassa sen kanssa mihin ihmisellä muutoin olisi halua

Sielumme valitsee huolella ihan itse, ihan omasta halustaan, myös juuri täsmälleen sellaisen kehon johon inkarnoituu. Ristiriitaa ei ole, vaikka siltä ihmiseksi inkarnoituneena tuntuisi: Omat pyrkimykset ovat ristiriidassa omien fyysisten mahdollisuuksien kanssa vain silloin kun sielu on ihan itse valinnut kokea jossain inkarnaatiossa tuollaisen ristiriidan oppiakseen siitä ja sen vuoksi valinnut nimenomaan tahallaan kehon joka tuottaa tuollaisen ristiriida pyrkimysten ja mahdollisuuksien välillä.

Tuollaisesta ristiriidasta voi oppia mm. hyväksymistä, tai vaihtoehtoisesti oppiläksynä voi olla tutustua johonkin uuteen vaihtoehtoiseen hoitomuotoon jolla ristiriita saadaan häviämään. Tai sitten ihan jotain muuta jota en nyt keksi ajatella.

Aiemmat inkarnaatiot voivat joskus muistutella itsestään hassullakin tavalla:
Minulla on vahva muistuma tätä edeltävän inkarnaation fyysisestä kehosta, luultavasti osittain myös sen vuoksi että nämä kaksi inkarnaatiota menivät viitisen vuotta päällekkäin keskenään. Olin siinä inkarnaatiossa isompi kuin tässä ja ellen pysähdy erikseen älyllä ajattelemaan asiaa, tunnen kehon tasolla itseni isommaksi kuin olen eli samankokoiseksi kuin siinä edellisessä inkarnaatiossa. Tunnen esimerkiksi naamakkain sen kokoisen ihmisen kanssa kuin itse olin viime kierroksella, että olemme samankokoisia. Ja hauskana jäänteenä sieltä minulla onkin 10 senttiä itseäni pidemmän ihmisen syli (syli= mitta sormenpäistä toisen käden sormenpäihin). Sen olen siis säilyttänyt muistona edellisestä inkarnaatiosta.