No, onko mitenkään mahdollista laskea tai edes arvioida osapuilleen, kuinka monte lihallistumista itsellä
on vielä edessä?
En ole koskaan kuullut että voisi, mutta mitä merkitystä sillä edes on? Ja kun aika on ulottuvuus ja ajan lineaarisuus on harha, ovat kaikki inkarnaatiot yhtä aikaa olemassa aika-ulottuvuudessa. Sen vuoksi kun yhdessä inkarnaatiossa tajuaa jotain mikä helpottaa elämää täällä, sen vaikutus tuntuu myös niissä muissa inkarnaatioissa, kun helpotan elämääni tässä inkarnaatiossa jotain oppimalla, helpottuu myös kaikkien muiden inkarnaatioitteni elämä.
Tämä Kryon-maailmankatsomus ei pidä inkarnaatioita karmeana riesana ja kärsimyksenä josta pitää välttämättä päästä eroon, kuten esim. hindulainen ja buddhalainen perinne pitävät.
Vapautuminen inkarnaatiokierrosta ei siis ole tavoiteltava palkinto ja hieno juttu ja fyysinen taso pelkästään karmea kärsimyksen alho.
Siinä 'Jumalan ruumiissa' josta sielumme ovat soluja, on ääretön määrä soluja ja niistä vain muutama triljoona on erikoistunut ylipäätään inkarnoitumaan tällaisille neliulotteisille fyysisille tasoille keinotekoisiin kupla-universumeihin. Voisi sanoa että me kaikki siis olemme fyysisen tason spesialisteja. Meidän sielumme nauttivat inkarnoitumisesta ja ovat siitä innoissaan ja tulevat aina myös innolla takaisin, ihan riippumatta mitä ihmisenä jossain tietyssä inkarnaatiossa asiasta ajattelemme. Sielu kun näkee ja kokee asiat niin kovin eri tavalla siellä verhon toisella puolella kuin tänne ihmiseksi inkarnoituneena.
Esimerkki kahden sielun keskustelusta verhon toisella puolella:
Sielu 1: Olipa ihan käsittämättömän hieno ja opettavainen inkarnaatio tuo kun olit väkivaltainen insesti-isäni, opin tosi paljon uusia asioita!
Sielu 2: Joo, niin opin minäkin siinä hahmossa, otetaanko sama uusiksi niin että vaihdetaan rooleja?
Sielu 1: Joo otetaan!
Oma mottoni on tämä: Jos tuntuu että fyysinen taso on kamalan raskas, vaikea ja kärsimystä tuottava, se on varma merkki siitä että takuulla tullaan takaisin tänne ainakin niin kauan kunnes opitaan että kipu on pakollista, mutta kärsimys vapaaehtoista ja siten opitaan nauttimaan näistä inkarnaatioista ihan olosuhteista huolimatta.
Toki inkarnaatiot käyvät koko ajan helpommiksi ja kärsimys vähenee sitä myöten kun oppiminen edistyy - siis ajan lineaarisuuden harhan näkökulmasta katsottuna. Mutta ei tänne tarvitse silti lakata inkarnoitumasta silloinkaan kun on opittu asiat niin että täällä on mukavaa elää eikä oma korvien väli enää tuota kärsimystä. Silloinhan tänne vasta kannattaakin tulla ja työskennellä esimerkiksi rakkaudellisesti muiden ihmisten hyväksi, tehot ovat paremmat kun ei energia tuhlaannu omaan kärsimykseen.
Teoriassa sinulla on edessäsi juuri niin monta inkarnaatiota kuin juuri sinun sielusi haluaa.
Tässä maailmankatsomuksessa nimittäin se paljonpuhuttu nirvana, sulautuminen jumaluuteen ja sen autuus, ei ole asia joka saadaan vasta sitten kun on koko inkarnaatiokierto tehtynä ja siitä ollaan 'vapauduttu.' Tässä maailmankatsomuksessa sielu on aina inkarnaatioiden välillä siellä todellisessa universumissa ollessaan siinä 'nirvanassa' eli solu jumalan ruumiissa, jumalan osa ja siten omaa kaiken mahdollisen tiedon ja on autuaassa tilassa. Unohdus on päällä aina vain ihmiskehossa, ei muutoin.
