seuraava »

[Edel]

Hei, onko joku tutkinut millä tavoin ruoka ja ravinto meihin vaikuttaa? Miksi tekee mieli syödä milloinkin tiettyjä ruokia? Miksi syöminen on joillekin niin tunnepitoinen asia ja toisille se on vain energian tankkausta? Neitsytnousuisena aurinkokaksosena tämä on mielestäni erittäin mielenkiintoinen aihe juuri astrologian näkökulmasta katsottuna - mikä on se perimmäinen motiivi, joka saa meidät tarttumaan milloin mihinkin ravintoon? Omalla kohdallani huomaan, että ohjailen ravinnolla tunteitani. Paleo-tyyppinen ravinto antaa minulle paljon aktiivisuutta ja elinvoimaa, tuntuu että energia kulkee kehossani tukoksitta. Ja sitten kun alan käymään ylikierroksilla, hermostun ja turhaudun, alan lisäämään ravintooni "hidasteita", kuten kuituja/leipää. Onko ihan outoa tällaista pohtia  , miten tätä asiaa pitäisi lähestyä? Voisiko kohdallani tämä aspekti selvittää asiaa: 9. huoneessani sijaitsee venus(MC), mars, chiron ja juno, kaikki härän merkissä, oppositiossa 3. huoneen uranus skorpioniin?   

[Artemis]

Mielenkiintoinen aihe todellakin!

Minä olen oinas, moninkertainen. Aineenvaihduntani on äärimmäisen ripeä. Kulutan syömäni ravinnon melko hyvin.
Minullekkin sopii paleotyyppinen ruokavalio, mikä on mielestäni aika osuvaa ottaen huomioon, että oinashan on aika primitiivinen

Vaikka kehoni aineenvaihdunta toimii nopeasti, niin minulle aiheutuu ruuansulatusongelmia jos syön jotain mikä minulle ei sovi.
Tälläisiä ruokia on mm. hiilarimössöt ja sokerimössöt, mitä ennen vanhaan söin, yllätys yllätys stressiin ja tunnekuohuihin => NOUSEVA RAPU
Kun en harrasta tunnesyöpöttelyä, voin hyvin. Silloin teen hyviä valintoja ruuan suhteen ja olen virkeä ja energinen.

Minulla on usein suolanhimo, koska minulla on hyvin alhainen verenpaine. Mikä ei kyllä ole oinasmaista lainkaan. Oinashan kiihtyy nollasta sataan! Mistä tulee matalaverenpaine...? Minulla on neptunuksen kolmiot oinasplaneetoille. Voisiko se olla syynä   

Minulla on ceres yhtyneenä rapu askendanttiin, joten ruoka ja ravinto on aina ollut minulle tärkeä juttu. Ruoka ja ravinto on asia mikä minua kiinnostaa ja josta olen halukas oppimaan. Minulla on myös allergioita.. Liekkö se sitten sitä neptunuksen alaa? Yliherkkyydet?
Neptunus on myös huoneessa 6.

Pluto neliöi askendanttiani ja on oppositiossa oinasplaneettoihin. Voin obsessoitua joistain ruoka-aineista täysin Joskus olen syönyt kuukausia putkeen joka päivä sinihomejuustoa tai jotain muuta sellaista. Kuten sanoin, ruoka on tärkeä juttu. Rakastan herkuttelua, mistä lie se tulee? Ravusta?
Pluto-kuu oppositio vaikuttanee siihen mitä syön ja milloin ja kuinka paljon, tunnesyömistä..

[Edel]

Kiitos Artemis vastauksestasi! Aavistelinkin, että juuri oinas-energiat liittyvät tuohon maskuliiniseen paleoravintoon ja nopeaan aineenvaihduntaan, itselläni ceres ja vesta sijaitsevat 8.huoneessa oinaassa, oppositiossa plutoon vaa'assa. Tämä on itselleni kiinnostava aihe, sillä olen aina miettinyt itseni ja muiden tekemisten motiiveja. Koska seuraan koko ajan tunteitani (merkurius ravussa, saturnuksen ja kuun kolmio), minulle on ollut todella haasteellista noudattaa tiettyjä ruokaohjelmia, vaikka tiedän niiden olevan terveyteni kannalta fiksuja. Olen opiskellut NLP:tä jonka mukaan kaikkeen tekemiseemme liittyy aina positiivinen aie.  Siksi en usko, että kaikki valintamme olisi aina itsekurin puutetta. Joku sanoi kerran, että jos on paha olla, on ns. roskaruuan ahminen aivan luonnollista, jotta huono olo konkretisoituisi. Että uskosit jo, joku asia nyt hiertää! Itselläni on totisesti ollut opettelemista todellisten tunteitteni ilmaisun suhteen (kuu kauris oppositiossa merkurius rapuun). On ollut turvallisempaa sopeutua ja pikkuhiljaa vaipua passiivisuuteen ja valheelliseen uskomukseen, etten muka voisi vaikuttaa omaan elämääni. Nyt kun opettelen vastuunottamista ja olen vihdoin sisäistänyt ajatuksen siitä, että ympäristöni hyvinvoinnin kannalta minun on ensisijaisesti huolehdittava omasta terveydestäni ja jaksamisestani, tämän tunnesyömis-yhteyden oivaltaminen on ollut helpottavaa. Ettei tarvitsekaan enää kontrolloida olosuhteita, vaan riittää että tiedostan omat tunteeni enkä rankaise itseä niistä tai niiden aiheuttamista mielihaluista kuten ruuasta. Ehkäpä vanhoja tottumuksia esim. NLP:n opein on nyt helpompi muuttaa, kun ymmärrän näiden energioiden konkretisoitumisen omissa valinnoissani. Jaa mistähän tämä vuodatus... :
   

[Eklektikko]

Koko itsekurihöpötys syömisten suhteen oli pakko aloittaa siinä vaiheessa, kun 1970-luvulla alkoi perusteeton eläinrasvan mollaaminen ja kammoaminen ja samalla alettiin tuputtaa ihmisille suurempia hiilihydraattimääriä kuin ennen. Samaan aikaan ruoka myös teollistui, eli teollisten elintarvikkeiden ainesosat muuttuivat keinotekoisemmiksi ja mukaan tuli ruokahalua kiihdyttäviä osasia, kuten esim. glukoosi-fruktoosisiirappi.

Kun ei haluttu myöntää, että itse asiassa vähärasvainen ja korkeahiilihydraattinen ruokavalio sotkee nälänsäätelyn niin perusteellisesti, että mikään itsekuri ei moiseen auta - eihän sitä tuollaista voi myöntää jos se ruokavalio muka on terveellinen ja ihmiselle luontainen - niin oli pakko kehittää epätoivoiseksi hätäselitykseksi psyykkiset syyt ja tunnesyöminen.

Totuus kuitenkin on, että kukaan ei tunnesyö vähähiilihydraattista ja korkearasvaista ruokaa, vaan tunnesyöminen kohdistuu jotakuinkin aina hiilihydraatteihin joko tärkkelyksen tai sokerin muodossa ja siinä ohessa toki voi sitten olla myös sitä rasvaa. Tällainen ravinto sotkee nälänsäätelyn, koukuttaa ja iskee samoihin osiin aivojen mielihyväkeskuksia kuin monet päihteet.

Ei tarvitse olla mitään tunnesyömisongelmaa tai psyykkisiä ongelmia: Järjetöntä ahmimimista tai pienimuotoisempaakin ylensyöntiä saa aikaan ihan vaan ravinnolla joka sotkee nälänsäätelyn. Minusta kaikkia niitä joita syytetään psyykkisistä syistä syömisestä tai tunnesyömisestä on huijattu. Toki kun kerran on korkeahiilihydraattisella ravinnolla saanut nälänsäätelynsä sotkettua, niin jatkuvat hiilihydraattipaukut - eritoten sokeri - vaikuttavat kuin päihde, mutta se ei minun mielestäni ollut alkuperäinen syy.

Alkuperäinen syy olivat ravintosuositukset jotka sotkevat nälänsäätelyn ja insuliiniaineenvaihdunnan, sekä koko sisäeritystasapainon niin perusteellisesti, että mikään itsekuri kenelläkään ei riitä.

Minun mottoni onkin: Jos ruokavalion noudattaminen vaatii tippakaan itsekuria, sen makroravinnesuhteet ovat väärät.

(Makroravinnesuhteet: Se paljonko päivän kaloreista tulee prosentteina hiilihydraateista, proteiineista ja rasvoista).

[Edel]

Jesh, loistava kommentti Eklektikko! Lisää näkökulmia pyydän    Eli syömämme ravinto siis ohjaa tuntemuksiamme. Minäkin huomaan selkeästi eron paleoaterian tai leipä-pasta-aterian jälkeen, ensimmäisestä jää vauhti päälle, kun jälkimmäinen turruttaa, turvottaa ja väsyttää. Mutta edelleen mietin sitä, miksi valitsen välillä väsyttäviä ruokia aivan tietoisesti? Jääkö liika vauhti päälle? Sosiaalinen halu syödä samaa kuin muutkin? Jonkun esiin nousevan tunteen turruttaminen? Ruoka on helppo pika-apu tunteiden ohjaamiseen. Jaa miksi siis haluan niitä ohjailla? Jospa vain annan niiden tulla ja mennä? Vaan haluanko kuitenkaan, jospa haluankin tuntea edes jotain, vaan uskallanko kuitenkaan..  Niin ja miten tämä astrologiaan liittyy 

[Edel]

Lähtökohta tälle pohdiskelulle on se, että oppisin tekemään fiksuja valintoja tuntemuksieni perusteella. Joillekin se on varmasti todella helppoa, kuunnella intuitiota ja toimia rohkeasti sen mukaan, vaikka ympäristö olisinkin erilinjoilla. Pohdin asiaa myös siksi, kun meille esitellään jatkuvasti erilaisia terveyttä edistäviä metodeja, jotka kuitenkin ovat täydellisessä ristiriidassa keskenään. Mikä sopii yhdelle, ei sovikaan toiselle. Minulle ei myöskään riitä asian tiedostaminen vaan haluan tonkia syvältä, mikä on se perimmäinen syy. Sillä jos meistä jokainen osaisi elää omalle keholleen luonnollisessa rytmissä jokaisen solunsa viestiä kuunnellen, niin olisimme varmaan aikamoisessa harmoniassa sekä itsemme että ympäristömme kanssa..?

Ja entäs tuo uranus. Siksikö haluamme ravistella itseämme sisäisesti, esim. syömällä hiilarihöttöjä, jotka sotkevat koko sisäeritystasapainon, jotta hajoittaisimme itsestämme jotain. Jotta jotain uutta voisi syntyä tilalle? Tai hajotamme itseämme lenkkipolulla ja sitten taas rakennamme punttisalilla? On niin mielenkiintoista miten nämä meidän sisäiset energiat toimivat konkreettisesti ihan arkisissa valinnoissamme! Ja miksi meidän pitäisi rankaista itseämme "vääristä" valinnoista jos keho ja solumme ovat kuitenkin viisaampia?

Saakohan kukaan mitään irti näistä ajatuksista vai olenko aivan  Minulla vaan sattuu olemaan neitsyessä sekä asc että kuunsolmu, yhtymässä saturnukseen (12.huone) , joten kovasti nämä asiat mietityttävät omaa "käyntikorttiani" ajatellen..