seuraava »

[sideman]

Tämä voi olla useimmille meistä sen  verran outoa jutskaa, että se vaatinee
jonninverran pohjustusta. Ajattelin muutamalla lauseella per viesti alustaa
lähinnä aamufuntsien aikana  pähkäilemääni tekniikkaa ajatusten voimistamisen
yrittämisen aloittamiseksi.

On todella hankala päättää, "kuinka kaukaa" tarina pitää aloittaa, ettei se iske
kuin tiskirätti päin  pläsiä...

Hmmm...ajatuksia voidaan tarkastella subjektiivisena kokemuksena luonnon
perusvoimien  eri energiatasojen ilmentymistä (monikon elatiivi sanasta ilmentymä).

Useimmat tietänevät, että ydinenergia on  noin miljoona  kertaa voimallisempaa
kuin kemiallinen energia (esim. plutonium pommin aineksena vs. mustaruuti tahi trinitrotolueeni, yms).

Aineen räjähdysvoima lienee suoraan verrannollisen siihen, kuinka hienolla tasolla olevaa energiaa
hyödynnetään. Kemian tasolla hyödynnettäneen alkuaineiden ja niiden yhdisteiden kemiallisiin
sidoksiin varastoitunutta energiaa, kun taas ydinfissiossa vapautunee atomin ytimen hiukkaset
(protonit ja neutronit) toisiinsa sitovaa energiaa.

Oikeastaan täsmälleen samalla tavoin ajatuksen energia  on sitä voimakkaampi, mitä hienommalta,
hiljaisemmalta ja abstraktimmalta tasolta sitä voidaan hyödyntää. Intialaisessa filosofiassa jumaluuden
tuhoava aspekti, Shiva (= hyväntahtoinen) symboloinee mm. mielen täydellistä hiljaisuutta, eli puhdasta
ajatuksetonta, transsendenttista tietoisuutta, jota kutsutaan myös mm. neljänneksi tietoisuuden
tilaksi.

 Niinpä Shiva onkin se jumalolento, jolla on valta ja voima aikain lopussa tuhota maailmankaikkeus jopa täydellisesti, jotta se
voisi syntyä uudelleen, mahdollisesti entistä ehompana. Vähän kuin kaskeamisessa hävitetään kasvillisuus
tulen avulla tietyltä maa-alalta, jotta se saadaan mahdollisimman hetelmälliseksi.

[sideman]

Ajatuksen voima on mahdollisesti harhaanjohtava käsite. Ehkä kyseessä on vain operaatiotason eli interface'n valinta.

Voisitko hieman elaboroida?   

[sideman]

Shivasta puheenollen, yksi tunnettu Shivaan liittyvä pläjäys on Kashmirin shaivismia
edustava Spanda-kaarikaa (tutkielma spandasta eli värähtelystä). Se lienee skrivattu
ennen 1600-lukua. Lienee helppo havaita otsakkeesta, että intialaisessa filosofiassa
oli tajuttu kaiken koostuvan värähtelystä jo satoja vuosia ennen, kuin länsimainen
fyssa totesi tuon tieteellisesti, käsittääkseni vasta 1900-luvun alussa.

spanda    m. throbbing , throb , quiver , pulse , tremor , vibration , motion , activity Ka1v. Ra1jat. BhP. ; N. of a S3aiva wk. by Abhinava-gupta.

Tuon pläjäyksen eka värssy menee muistaakseni joteskin tälleen:

yasyonmeSa-nimeSaabhyaaM jagataH pralayodayau,
taM shakti-cakra-vibhava-prabhavaM shankaraM stumaH.

Sandhit purettuina:

yasya unmeSa-nimeSaabhyaam jagataH pralaya-udayau,
tam shakti-cakra-vibhava-prabhavam shankaram stumaH.

En ole muistaakseni nähnyt tuota ikinä käännettynä,
mutta jotain tämäntapaista se tarkoittanee:

ylistäkäämme (stumaH) Shankaraa ( = hyväntekijää, Shivaa),
jonka (yasya) silmien avaamisen (unmeSa) ja sulkemisen (nimeSaa-) ( = silmänräpäyksen??)
aikana/vuoksi / (-bhyaam*) [tapahtuu] maailman (jagataH) tuhotuminen (pralaya) ja syntyminen (udaya)**


*-bhyaam on muistaakseni duaalin (kaksikon) instrumentaalin/datiivin/ablatiivin pääte.
Niinpä on lukijan vastuulla päättää, mikä sijamuoto kulloinkin on kyseessä. Sigh!

** Nelikomponenttinen yhdyssana shakti-cakra-vibhava-prabhavaM   on äärimmäisen
vaikea kääntää meitsin kaltaiselle harrastelijalle, mutta se on adjektiiviattribuutti, joka
kuvaa Shivan ominaisuuksia, jotain sentapaista kuin shaktin pyörän moninaisuuden synnyttävä, krääk!

[Varjotar]

Ratakiskosta väännettynä: kun jokin ajatus saa tarpeeksi voimakkaat mittasuhteet, alkaa ruumis sitä toteuttamaan.

[sideman]

Ratakiskosta väännettynä: kun jokin ajatus saa tarpeeksi voimakkaat mittasuhteet, alkaa ruumis sitä toteuttamaan.

Aivan, aivan, todellakin,todellakin! Nyt on kuitenkin kyse siitä, että ehkäpä voimme
hahmoitella tekniikan, jolla ajatuksien tehoa on kenties mahdollista tietoisesti potenssoida...

Kuulehan Varjotar, en minä nyt voi tässä sinulle ajatukseksi muuttua!

 :

[sideman]

** Nelikomponenttinen yhdyssana shakti-cakra-vibhava-prabhavaM  on äärimmäisen
vaikea kääntää meitsin kaltaiselle harrastelijalle, mutta se on adjektiiviattribuutti, joka
kuvaa Shivan ominaisuuksia, jotain sentapaista kuin shaktin pyörän moninaisuuden synnyttävä, krääk!

OT Heikki Paasosen juontamaa Suuria seteleitä Katsomosta töljöttäessä tuli mieleen yksi mahdollinen käännös tuolle yhdyssanalle.

Nythän on niin, että sanskritissa on muistaakseni ainakin kuudentyyppisiä yhdys sanoja: tatpuruSa,
karmadhaaraya, dvandva, dvigu, avyayiibhaava...jos vielä ainakin yksi on, se ei nyt juuri putkahda mieleen!

Jos spekuleeraamme, että tuon neliosaisen yhdys sanan kaksi alkukomponenttia muodostavat dvandvan, eli
simppeliä koordinaatiota (rinnastusta) ilmaisevan sanaparin, voisimme päätyä vaikkapa seuraavanlaiseen
käännökseen:

..shaktien ja chakrojen moninaisuuden luova (Shiva)...

Nosiis, shaktejahan lienee lukuisia (kaikki muuten taitavat olla feminiinisiä sekä tarkoitteeltaan että
kieliopilliselta suvultaan). Yksi tunnetuimmista lienee välilihan maisemissa käsittääksemme asustavan,
kolmelle ja puolelle kiepille goisatessaan kääriytyneen "kuNDalikäärmeen" shakti nimeltä kuNDalinii,
jota "kundaliinijoogassa" on tarkoitus yrittää houkutella nousemaan kaiketi sushumnaa* nimistää naaDii-kanavaa
pitkin kohti kulmakarvain välimaastossa asustavaa Shivaa.

Samaten cakroja (chakroja) on kaiketi huomattavasti enemmän kuin 7, mutta ne 7 ovat ne tunnetuimmat
ja ilmeisesti valaistumisen kannalta tärkeimmät??

* useimmat tietänevät, että suSumnaa (sushumnaa [scilicet naDii?]) on selkäytimen keskustan läpi kulkeva, läpimitaltaan
sadasosan hiuksen paksuudesta oleva astraalikanava; jos kanava ei ole lähes täysin puhdas ( = suprajohtava, ilman mitään
vastusta elektromagneettista energiaa kuljettava) kuNDalinii-shaktia sen läpi yritettäessä nostaa, ei taida ns. hyvät heilua...

 

[sideman]

Noh, ajatuksien voima taitaa olla sitä suurempi, mitä hiljaisemmalla
mielen tasolla jäbä tulee niistä tietoiseksi.

Ylivoimaisesti yksinkertaisin ja helpoin metodi mielen hiljentämiseksi
taitaa olla mantrameditaatio, jossa ei lainkaan keskitytä mantraan, vaan
sitä "käytetään" kuin mitä tahansa ajatusta.

Normaalisti ajatukset aktivoivat mieltä ja kehoa. Yogasuutra (YS) käyttää
tuollaisista ajatuksista tietääksemme ainakin termiä vyutthaana eli käsittääksemme
ulospäin suuntautuva tai "ylös nouseva" mielen aktiviteetti, tai jotain. Vastakkaissuuntainen
mielen aktiviteetti on YS:n terminologiassa kaiketi nirodha.

Esim. kun nuori heteromies ajattelee sexykkästä misua, nousu saattaa näkyä ihan kirjaimellisesti
hänen kehonsa keskivaiheilla.

Patañjali määrittelee yogan seuraavalla tavalla:

yogash citta-vRtti-nirodhaH (lausu: joogash tshitta-vritti-niroodhahaa [tämä on nykysanskritin
äätämystapa, jossa visarga-niminen äänne (H) toteutuu ns. kaikuvokaalina eli visargan h-äännettä
edeltävän vokaalin pidentymänä...]),

eli jotain sentapaista kuin:

jooga [on] mielen aktiviteetin hillitsemistä (aina täydelliseen lakkaamiseen astikka?)*

Yoga-suutran kommentaattori Vyaasa toteaa melko lakonisesti:

yogaH samaadhiH (joogas samaadhihii )

eli:

Jooga [on] samaadhi

Perusmantrameditaatiossa käytettävän mantrat ovas lyhyitä, yleensä kai yksi- tahi kaksitavuisia
(toivottavasti) merkityksettömiä äännejonoja. (Toki lähinnä sanskritiin pohjautuvat mantrat
saattavat joissakin maailman yli 6000:sta kielestä omata myös semanttisen merkityksen, valitettavasti...)

Mielellä on luontainen taipumus pyrkiä kohti autuaallisempia ja energeettisempiä existenssin tasoja,
mutta aistit kuormittavat valveillaollessa aivoja siten, että mielellä ei ole yleensä mitään tsäänssiä alkaa "sukeltaa"
kohti yogaa eli samaadhia, joka on Patañjalin aSTan.ga-yogan viimeinen ja tarkein an.ga eli "jäsen".

Unennäön aikana taas mieltä kuormittavat sisäsyntyiset mielikuvat, vai mitä hyö lienööt.

Useimpien ihmisten mieli on täysin inaktiivinen ainoastaan syvän unen aikan, jolloin ihminen on onnellisimmillaan,
vaikka kenties yli 90 prosenttia kaikista tämän planeetan ihmisistä ei olekaan tietoisia siitä, että ovat onnellisia,
vailla huolen häivää, syvän unen aikana. Mutta jos ihminen on saanut riittävän määrän syvää unta palloonsa,
hän usein herätessään vielä hetken aikaa kokee tietoisesti tuota täydellistä autuutta, jonka aistikokemusten
poissaolo suo!

* Nykypäivänä yoga (jooga) tarkoittanee useimmille immeisille lähinnä fyysista joogaa, esim. haTha-
tai aSTaan.ga-vinyaasa ("astanga-") joogaa, eli lähinnä Patañjalin 8-osaisen joogan kolmatta osaa nimeltä
aasana (eli jooga-asennot). Toki haThassa ja vastavissa on usein mukana myös joitakin praaNaayaama-
ja jopa dhyaana- eli meditaatioharjoituksia, jotka ovatkin lähempänä joogan varsinaista merkitystä
eli mielen täydellistä hiljentämistä ja sen hyödyntämistä ajatusten voimistamiseksi jopa tsiljoonakertaisiksi
teholtaan....