Sivuja: [1]
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Mistä tiedät varmaksi, että kuoleman jälkeen on elämää?  (Luettu 7846 kertaa)
0 jäsentä ja 2 vierasta katselee tätä aihetta.
Zoja
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 87


Profiili
« : 25.03.2014 18:09:35 »

Hei,

tämä on varmasti teille kaikille ihan selvää ja typerältä tuntuva kysymys, mutta antakaa anteeksi, minä olen alkutaipaleella henkisellä matkalla ja tutkimuksessani.  angel

Mutta mistä Sinä tiedät, että on olemassa henkimaailma, jossa sielumme elävät kuoleman ja uuden elämän välissä? Vai onko kyseessä usko? Minä ajattelen, että uskon pohjaksi tarvitsee kuitenkin jonkunlaisen - vaikkakin ehkä intuitiivisen  -tiedon.

Eli voisitko jakaa kanssani sen, miksi uskot elämään kuoleman jälkeen. Täällä ilmeisesti kaikki uskovat siihen, että ihminen syntyy uudelleen?
tallennettu
Toteo
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 197


Profiili
« Vastaus #1 : 25.03.2014 18:34:50 »

Sitä olen joskus miettinyt, mistä se alunperin minun kohdallani tulee, mutta jotenkin olen sitä pitänyt aina selviönä että ihmisellä on sielu tai henki, tai miksi sitä halutaankaan kutsua. En vain osaa ajatella että olisin pelkkä fyysinen keho, ja että tetoisuuteni riippuisi pelkästään fyysisistä aivoistani. Uskon siis että tietoisuus on materiasta riippumaton. Se on energiaa, eikä energia voi kadota.
Mutta nykyään ajattelen sitä enemmänkin niin, että miksi minun pitäisi uskoa olevani pelkkä fyysinen olento, kun en kerran ole sitä pohjimmiltani koskaan ihan niin kokenut...
Jälleensyntymä puolestaan tuntuu loogiselta, koska se lähtee olettamuksesta että kaikki on jatkuvassa liikkeessä. Mielestäni se on hyvin selitetty teosofiassa. Esim. > http://www.teosofia.net/artikkelit/sven_krohn-j_synt.htm
« Viimeksi muokattu: 25.03.2014 19:06:40 kirjoittanut Temah » tallennettu

Aurinko-oinas | Kuu/Asc-skorpioni | Merkurius/Venus/Jupiter-Kalat
Zoja
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 87


Profiili
« Vastaus #2 : 25.03.2014 19:28:39 »

Fairy Night, olet siis kokenut kuolemanrajakokemuksen, ilmeisen samantyylinen kaikilla sen kokeneilla. Kiitos kun jaoit sen! Juuri tällaisia tarinoita (ja toki muidenkin perusteltuja ajatuksia) toivoinkin  smitten

Olen hirveän ristiriitainen persoona, kun toisaalta uskon että olemme kaikki samaa energiaa ja uskon tavallaan uudelleensyntymäänkin sekä erilaisiin henkisiin ilmiöihin (telepatiaan yms) mutta toisaalta yritän järkeistää kaiken. Jos esim. joku sanoo, että on saanut meedion/jonkun muun kautta yhteyden kuolleeseen läheiseensä, niin mietin, ovatko meedion kertomat asiat poimittu tämän toisenn ihmisen alitajunnasta eikä oikeasti tuonpuoleisesta. Toisaalta en usko, että tietoisuus voisi olla vain aivojen osa, mutta silti.... En tiedä mitä minun pitäisi tehdä, että alkaisin todella luottaa uskoon. En tiedä miksi en pysty siihen.

Olen luonteeltani muutenkin kyseenalaistaja ja pohdin asioita hyvin syvällisesti, etsin aina uutta näkökulmaa ja uusia kysymyksiä, "miksi", "mutta mitäs sitten" jne. Ja jos en saa johonkin kysymykseen vastausta, en voi hyväksyä kokonaisuutta. Rasittavaa.  Undecided
tallennettu
Ritsa
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 715



Profiili
« Vastaus #3 : 25.03.2014 19:33:40 »

Mitäänhän ei voi tietää varmasti, mutta itselleni kuoleman jälkeinen elämä on ollut loogisin päätelmä jo ylä-asteelta lähtien ja lisäksi se tuottaa minulle eniten iloa, vastuuta ja hyvää elämää. Olen tähän mennessä luullut kuolleeni kolme kertaa (kerran murrosiän alussa, kerran unessa ja viime vuonna salamaniskemänä ja pari viikkoa sen jälkeen) ja kaikissa näissä olen pysynyt tietoisena vaikka kroppaa ei olisi tuntenut. Joku voisi sanoa, ettei näitä lasketa kuolemanrajakokemuksiksi, mutta minulle ne ovat olleet hurjia ja tietoisuuden mullistavia kokemuksia.
tallennettu
Suomityttö
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 510



Profiili
« Vastaus #4 : 25.03.2014 20:31:00 »


Ajattelen samoin kuin Ritsa; tieto että tietoisuus ei kuole on minulle loogisin ajatus. Se myös tuottaa iloa. Olen muutaman kerran luullut kuolevani ja minulla on ollut myös ruumiistapoistumiskokemuksia, jolloin olen katsellut itseäni ulkopuolelta. Olemme kaikki samaa energiaa ja energia ei kuole.
tallennettu

Nousu Skorpioni
Aurinko Leijona
Kuu Vesimies

* Totuus ei tarvitse puolustajaa.
Zoja
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 87


Profiili
« Vastaus #5 : 25.03.2014 20:46:25 »


Ajattelen samoin kuin Ritsa; tieto että tietoisuus ei kuole on minulle loogisin ajatus. Se myös tuottaa iloa. Olen muutaman kerran luullut kuolevani ja minulla on ollut myös ruumiistapoistumiskokemuksia, jolloin olen katsellut itseäni ulkopuolelta. Olemme kaikki samaa energiaa ja energia ei kuole.
Minäkin olen ajatellut noin kuin tuo tummentamani alue, mutta silti se ei tuo minulle iloa tai lohtua. En pysty uskomaan asioihin vain siksi että ne toisivat minulle iloa - vaikka siis kovasti haluaisin. En osaa jättää kyselyä sikseen, vaan aina vain kysyn lisää ja jään vaille vastauksia. Sad

Onko joku muuten lukenut kirjoja "Sielujen kohtalo" tai "Sielujen matka" ja jos, niin mitä mieltä olette?
tallennettu
Eklektikko
Astroholisti
*****
Viestejä: 3687


Profiili WWW
« Vastaus #6 : 26.03.2014 10:18:01 »

Eräs tämän fyysisen tason 'testeistä' meille ihmisiksi inkarnoituneille Jumalan ruumiin soluille on juurikin se, muistammeko/tajuammeko mitä todellisuudessa olemme vaikka mitään todisteita mistään tuonpuoleisesta/kuolemanjälkeisestä ei voi ikinä tällä tasolla saada, vaan asia on puhtaasti uskon varassa.  

Mitään todisteita ei ole eikä tule, joten tämä on nimenomaan uskon asia.

Olen itse tiennyt lapsesta asti, että olen elänyt ennenkin ja vaikka kasvoin agnostikko-kodissa, olen pitänyt reinkarnaatiokiertoa ihan vain oman intuition perusteella 'totena.' Joku on joskus sanonut, että pelkästään jo se että synnymme tänne yhden ainoan kerran on sen luokan ihme, että jälleensyntymä ei ole siihen verrattuna yhtään mahdoton uskoa.  Grin Wink

Viitisentoista vuotta sitten aloin muistaa aiempia inkarnaatioitani ja ihkaensimmäinen muisto joka palasi mieleen oli kuoleman hetki eräästä inkarnaatiostani. En ollut aiemminkaan pelännyt kuolemaa, mutta tämä muisto oli kaunis ja ihana, se hetki kun alkaa irtautua kehostaan ja palaa taas kaikkeen siihen tietoon joka Jumalalla on - ja myös meillä inkarnaatioiden välillä, koska sielumme ovat soluja Jumalan ruumiista - ja ymmärtää mikä on se todellinen 'minämme' siellä verhon toisella puolella.

Tämän jälkeen olen sitten muutaman vuoden päästä muistanut toisenkin kuolemanhetken ja se vasta hieno olikin: Olin tiibetinbuddhalainen munkki ja tein tietysti ruumiista poistumista Tiibettiläisen Kuolleiden Kirjan ohjeiden mukaan, eli kun juurichakra lakkaa toimimasta, nostetaan kaikki energia sakraalichakraan, kun se lakkaa toimimasta, nostetaan energiat solar-plexukseen jne.

Ja tähän liittyy vielä sitten sellainen huumorijuttu, että siinä kuolinvuoteellanikin taisin hymyillä vinosti kun tajusin miksi opettajani siellä luostarissa olivat koko ajan tolkuttaneet että 'pitää hillitä halua poistua  kehosta alempien chakrojen kautta, koeta hillitä ainakin sinne sydänchakraan saakka, mieluiten kruunuchakraan asti.' On nimittäin käsittämättömän ekstaattinen tunne kun energia ei häviä mihinkään vaan koko ajan kasvava määrä energiaa nousee ylöspäin chakra chakralta. Jo solar pleksuksen kohdalla oli suuri houkutus poistua kehosta kokonaan ja muisto loppuukin siihen, en siis tiedä pääsinkö ikinä sinne sydänchakraan saakka.  Grin

Mielenkiintoinen sivujuonne on se, että tuon muiston palattua minulle ilmaantui yhtäkkiä se buddhalaisuuden suosittama myötätunto kaikkea elollista kohtaan todella yhtäkkiä ja voimakkaana, aloin höpötellä jopa keittiöni banaanikärpäsille.  Smiley Ilmeisesti tuon muiston palautuminen palautti samalla kertaa muita siinä inkarnaatiossa opittuja asioita.

Summa summarum, vastauksena viestin otsikkoon: Kukaan ei voi tietää mitä kuoleman jälkeen tapahtuu millään muulla tavalla kuin subjektiivisesti, mikä ulkopuolisesta katsojasta on kuitenkin uskoa ei tietoa. Mutta en minä 'usko' inkarnaatiokiertoon ja siihen että sielumme ovat soluja Jumalan ruumiista, minä TIEDÄN että näin on. Se vain on sisäistä tietoa jota ei voi toisille todistaa, minkä vuoksi siitä on käytettävä sanaa 'usko.'

[Tämän tekstin maailmankuva jonka mukaan sielumme ovat soluja jumalan ruumiista ja palaavat sinne aina inkarnaatioiden välillä eivätkä siis ole missään tietämättömyyden tilassa silloin, on peräisin Kryon kanavoinneista, joita intuitioni komppaa. www.kryon.com]
« Viimeksi muokattu: 26.03.2014 10:21:12 kirjoittanut Eklektikko » tallennettu

DISCLAIMER: Teksteissäni ei ole tulkinnanvaraa vaan kirjoitan juuri tismalleen niinkuin tarkoitan. Rivien välien lukeminen  ja oma tulkinta on aina lukijan vastuulla ja tähän mennessä ollut 100% virheellistä. Merkurius jousimiehessä: Kuulostan saarnaajalta vaikka asia olisi täysin triviaali.
Avicii
Astroholisti
*****
Viestejä: 1114


Profiili
« Vastaus #7 : 26.03.2014 10:33:02 »

Kuoleman jälkeen on tietoisuus joka siirtyy mutta ei "elämää" niin kun useammat meistä ajattelee. Muistot entisistä elämistä voi olla kytkeytyminen joko suvun kiertokulkuun tai sitten osa kollektiota. On vain yksi elämä niin kun maassa on ja sitä ei ole muualla ja kun tämä "elämä" avautuu niin alkaa ymmärtämään asioita hieman toisesta perspektiivistä.
Sielu on aina koskematon osa jumalaa ja sen ei tarvitse kehittyä tai mitään muuta vastaavaa, se on se joka pitää meitä hengellisyydessä. Kun pääsee käsiksi sisäiseen lapseensa niin tuolloin yleensä saa kosketuksen siihen omaan jumaluuteensa, mikä se sitten kullekin on. Siihen uskon että tietoisuuteni siirtyy kosmokseen ja jatkaa matkaansa mutta siihen ei kannata sotkea sielua tai entisiä elämiä, se on mysteeri vielä.
tallennettu

You were born to be real not to be perfect.
Ritsa
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 715



Profiili
« Vastaus #8 : 26.03.2014 15:43:12 »

Zajon, itselläni on ollut sama vimma selvittää mistä tässä hommassa on kyse. Juontaa juurensa varmaankin Kuu-Pluto-Venus Stelliumistani 8. huoneessa Skorpionissa. Ainoa vaan, että kyllä se sitten yllättää, kun on nenän edessä se mitä on aina toivonut ja huomaa olleensa melkoisen hölmö uhmatessaan tätä hienoa maailmankaikkeutta. Kai siinä pohjalla oli jotain kaunaa tai kusetuksen makua, kun ei voinut tietää mikä on "perimmäinen totuus". Se on ihan suunniteltu juttu, ettei asioita pysty selvittämään kerralla. Sitä syvimmän pisteen (minkä itse olen kokenut) puserrusta voisi melkein verrata meren pohjan paineeseen, mutta kohdistuen omalla kohdallani sydämeeni ja tietoisuuteeni. Siinä ei sitten muuta voinut kuin rukoilla rakkautta ja uskoa tulevaan. Vaikka en tuota kokemusta en ollut rukoillut varmaan kymmeneen vuoteen. Tämä kokemus siis tuli sen salamaniskun jälkeen.

Olen lukenut nuo molemmat Michael Newtonin Sielu-kirjat puolen vuoden sisään ja ne auttoivat minua järjestämään ajatukseni kuoleman jälkeisestä elämästä. Noissakin on tosin se ansa, että tuolle hypnoterapeutillekin kerrotaan vain ne asiat mitä hänen pitää sillä hetkellä kuulla. Joten pitäisin omat käsitykset maailmankaikkeudesta kuitenkin tarkasti rinnallani noita lukiessani. Mutta lohtua niistä kirjoista saa paljon ja myöskin mielenkiintoisia näkökulmia.
tallennettu
Zoja
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 87


Profiili
« Vastaus #9 : 26.03.2014 19:45:27 »

Ritsa, hui kauhea, minä en kyllä toivo salamaniskua sentään saadakseni vastauksia, jo tälli sähköaidasta on riittävän kova  Wink Mutta on kiva kuulla, ettei ole ainoa, joka kovasti koettaa kaivaa tietoa. Mukava, että kommentoit noita Newtonin Sielu-kirjoja, sillä haluaisinkin kuulla ihmisten ajatuksia niistä. Toisaalta ne todella ovat lohdullisia, mutta minulle jää niin monta avointa kysymystä niitä lukiessani, että aika usein mietin kirjojen olevan vain kauniita satuja. Toisaalta haluaisin uskoa niihin, mutta tekstit ovat todella korkealentoisia, ja kaltaiselleni jalat-maassa-tyypille ne ovat ehkä hieman liian korkealentoisia. Haluaisin todella tavata tällaista hypnoosia tekevän ihmisen, ja kysellä häneltä asioita (ja ehkäpä päästä itse hypnotisoitavaksi). Halaisin esim. tietää, että pystyykö Newton itse pääsemään regression kautta näkemään sitä mitä hän tutkii, vai onko kaikki ainoastaan asiakkailta kuultua.

Eklektikko, tuota minä juuri tarkoitin, että ihmisten täytyy "tietää", vaikka sitä muuten kutsutaankin uskoksi. Itse kun en tiedä, minun on vaikea uskoa.

Avicii, sinunkin näkemyksesi on mielenkiintoinen! Tuollainen logiikka ei vain päde minuun, sillä minä etsin aina tarkoituksia, jotta elämässä olisi järkeä. SIksi esimerkiksi minusta on aivan selvää, että ihmisen tehtävä on kasvaa henkisesti, ja siitä on oltava jotain hyötyä jollekin (esim juuri uudelleen ja uudelleen inkarnoituvalle sielulle tiedon kumuloituessa elämien myötä), muutenhan koko elämä olisi aivan turhaa.

En tiedä mitä ahaa-elämystä odotan, sillä tavallaan uskon hyvinkin vahvasti sieluun ja jälleensyntymiseen. Toinen puoli minusta ei vain päästä rationalisuudestaan irti, ei sitten millään.
tallennettu
Sivuja: [1]
  Tulostusversio  
 
Siirry: