Eräs tämän fyysisen tason 'testeistä' meille ihmisiksi inkarnoituneille Jumalan ruumiin soluille on juurikin se, muistammeko/tajuammeko mitä todellisuudessa olemme vaikka
mitään todisteita mistään tuonpuoleisesta/kuolemanjälkeisestä ei voi ikinä tällä tasolla saada, vaan asia on puhtaasti uskon varassa. Mitään todisteita ei ole eikä tule, joten tämä on nimenomaan uskon asia.
Olen itse tiennyt lapsesta asti, että olen elänyt ennenkin ja vaikka kasvoin agnostikko-kodissa, olen pitänyt reinkarnaatiokiertoa ihan vain oman intuition perusteella 'totena.' Joku on joskus sanonut, että pelkästään jo se että synnymme tänne yhden ainoan kerran on sen luokan ihme, että jälleensyntymä ei ole siihen verrattuna yhtään mahdoton uskoa.
Viitisentoista vuotta sitten aloin muistaa aiempia inkarnaatioitani ja ihkaensimmäinen muisto joka palasi mieleen oli kuoleman hetki eräästä inkarnaatiostani. En ollut aiemminkaan pelännyt kuolemaa, mutta tämä muisto oli kaunis ja ihana, se hetki kun alkaa irtautua kehostaan ja palaa taas kaikkeen siihen tietoon joka Jumalalla on - ja myös meillä inkarnaatioiden välillä, koska sielumme ovat soluja Jumalan ruumiista - ja ymmärtää mikä on se todellinen 'minämme' siellä verhon toisella puolella.
Tämän jälkeen olen sitten muutaman vuoden päästä muistanut toisenkin kuolemanhetken ja se vasta hieno olikin: Olin tiibetinbuddhalainen munkki ja tein tietysti ruumiista poistumista Tiibettiläisen Kuolleiden Kirjan ohjeiden mukaan, eli kun juurichakra lakkaa toimimasta, nostetaan kaikki energia sakraalichakraan, kun se lakkaa toimimasta, nostetaan energiat solar-plexukseen jne.
Ja tähän liittyy vielä sitten sellainen huumorijuttu, että siinä kuolinvuoteellanikin taisin hymyillä vinosti kun tajusin miksi opettajani siellä luostarissa olivat koko ajan tolkuttaneet että 'pitää hillitä halua poistua kehosta alempien chakrojen kautta, koeta hillitä ainakin sinne sydänchakraan saakka, mieluiten kruunuchakraan asti.' On nimittäin käsittämättömän ekstaattinen tunne kun energia ei häviä mihinkään vaan koko ajan kasvava määrä energiaa nousee ylöspäin chakra chakralta. Jo solar pleksuksen kohdalla oli suuri houkutus poistua kehosta kokonaan ja muisto loppuukin siihen, en siis tiedä pääsinkö ikinä sinne sydänchakraan saakka.
Mielenkiintoinen sivujuonne on se, että tuon muiston palattua minulle ilmaantui yhtäkkiä se buddhalaisuuden suosittama myötätunto kaikkea elollista kohtaan todella yhtäkkiä ja voimakkaana, aloin höpötellä jopa keittiöni banaanikärpäsille.
Ilmeisesti tuon muiston palautuminen palautti samalla kertaa muita siinä inkarnaatiossa opittuja asioita.
Summa summarum, vastauksena viestin otsikkoon: Kukaan ei voi tietää mitä kuoleman jälkeen tapahtuu millään muulla tavalla kuin subjektiivisesti, mikä ulkopuolisesta katsojasta on kuitenkin uskoa ei tietoa. Mutta en minä 'usko' inkarnaatiokiertoon ja siihen että sielumme ovat soluja Jumalan ruumiista, minä TIEDÄN että näin on. Se vain on sisäistä tietoa jota ei voi toisille todistaa, minkä vuoksi siitä on käytettävä sanaa 'usko.'
[Tämän tekstin maailmankuva jonka mukaan sielumme ovat soluja jumalan ruumiista ja palaavat sinne aina inkarnaatioiden välillä eivätkä siis ole missään tietämättömyyden tilassa silloin, on peräisin Kryon kanavoinneista, joita intuitioni komppaa.
www.kryon.com]
