Seuraava lainaus on hesarin artikkelista peräisin. Mielenkiintoinen sen kautta että se antaa maallisen psykologisen selityksen sille huojennuksen ja kevennyksen tunteelle jonka ihmiset usein kokevat tiettyjen tilanteiden purkautumisen jälkeen.
Oletko joskus päässyt eroon raskaista velvollisuuksista ja tuntenut olosi vapautuneeksi ja keveäksi? Silti jo jonkin ajan päästä tunnet, kuinka jokin uusi voima painaa harteitasi raskaasti alaspäin. Vapaus ja keveyden tunne johtuivat vain siitä, että olit uudessa tilanteessa, etkä vielä tunnistanut uusien velvollisuuksien painoa.http://www.hs.fi/tiede/Essee+Oliko+jumalten+kuolema+suuri+voitto/a1396401756357?ref=tf_iHSisboksi630&jako=59b7c22aebf70f2ab1e2430e0f3b2e71Sanat veit suustani.
uusia "ahaa" elämyksiä syntyy ainiaan, ja jotkut kokee sen syvemmin, toiset ei. Silti eteen tulee ihan samanlaisia "ahaa" elämyksiä toisensa jälkeen. Kait se on sitä "kasvamista". Todellisuudesta toiseen. Toisen todellisuus on eri kuin toisen. Kokee erilailla. Ei siinä mitään pahaa ole. Jos siitä ei ole mitään haittaa toisille. Sitten kaikki nämä tietoisuudet... taisin tehdäkin keskustelun näistä samoista aiheista... Tietyt ihmispersoonat ajattelee laajemmin, toiset toimii hetkessä, toiset järjellä, toiset loogisesti.
Mutta kaikissa näissä tietoisuuksissa ja totuuksissa ja todellisuuksissa on yksi ja sama periaate, mihin se lopulta kulminoituu = rakkaus, itsekkyys, yhteishyvä.
Mun mielipide on että jokaisen pitäisi tehdä itsetutkiskelua ja rakastaa itseään terveellä tapaa, jotta on "oikeus" tehdä "yhteistä hyvää" kaikille, olla terveellä tapaa itsekäs, koska jos rakastaa itseään, osaa rakastaa toisia.
Ihmisen ominaisuus on olla "osa jotain", ryhmät, kulttuurit, maat, osavaltiot. yhdistää "voimavaransa", tottakai, se on tehokasta.
Siinä kohtaa nousee tuo itsekkyys/ahneus, että kuinka tuota "valtaa" käytetään. onko se sitten oikeasti yhteiseen hyvään vai ihan ahneuteen menevää.
Siinä suhteessa, kun joku puhui jaottelusta, niin johan me varmaan oltaisiin maailmalla yksi ja ainoa valtio, jos näin olisi. Kaikki ollaan erilaisia, ja erilaiset mielipiteet ja arvomaailma. Siksi toisaalta jaottelu on minusta osittain ihan ok.
Minusta pitäisi kunnioittaa toisten tekemisiä ja arvomaailmaan niihin mittasuhteisiin, kuhan niistä ei ole haittaa toisille, eli tietynlaista synkronointia, sopeutumista, joustavuutta. Kommunikointia keskenään. koska toisen ajatusmaailma saattaakin yllättää toisen.
Koska sopiminen, on mun mielestä hyvää, ja ei se vissiin ihan tarua tai mitään soopaa ole, että aina uskotaan hyvään. hyvä voittaa aina pahan. jos itse yrittää olla positiivinen ja sopeutuvainen, niin suunta on oikea?
tottakai tulee vastaan selllaisia keiden ajatusmaailmaan tämä ei kertakaikkiaan sovi. niin mun mielestä näiden kiinteiden täytyisi ajatella asioita toisin ajatuksin?
MUOKS:niin joo ne muutospaineet. on painetta, on painetta etsiä uutta, mutta mitenkä kuka avaisi mulle ajatuksia, jos niitä on liikaa?
miten voi muutospaineet kokea, jos on jo, vaihtelevia ajatuksia, vähän jo liikaakin, muuttuva elementti ja muut?
paukkuu joo, ehkä enemmän nään muiden jutut ympärilläni mitä tapahtuu ja osaan ajatella suurpiirteisesti?
ajatella muiden näkökulmasta, isosta perspektiivistä?
mun ongelma on, että ymmärrys ei riitä, "toiset" on hyvän tiellä. saako noin ajatella?
vai voiko vain umpinoitua, että kyllä ihmiset oppii asioistaan aikanaan.
silloinhan oon itsekäs, ja jätän toiset. jospa tää on sitä tervettä itsekyyttä.
että lakkaa miettimästä muiden juttuja, mutta siinä ollaan taas samassa ansassa. että mikä kukakin on tuomitsemaan toista, tai puuttumaan toisten asioihin. silläpä tämä vahvistaa edelleen sitä, että pyrin elämään keskitietä, välillä puhdistautuen muiden energioista. jotka häiritsee itseni omaa kehitystä.
oon sitä mieltä, että jos tuo suurristi tuo kaikille jotain, niin mulle se tuo sitä että tulen hulluksi. tai muuten vaan umpinoiduksi kaikelle.
tekisi mieli muutta vuorille kauas kaikesta. pää on täynnä ja se on jo vaikuttanut mun neurologisiin toimintoihin, henkisesti todella koetuksella. sydän sanoo sopimuksen irti. ihan jopa näin maanläheisesti. se vaan tilttaa. liikaa kaikkee. mutta ehkäpä tää puhdistus tuo jotain sellaista, mikä jättää oikeesti taakseen sellaset asiat, mitkä ei kuulu mulle. olla itsekäs. hitto sen kanssa on ollut kamppalilua. että miten voi olla ja elää ilman toisten mielipiteitä ja ajatuksia, jos monet niistä on niin paikkaansa pitäviä mun ajatuksen mukaan. Tuntuu, että pärjäisin paremmin maailmassa jos mulla olis korvatulpat päässä ja en näkis aina kaikkea. joskus sekaikkien todellisuus on liikaa. siks moni pitää mua ehkä kylmänä. ja itsekkäänä. oravan pyörä.
MUOKS LISÄÄ: Voiko joku avartaa mun maailmaa lisää ja auttaa, koska tuntuu että en enää keksi mitään.
kuka voisi auttaa mua henkisesti avartaan lisää... et miten olla. kuuhildalla, ja muilla vesimies-painotteisilla ja muillakin on avain asiaan... i KNOW!
