Sivuja: 1 [2]
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Sinulle, joka koet nyt tuskaa ja muutospainetta  (Luettu 12754 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
Downtempo
Vieras
« Vastaus #15 : 04.04.2014 22:50:45 »

Seuraava lainaus on hesarin artikkelista peräisin. Mielenkiintoinen sen kautta että se antaa maallisen psykologisen selityksen sille huojennuksen ja kevennyksen tunteelle jonka ihmiset usein kokevat tiettyjen tilanteiden purkautumisen jälkeen.

Oletko joskus päässyt eroon raskaista velvollisuuksista ja tuntenut olosi vapautuneeksi ja keveäksi? Silti jo jonkin ajan päästä tunnet, kuinka jokin uusi voima painaa harteitasi raskaasti alaspäin. Vapaus ja keveyden tunne johtuivat vain siitä, että olit uudessa tilanteessa, etkä vielä tunnistanut uusien velvollisuuksien painoa.

http://www.hs.fi/tiede/Essee+Oliko+jumalten+kuolema+suuri+voitto/a1396401756357?ref=tf_iHSisboksi630&jako=59b7c22aebf70f2ab1e2430e0f3b2e71

Sanat veit suustani.

uusia "ahaa" elämyksiä syntyy ainiaan, ja jotkut kokee sen syvemmin, toiset ei. Silti eteen tulee ihan samanlaisia "ahaa" elämyksiä toisensa jälkeen. Kait se on sitä "kasvamista". Todellisuudesta toiseen. Toisen todellisuus on eri kuin toisen. Kokee erilailla. Ei siinä mitään pahaa ole. Jos siitä ei ole mitään haittaa toisille. Sitten kaikki nämä tietoisuudet... taisin tehdäkin keskustelun näistä samoista aiheista... Tietyt ihmispersoonat ajattelee laajemmin, toiset toimii hetkessä, toiset järjellä, toiset loogisesti.
Mutta kaikissa näissä tietoisuuksissa ja totuuksissa ja todellisuuksissa on yksi ja sama periaate, mihin se lopulta kulminoituu = rakkaus, itsekkyys, yhteishyvä.

Mun mielipide on että jokaisen pitäisi tehdä itsetutkiskelua ja rakastaa itseään terveellä tapaa, jotta on "oikeus" tehdä "yhteistä hyvää" kaikille, olla terveellä tapaa itsekäs, koska jos rakastaa itseään, osaa rakastaa toisia.
Ihmisen ominaisuus on olla "osa jotain", ryhmät, kulttuurit, maat, osavaltiot. yhdistää "voimavaransa", tottakai, se on tehokasta.
Siinä kohtaa nousee tuo itsekkyys/ahneus, että kuinka tuota "valtaa" käytetään. onko se sitten oikeasti yhteiseen hyvään vai ihan ahneuteen menevää.
Siinä suhteessa, kun joku puhui jaottelusta, niin johan me varmaan oltaisiin maailmalla yksi ja ainoa valtio, jos näin olisi. Kaikki ollaan erilaisia, ja erilaiset mielipiteet ja arvomaailma. Siksi toisaalta jaottelu on minusta osittain ihan ok.

Minusta pitäisi kunnioittaa toisten tekemisiä ja arvomaailmaan niihin mittasuhteisiin, kuhan niistä ei ole haittaa toisille, eli tietynlaista synkronointia, sopeutumista, joustavuutta. Kommunikointia keskenään. koska toisen ajatusmaailma saattaakin yllättää toisen.
Koska sopiminen, on mun mielestä hyvää, ja ei se vissiin ihan tarua tai mitään soopaa ole, että aina uskotaan hyvään. hyvä voittaa aina pahan. jos itse yrittää olla positiivinen ja sopeutuvainen, niin suunta on oikea?
tottakai tulee vastaan selllaisia keiden ajatusmaailmaan tämä ei kertakaikkiaan sovi. niin mun mielestä näiden kiinteiden täytyisi ajatella asioita toisin ajatuksin?


MUOKS:
niin joo ne muutospaineet. on painetta, on painetta etsiä uutta, mutta mitenkä kuka avaisi mulle ajatuksia, jos niitä on liikaa?
miten voi muutospaineet kokea, jos on jo, vaihtelevia ajatuksia, vähän jo liikaakin, muuttuva elementti ja muut?
paukkuu joo, ehkä enemmän nään muiden jutut ympärilläni mitä tapahtuu ja osaan ajatella suurpiirteisesti?
ajatella muiden näkökulmasta, isosta perspektiivistä?
mun ongelma on, että ymmärrys ei riitä, "toiset" on hyvän tiellä. saako noin ajatella?
vai voiko vain umpinoitua, että kyllä ihmiset oppii asioistaan aikanaan.
silloinhan oon itsekäs, ja jätän toiset. jospa tää on sitä tervettä itsekyyttä.
että lakkaa miettimästä muiden juttuja, mutta siinä ollaan taas samassa ansassa. että mikä kukakin on tuomitsemaan toista, tai puuttumaan toisten asioihin. silläpä tämä vahvistaa edelleen sitä, että pyrin elämään keskitietä, välillä puhdistautuen muiden energioista. jotka häiritsee itseni omaa kehitystä.

oon sitä mieltä, että jos tuo suurristi tuo kaikille jotain, niin mulle se tuo sitä että tulen hulluksi. tai muuten vaan umpinoiduksi kaikelle.
tekisi mieli muutta vuorille kauas kaikesta. pää on täynnä ja se on jo vaikuttanut mun neurologisiin toimintoihin, henkisesti todella koetuksella. sydän sanoo sopimuksen irti. ihan jopa näin maanläheisesti. se vaan tilttaa. liikaa kaikkee. mutta ehkäpä tää puhdistus tuo jotain sellaista, mikä jättää oikeesti taakseen sellaset asiat, mitkä ei kuulu mulle. olla itsekäs. hitto sen kanssa on ollut kamppalilua. että miten voi olla ja elää ilman toisten mielipiteitä ja ajatuksia, jos monet niistä on niin paikkaansa pitäviä mun ajatuksen mukaan. Tuntuu, että pärjäisin paremmin maailmassa jos mulla olis korvatulpat päässä ja en näkis aina kaikkea. joskus sekaikkien todellisuus on liikaa. siks moni pitää mua ehkä kylmänä. ja itsekkäänä. oravan pyörä.


MUOKS LISÄÄ:

Voiko joku avartaa mun maailmaa lisää ja auttaa, koska tuntuu että en enää keksi mitään.  Cry
kuka voisi auttaa mua henkisesti avartaan lisää... et miten olla. kuuhildalla, ja muilla vesimies-painotteisilla ja muillakin on avain asiaan... i KNOW!
« Viimeksi muokattu: 05.04.2014 00:02:47 kirjoittanut Downtempo » tallennettu
Ritsa
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 715



Profiili
« Vastaus #16 : 05.04.2014 13:57:58 »

Downtempo, tuo "mun mielipide on, että jokaisen pitäisi..." särähti omaan korvaan. Kuulostaa nimittäin tutulta ajatusmallilta. Ainut vaan, että kenenkään ei pitäisi tehdä muuta, kuin yrittää parhaansa seuratessaan omaa polkuaan. Eri ihmisillä se on erilainen ja eri vaiheessa, eikä oikeastaan mistään voi tietää kuka täällä tekee oikein ja kuka väärin, paitsi ihminen omalla intuitiollaan? Tärkeintä on tehdä oma osuutensa ja luopua yrittämisestä jos toinen ei ota rakkaudellisia neuvoja vastaan niin millään. Itse sain tämän muille henkisyyden liiallisen tyrkyttämisen (en siis tiedä teetkö sinä tätä:) lopetettua ja siitä seurasi, että useimmiten tyydyn vain näyttämään omalla esimerkilläni arjessa tämän henkisyyden tuottaman muutoksen parempaa elämää kohti. Tässä auttoi myös se, että uskon tai tiedän, ettei täällä maan päällä pysty tekemään mitään lopullista vahinkoa millekään ja että ihan kaikella on tarkoituksensa. Elikä tasapaino ja luotto Jumalan suunnitelmaan. Saatan nykyään kikatella mielessäni jos huomaan jonkun toimivan "hassusti" - sillä tiedän heidän kohtaavan ongelmansa uudestaan jos eivät suostu hyväksymään tätä hetkeä. Sinänsä se pistää surulliselle mielelle, mutta mikäs siinä. Hölmötkin teot kumpuavat rakkaudesta jos kaikki on pohjimmiltaan rakkautta.

Tuo positiivinen ja sopeutuvainen on itsellenikin tärkeä elämänasenne. Suuri risti muuttuvissa merkeissä ja kalanousu takaa sen. Siinäkin pitää tosin löytää tasapaino, jotta voi toteuttaa omaa sielunsuunnitelmaa samalla kun on myötätuntoinen toisia kohtaan. Itsellekin pitää muistaa antaa arvoa. Omanarvontunto ja sielunsuunnitelmansa kunnioittaminen ei minun tapauksessani saa sisältää liikaa nöyristelyä vaan siinä pitää olla luja luotto koko olemassaoloon. Negatiivisena nähdyt teot voivat myös kummuta rakkaudesta. Peliriippuvaiselle ei tarvitse lainata rahaa, agressiivista käytöstä ei tarvitse katsella jne. Olikohan tässä nyt päätä tai häntää? Terve itsekkyys taisi kuitenkin olla se mitä koitin selostaa. Tärkeää on kuitenkin, ettei tosiaan koveta itseään myötätunnolta vaan ymmärtää, ettei kukaan/kovin moni täällä pysty aina toimimaan tietoisesti tai rakkaudellisesti. Ja että jotkut toimivat myös peileinä toisille karman lain mukaan.
tallennettu
Sivuja: 1 [2]
  Tulostusversio  
 
Siirry: