seuraava »

[Ritsa]

Heh, tuossahan se vieressä katsoo telkkaria. Ei meille tullut siitä oikein mitään fyysisiä ongelmia, eikä tajuttu käydä edes lääkärissä. Mutta topicin aiheesta sen verran, että tuo ruumiittomuuden kokemus muistuttaa hyvin sielun olemassaolosta. Olkoot se muiden silmissä tulkittavissa miten vain.

[Zoja]

Ritsa mitä tarkoitit että siitä muutama viikko luulit oikeasti kuolleesi? Siis luulit koko ajan olevasi kuollut vai mitä ihmettä? 

[Ritsa]

Joo siis luulin eräänä pimeänä iltana kotona kuolleeni siinä salamaniskussa. Olevani siis jossain välitilassa yhdessä avovaimoni kanssa. Se ilta oli erittäin painostava, sydän hakkasi, piti rukoilla ja uskoa parempaan. Avovaimonikin oli todella vähäpuheinen, koska oli kipeänä. Enkä voinut mitenkään säikäyttää häntä näillä ajatuksilla. Joten puserruin sitten itse siinä paineessa ja pelossa, jonka takaa ilmestyi kontrollin luopumisen jälkeen rakkaus. Viime ajat olivat muutenkin olleet vähän outoja ja olin ollut vähän "talvihorroksessa." Olen lukenut sielun tummasta yöstä ja sellaiseksi tuota voisi kuvata. Tietenkin asiat pitkällä aikavälillä johtivat tuohon. Oli miten oli, tajunnantila muuttui sen jälkeen paljon luottavaisemmaksi. Enää ei tarvitse epäillä maailmankaikkeuden tarkoitusperiä.

[Toteo]

Outo ajatus että lapsen mieli ei muka voisi hyväksyä sielua. Sieluksi sanotaan sitä osaa joka/jossa on ihmisen minuus, eli mieli on ikäänkuin mekaanisempi osa, sielun "työkalu". Niin kuin Eklektikko ehti jo sanomaan, se tietysti kehittyy vasta eläessä, ei kohdussa. Tosin buddhalaisuudessa tunnetaan skandhat, joihin kuuluvat myös edellisen elämän taipumukset jotka ihminen kerää auraansa uuden inkarnaation myötä. Tai ehkä sillä tarkoitetaan tuossa äidin mieltä, joka on sekoitettu erehdyksessä sikiön mieleen..?
Onko ollut aika jolloin ihmisillä ei ollut sieluja? Teosofiassa opetetaan että ihmisen eri tajunnan ominaisuudet ovat syntyneet eri kehityskausien eli manvantarojen aikana. Sen mukaan ihmiskunta tuli itsetietoiseksi kolmannen juurirodun aikana 18 miljoonaa vuotta sitten. Mutta ei varmaankaan ole oikein sanoa että ihmiset olisivat olleet ennen sitä sieluttomia, vaan järjettömiä, samaan tapaan kuin eläimet nyt. Mutta en nyt ole varma miten Newton noita sielu- ja mieli-termejä käyttää.

Vastaukset kysymyksiin:

1. Ilmeisesti voi. H. P. Blavatskyn mukaan ihminen voi menettää sielunsa, mm. niin että manas-prinsiippi (ihmisen minuus) joka toimii jumalallisen ja eläimellisen ihmisen välillä, yhdistyy alempiin prinsiippeihin ja eroaa lopullisesti kahdesta ylemmästä (aatma ja buddhi). Tällainen ihminen voi olla kaikin puolin "normaali", mutta hän on käytännössä sieluton (teosofiassa toiseksi ylin eli buddhi on "henkinen sielu"). Myös G. I. Gurdjieffin opetuksiin kuuluu ajatus että ihmisellä ei ole sielua syntyessään, vaan sellainen täytyy luoda omien ponnistusten ("Työn") kautta.

2. Sellainen voi juuri olla syynä edellä selitettyyn tapahtumaan, mutta ymmärtääkseni jakaantuminen tapahtuu vasta kuoleman jälkeen.

3. Sielu on ihmisen minuus, todellinen Itse. Sielun eli jumalallisen osan menettäminen käytännössä tarkoittaa ihmisen kehityksen pysähtymistä, ja lopulta taantumista "ihmis-eläimeksi" tai jonkinlaiseksi haamuksi, jos nyt oikein muistan... Mutta tämä on eri asia: Ruumis voi ilmeisesti elää 2. ja 3. prinsiipin varassa (prana ja linga sharira eli kaksoisruumis) mutta on silloin ns. vihannes.

Toisaalta olen ajatellut jo lapsesta asti, että olemme osa jotain suurempaa kokonaisuutta, mutta järkeni ei osaa tätä asiaa loksautella paikoilleen. Ehkäpä se onkin totta, että on olemassa mieli ja sielu erikseen, koska välillä saan sellaisia ajatuksia ja välähdyksiä, joiden ajattelen olevan intuitiivisesti totta, mutta rationaalinen järkeni torppaa ne, vaikka kuinka yritän vakuutella että se olisi totta. (kuten tietoisuus uusista inkarnaatioista, sattumien "mahdottomuudesta" jne)

Minusta kuulostaa että sinun luonteellasi kannattaisi lähteä lukemaan yliopistoon uskontotiedettä. 

[Ritsa]

Itselleni Newtonin kaksi kirjaa lukeneena on muodostunut käsitys, että hänen mielestään täällä maan päällä ihminen on kokonaisuus, jossa fyysinen organismi yhdistyy sieluun. Elämän kokemusten kautta sitten nämä oppivat pikku hiljaa ilmentämään itseään/toisiaan aina vain rakkaudellisemmin. Symbioosi josta molemmat hyötyvät. Siten ne oppivat eri puolia itsestään eri elämissä ja kuollessa ihmisen sielu yhtyy eräänlaiseen henkimaailmaan, joka on osa taas jotain "suurempaa". Ja nämä ulottuvuudet voivat olla vaikka minkälaiset ja niitä voi olla monia erilaisia, joista ihminen ei voi välttämättä tietää mitään.

[Ritsa]

Niin joo tuosta sielun yhtymisestä. Se taisi mennä niin, että sielu tai lapsi saattoi todeta, ettei kykene toimimaan kyseisen yksilön kanssa. Toimintatavat tai vastaavat voivat kai joskus erittäin harvoin olla niin epäsopuisat kirjojen mukaan. Tällöin vapaata tahtoa kunnioitetaan ja tilalle saattaa ilmeisesti tulla toinen sielu tms.

[Lilli]

Myös G. I. Gurdjieffin opetuksiin kuuluu ajatus että ihmisellä ei ole sielua syntyessään, vaan sellainen täytyy luoda omien ponnistusten ("Työn") kautta.

Minusta tämä on kummallinen ajatus. Vähän kuin hän puhuisi egosta, eli valeitsestä, joka useimmiten luodaan itse. Muutenhan hyvin monet lähteet - erityisesti hypnoosiaineistot - kertovat, että sielu inkarnoituu kehoon useimmiten syntymän yhteydessä, mutta tämäkään ei ole 100%:n sääntö. Ollessani itse raskaana tunsin sen hetken, kun lapseni sielu inkarnoitui vielä kohdussa olevaan kehoonsa. Tämä tapahtui suurinpiirtein 6. raskauskuukaudella.

[Eklektikko]

Minä ajattelen niin, että niin kauan kuin sikiö on vielä kohdussa, on sillä lapsen sielulla ikään kuin yksi jalka kummassakin maailmassa; se ei välttämättä kerran jo sikiöön asetuttuaan pysykään siellä ihan koko aikaa, vaan voi käydä välillä muualla ja vasta juuri ennen syntymää se asettuu pysyvästi lapsen kehoon ja vasta syntymän hetki 'sitoo' sen sinne pysyvästi.   Syntymättömän lapsen sielu on siis tavallaan yhtä aikaa täällä ja siellä verhon toisella puolella ja sen vuoksi sillä on myös kaikki se tieto joka sielullamme siellä toisella puolella on ja se ei myöskään ole vielä sidottu lineaariseen aikaan, vaan voi katsoa aikaa ulottuvuutena. Tästä syystä yhdessäkään abortoitavaksi päätyvässä sikiössä ei enää koskaan abortin hetkellä ole sielua - se on häippässyt hyvissä ajoin kun on aika-ulottuvuudessa nähnyt kyseisen potentiaalin - paitsi silloin jos nyt joku sielu haluaa välttämättä sellaisenkin kokemuksen.

[Lilli]

Energioita aistivat ihmiset voivat myöskin varmasti havaita, että (terveessä) vastasyntyneessä lapsessa on todella häkellyttävän vahvat energiat. Niitä voi melkein käsin kosketella. Tämänkin energian olemustakin voi tietysti pohtia ja spekuloida, mutta minulle  se ollut vain merkki siitä, että sielu on inkarnoitunut, eikä se ole vielä mitenkään piilossa.

Minä pidänkin syntymää pyhänä tapahtumana juuri tuon takia.

[Zoja]

^ ^ tuolla tavoin noissa Newtonin kirjoissakin selitettiin.

jaa että uskontotiedettä lukemaan... Ei ehkä ihan sentään  

haluaisin uskoa että nuo Newtonin jutut on totta, mutta mistä voi tietää, kuinka paljon hän on kirjoittanut sellaisia juttuja, joita haluaa tuoda esiin, ja kuinka paljon mahdollisesti relevanttia tietoa hän jätti kirjoittamatta. Oman teorianmuodostuksen kannalta on kätevää julkaista sitä pönkittävää tietoa.

onko joku ollut regressiohypnoosissa? Tai tietääkö joku muuta vastaavaa hommaa tekevää ja siitä julkaissutta? (siis epätieteellistä julkaisua, tieteellistähän tuosta ei kovin helposti saa)

[Lilli]

zajon, mikähän on ensisijainen mielenkiinnon kohteesi tutkimuspuolella? Reinkarnaatiostahan on tehty paljonkin tutkimuksia, joista Ian Stevensonilla on laajin materiaali. Myös Islannissa on ihmeen vilkasta tutkimusta. Stevenson tutki pikkulasten spontaaneja reinkarnaatiomuistoja.

[Lilli]

Tässä on vielä linkki islantilaisen Erlendur Haraldssonin julkaisuluetteloon:

https://notendur.hi.is//~erlendur/english/svid.htm

[Lilli]

Ian Stevenson kuoli joitakin vuosia sitten, mutta hänen työlleen on löytynyt perillisiä, Jim Tucker erityisesti. Tässä Wikipedia-artikkeli Tuckerista, josta löytyy myös linkkejä julkaisuihin.

[Zoja]

Kiitos, Lilli! Nuo reinkarnaatiojutut on mielenkiintoisia. Kiinnostaa myös tuo Newtonin hypnoositutkimus, että onko hän ainoa laatuaan, vai onko jollain todella samansuuntaisia kokemuksia.

täytyypä tutkailla tuota linkkiäsi jahka pääsee koneelle! 

[Lilli]

Olen kyllä kuullut, että Newton on kouluttanut hypnotisoijia tekemään vastaavanlaista työtä kuin mitä hän itse. Voi olla, että Suomesta ei kuitenkaan löydy tähän tarkoitukseen sopivaa hypnotisoijaa, Englannissa tiedän olevan jonkun. Newtonhan on itse jo vanha mies ja on kaiketi virallisesti eläkkeellä. Hänen menetelmänsä kuitenkin kiinnostavat monia.

Muoks: Newton on näköjään kirjoittanut kirjan siitä, miten elämien väliin hypnotisoidaan. Se on tietysti tarkoitettu ammattilaisten käyttöön, mutta teoriassa Suomessakin saattaa olla joku terapeutti, joka on kyseiseen opukseen tutustunut. En vain tiedä ketään.

http://www.amazon.com/dp/0738704652/?tag=neardeathcom-20