seuraava »

[Ceelia]

Heiphei.

Tässä alkutaipaleella ollessani tulipa mieleen, että miltä se tuntuu kun pystyy aistimaan henkimaailmaa? Eikö koskaan tule "vähäjärkinen", skitsofreeninen olo, kun kuulee ääniä/ näkee olentoja/ tuntee kosketuksia tms. Itse en ole vielä moisiin tuntemuksiin asti päässyt, joten siksi kai se askarruttaa. 

Valoa päiviinne rakkaat.

[Varjotar]

No olihan se aluks vähän, että kuvittelinkohan vaan kaiken ja nyt se on niin normaali osa elämää että ei osaa edes miettiä aikaa ilman näitä kaikkia

[Suomityttö]

Ei niistä hengistä skitsofreeninen olo tule. Tunnen kyllä ihmisiä, jotka ovat sairastaneet skitsofreniaa. Aluksi minulle tuli utelias ja hämmästynyt olo. Mitäs tämä nyt on? Sitten siihen tottuu. Ensimmäisen kerran kun havaitsin henkimaailman tyyppejä tapahtui Kreetalla lomamatkalla. Olin ystävättäreni kanssa siellä ja hänellä oli kerran viikossa iltayhdeksältä "hoitosessio", johon osallistui yksi elävä parantaja ja "pojat" toiselta puolelta. Ystävätär kävi pitkälleen sängylle ja näytti vaipuvan uneen tai transsiin. Selvätuntoinen kun olen, tunsin ne henkityypit huoneessa ja aloin pelätä. Sanoin mielessäni: "Minä en ole tehnyt mitään väärää. Minua pelottaa. Teidän on autettava minua, että saan nukahtaa rauhassa."
En ehtinyt tiedostaa lainkaan muuta, olin vaipunut uneen ja aamulla heräsin.  Eli apua sain. 

[Eklektikko]

Yksi hyvä motto on tämä:
Jos epäilet olevasi tulossa hulluksi, olet melkoisen varmasti täysin terve. 

Mielenterveyden häiriöiden, mm. skitsofrenian ja psykoosin yksi keskeinen oire on nimittäin puuttuva sairauden tunne.

[Ceelia]

Yksi hyvä motto on tämä:
Jos epäilet olevasi tulossa hulluksi, olet melkoisen varmasti täysin terve. 

Mielenterveyden häiriöiden, mm. skitsofrenian ja psykoosin yksi keskeinen oire on nimittäin puuttuva sairauden tunne.

Kiitos Elektikko. Täytyypä pitää mielessä, jos joskus tulisi minunkin aikani herkistyä.

[elenitsa]

alussa se tuntui vahan oudolta, pelottikin..nimeni kuiskaus, ilmavirtoja, hiusten kosketusta, tuoksuja ja niita erilaisia ja eri varisia
energioita. nyt olen niihin tottunut ja alan jo nahda hahmojakin, taitavat olla henkioppaitani, niin luulen. en enaa pelkaa vaan ihan odottelen ja
katselen kaikessa rauhassa. 

[Hamal]

Niin no, henkimaailma ei tule tervehtimään ja säikyttelemään ellet itse ole valmis ja kiinnostunut kohtaamaan heitä  Ja kun alat ottaa yhteyttä niin yleensä hekin koittavat olla mahdollisimman mukavia ettet säiky liikaa.

Sellaiselle joka ei ole avannut mielessään mahdollisuutta henkimaailman/näkymättömän olemassaololle tuo henkien, energioiden yms näkeminen ja tunteminen on itsestään selvä psykoosin merkki.

Itsekin on tullut joskus mietittyä että onko ihan pöpi kun kokee tuollaisia mutta erään kokeneen henkien näkijän sanoin: "Jos näet ja koet jotain ja olet varma ettei se ollut kuvittelua, se on totta".

Mun mielestä egoon ja omaan ajatteluunsa jääminen on sitä oikeaa hulluutta ja sairautta, ei se että avaa silmänsä.

[Aminanda]

Yleensä henkimaailmasta ottaa yhteyttä ihan tavalliset edesmenneet ihmiset, kuten omaiset ja ystävät. Ihan yleisellä tasolla asiaa pohtien, jos aiheesta tekee mystisen ja mukana on tuntemattoman pelkoa ja jonkinlainen uskontoon perustuva oletus, että toiminta on kiellettyä jne. voi kohdata heitäkin, jotka pyrkivät harhauttamaan ja pelottelemaan. Niin kuin täälläkin, jotkut ovat omassa kasvussaan vielä niin vaiheessa, että harrastavat toisten kiusaamista. Ihmisinä he ovat ihan yhtä arvokkaita kuin muutkin, mutta heidän toiminta on lapsellista ja se on esteenä heidän omalle kasvulleen. Kun on riittävän tietoinen ja vahva, heitäkin voi johdatella ystävällisesti eteenpäin täällä ja tuonpuoleisessa.

Seuraavassa jotain perusasioita (aikaisempaa kirjoittelua)

Lemmikin kuolema

Rakkaasta lemmikistä luopuminen on haastavaa. Parasta mitä voi tehdä on rakastaa ja olla kiitollinen yhteisestä ajasta, sekä ajatella myönteisesti kohti molemminpuolista vapautta. Johdatella itsensä ja lemmikkinsä uuteen elämään sydämen ohjauksessa niin kuin se luonnostaan tapahtuu. Pikku ystävämme osaavat kyllä seurata sydäntään ja joskus se on lemmikki, joka lohduttaa meitä. Rakkaus ei tunne rajoja. Ole edelleen se ystävä, jota lemmikkisi rakastaa.

Mummon terveiset avautumisen alkuajoilta

Henkimaailmoissa on ainutlaatuiset mahdollisuudet opiskella. Täällä elämän todellinen luonne ymmärretään täydemmin kuin maan päällä ja ihmiset alkavat kiinnostua elämän tarkoituksesta, Jumalan löytämisestä ja Hänen palvelemisestaan. Niin minäkin kiinnostuin opiskelemaan näissä ainutlaatuisissa ja ihmeellisissä olosuhteissa, joiden luonteena on yllättää yhä uudestaan kuin kukkaniitty pientä lasta... Lyhyesti voisin sanoa, että täällä edetessä ihmisistä tulee yhä sielukkaampia. He alkavat ilmentää yhä täydemmin omaa sieluaan. Toiset etenevät nopeammin ja toiset hitaammin, jotkut haluavat nopeasti päämääräänsä ja jotkut haluavat nauttia ja kokea matkallaan sielujemme kotiin. Siellä Luojamme rakkaus loistaa kirkkaammin kuin voimme ymmärtää. Toden totta, suurenmoinen on ihmisen tie.

Aikaisempaa pohdintaa

Ajattelen elämän jatkuvan kuoleman jälkeen jokaista itseään kiinnostavien ja sydäntä lähellä olevien asioiden parissa uutta oppien. Tämän ja tuonpuoleisissa maailmoissa kasvaessamme avaudumme pikkuhiljaa omalle todelliselle itselle ja samaistumme yhä täydemmin sielumme tietoisuuteen, johon maanpäällisen elämän aikana syntynyt minuutemme kokemuksineen lopulta sulautuu. Jokainen meistä on matkalla omaan itseensä. Meidän jokaisen sisimmässä on rakkaudellinen opettaja, jonka tietoisuuteen sulautuminen on sanoinkuvaamatonta. Idässä sitä kuvataan kolmella sanalla: olemassaolo, tietoisuus, autuus (Sat – Chit - Ananda). Kaikki pääsee taivaaseen.

Kun olen matkustellut tuonpuoleisissa maailmoissa tietoisten unien aikana, olen havainnut monien elämän jatkuvan melko samanlaisena kuin maanpäälläkin. Maanläheisissä henkimaailmoissa on monenlaista asutusta suurista kaupungeista pieniin kyliin ja yhteisöihin, kuten täälläkin. Siellä on mm. kahviloita, teattereita, kirjastoja, kirkkoja ja monenlaisia kouluja, joissa toisinaan myös maan päällä elävät vierailevat uniensa aikana. Kun siirrytään hienompiin taivaisiin, todellisuutta rakentava henkiaine alkaa loistaa havaittavasti valoa. Varmaankin kaikki, jotka sen ensi kertaa kokevat, tuntevat olonsa jälleen kuin pieneksi lapseksi uudessa ihmeellisessä maailmassa. Taivasmaailmoista minulla ei ole paljoa kokemusta, mutta olen lukenut, että kylvämme omat taivasniittymme maanpäällisen elämän aikana. Siellä korjaamme sadon kaikista hyvistä teoistamme ja saamme kokea täysin rinnoin elämäniloa ja -yltäkylläisyyttä. Niin ihmeellistä kuin taivasmaailmojen tietoisuus onkin, se on vasta alkua universaalille rakkaustietoisuudelle, joka on sielumme sydän.

Kun luotan omaan kokemukseen, koen kuoleman tai ennemminkin tuonpuoleiseen siirtymisen uuden elämän alkuna, joka on suoraa jatkoa maanpäälliselle elämälle. Olen kokenut poikkeuksetta kaikkien sinne siirtyneiden olevan edelleen samoja ihmisiä kuin maan päälläkin, mutta ilman fyysistä kehoa. Toki uudet näköalat ja elämänymmärrys kasvattavat ja jalostavat luonnetta, mutta ihmisen persoonallisuus luonteenpiirteineen pysyy samana. Näin ajattelen.

*

Kokemukseni viittaavat siihen, että kuoleman jälkeen jokainen jatkaa elämäänsä omista maanpäällisistä lähtökohdistaan ja aluksi se ei ole aina kaikille helppoa. Menneet kokemukset ja uudet asiat vaativat joskus sulattelua omassa rauhassa, kunnes on valmis jatkamaan matkaa. Näinhän se joskus täälläkin on. Kuitenkin siellä jokainen saa helpommin ja täydemmin apua kuin täällä, koska monet löytävät siellä oman kutsumuksensa auttamistyöstä.

Taivaselämän ihanuudesta huolimatta kenenkään ei kannata toivoa itseään sinne ennen aikojaan. Olemme syntyneet tänne taivaallisesta johdatuksesta jotain tarkoitusta varten, joka voidaan toteuttaa vain täällä. Kun opimme tuntemaan itsemme ja löydämme yhä täydemmin sydäntämme lähinnä olevat asiat ja seuraamme luovasti omaa elämänkutsumusta, meillä on hyvät onnen edellytykset täällä maan päälläkin.

Olkoon matkasi valoisa!

[catya85]

Tuttuja ilmiöitä on, ekat havainnot ja kokemukset tuli kun olin 11 vuotias, vähän se kummastutti ja ihmetytti mutta suvun naisten kanssa jutellessa asia oli siis "normaali" meijän suvussa. En koskaan ole osannut pelätä tälläsiä ääniä, kosketuksia, ennalta näkemisiä/kuulemisia. Välillä kun olen yksin täällä asunnossa, tunnen että täällä on muitakin kun vain minä tai jos tapahtuu jotain selittämätöntä niin ajattelen vain että "jaa, taas näitä juttuja"  Ei se oikein tunnu millekkään, jos jotain tapahtuu nii onhan sitä hetken silleen wtf  mutta kun alkaa selvittämään mistä se tuli eikä löydy selitystä niin ääneen vain tuumaan että "sinä taas, tiijän sinun olevan täällä ja ole ihan rauhassa, en häiritse".
Näitä omakohtaisia kokemuksia löytyy vaikka mitenkä paljon, voisin tarinoida tuoreimman tapauksen  Eli viime syksynä eräs sukulainen kuoli traagisesti, oltiin aika läheisiä. Ennen kuin luuri alkoi soimaan nii tiesin ennalta että seuraava puhelu ei tule olemaan yhtään mukava, 5min myöhemmin luuri soi ja soittaja ilmoitti että kuoleman tapaus on sattunut. Niinkuin arvata saattaa niin olin ensin kuin puulla päähän lyöty, mieli alkoi heti käsittelemään sitä asiaa ja samana päivänä sain tupari lahjaks seinäkellon ja siitäpä ne outoudet alkoi. Kello oli siis ihan tavallinen analoginen seinäkello, laitoin sen seinälle ja loppu päivän touhusin muuta. Yöllä heräsin jumalattomaan rysäykseen, lähdin sitten katsomaan mistä ääni tuli niin se seinäkello oli pudonnu lattialle, samoiten sen vieressä olevassa hyllyssä kaikki tavarat oli lattialla, kello oli pysähtynyt sukulaisen kuolinaikaan. Kysyin kellon ostajalta seuraavana aamuna että monenko aikaan kävi ostamassa sen kellon, kertoi kellon ajan samaksi kuolinajaksi. Seuraavana päivänä kello tikitti normaalisti eteenpäin, mutta sitten yöllä taas kävi sama juttu. Ainakin neljänä yönä kävi samoin, sitten kyllästyin siihen "riehumiseen" ja poistin kellon seinältä ja otin patterin pois ja sanoin ääneen tälle hengelle että "mene valoa kohti, et ole enää maallinen olento, poistu täältä". Pari viikkoa myöhemmin tämä kummittelu taas alkoi, olin ostanut kattotuulettimen ja yön aikaan se oli mennyt yksinään päälle koska edellisenä päivänä en käyttänyt sitä, näin kävi taas monena yönä. Ei minua pelota tälläiset yhtään, paljon on sattunut kuoleman tapauksia ja aina he kuolleet käyvät vielä ilmottautumassa  sitä osaa jo odottaa.

[Iko]

Hienosti kirjoitettu Aminanda

Se on aika yleistä tuonpuoleisessa että siellä on taloja ja muita hienoja (tai vähemmän hienoja)  rakennelmia, mutta aina niissä on jotain vikaa. Esimerkiksi ihmisen saattaa esitellä taloaan jota on rakennettu useassa osassa vuosikymmenien aikana ja hän pitää siitä hyvin paljon, mutta kohta hän kuitenkin tuskastuu ja sanoo ”parin vuoden kuluttua nähtävästi tähän rakennetaan yleinen jalkakäytävä ... ja juuri hänen talonsa läpi” Tai siinä on sitten jotain muuta, vaikka koetaan iloa, niin asiat ei kuitenkaan ole miten ne pitäisi.  
Meidän tavalliset unet muistuttaa paljon tätä, onkin sanonta "uni on kuoleman veli" ... samasta paikasta on kyse

Ei se elämä juuri poikkea siellä meidän elämästä täällä, täälläkin monet suree esim. kesän loppumista jo vaikkei se ole edes kunnolla alkanut, ja valuttaa tätä omaa tuskaa myös muitten päälle.

Sinänsä hyvin inhimillinen paikka, ”kuin kertomuksien värillinen meri”
Olemme kuin lapsia siellä, vanhemmat auttaa nuorempia.
Jos kutsuttu on, jotkut meistä käyvät siellä töissä.
Jos siellä on koskettavia kohtaamisia, niin on siellä sitten muutakin.

Mitä karkeimpiin piireihin mennään sitä kovempia junttaajia sieltä löytyy ... kun katsot heitä ja katsot meidän elämää täällä maanpäällä, niin samoja junttaajia löytyy myös täältä, toisilta vain puuttuu se fyysinen kerros.
Tässä kohtaa viimeistään ihminen näkee jo ettei pitäisi juntata, alentaa, pakottaa, holhota tai kaataa omaa pahaa oloa muitten niskaan.

Mutta se toinen "ei kenenkään maa"
Taivasmaailma on vapautta ... jos tuonpuoleisessa rakennamme ... niin taivasmaailmassa puramme,
siksi meillä ei voi olla mitään mielikuvaa taivasmaailmasta ... koska mielikuvat on rakennelmia.
Sitä sanotaan ”taivaaksi” koska meillä ei enää ole sitä painolastia mikä meitä niin sitoo ja alentaa, olemme vapaita ... kuin taivaalla.
Jos vain luovumme siitä kaikesta mitä ”omistamme”
 
Näyttää siltä että taivasmaailma voidaan ensimmäisenä kokea valvetilassa.

[Aminanda]

Mukavaa, että näitäkin asioita tuodaan esille. Alkaessani harjoittaa psyykkisiä kykyjä ja tehdä henkisen kasvun eteen töitä, aloin nähdä tuikkivia tähtiä. Aluksi pidin ilmiötä hauskana piristyksenä ajattelematta asiaa sen enempää.

Sitten eräs englantilainen meedio kertoi yksityisistunnossa, että hänelle sanotaan, että näen tuikkivia tähtiä ja niiden kerrotaan olevan merkki tuonpuoleisesta, että he ovat läsnä. Samassa istunnossa painotettiin, että unimatkojeni aikana todella matkustelen siellä puolen. Olen tästä hyvin kiitollinen ja onneksi samaa asiaa on painotettu monet kerrat. Luonteeni on aika vilkas, ja jos pidän kaikkea vain unena, saatan olla joskus liiankin spontaani. Ja tässä kohden taas kerran tähti välähti. Onneksi meillä on ymmärtäväisiä ja hauskoja auttajia. Joskus kyllä ihmettelen heidän kärsivällisyyttään.

Joskus harvoin tapahtuu myös erilaisia radio ja sähkölaiteilmiöitä, esimerkiksi illalla kotona ollessani radio on mennyt itsestään päälle ja sieltä on alkanut soimaan jokin kappale. Nyt jälkeenpäin hieman harmittaa, etten ole laittanut kappaleita muistiin.

Nykyään erilaiset napsahdukset ovat hyvin yleisiä ja niitä tapahtuu erityisesti silloin kun toteutan melko laaja-alaista elämäntyötäni. Olen ymmärtänyt ne kannustaviksi ja oikeansuuntaisen ajattelun merkeiksi. Ja tässä kohden kuului pieni napsaus.

Näissä asioissa avoin mieli, nöyryys ja vilpitön halu oppia ja auttaa toisia ovat tärkeitä. Joskus huomaan tuovani omia kokemuksia liikaa esille ja onhan se välillä mukavaa, kun saa huomiota, mutta vielä antoisampaa on tehdä yhteistyötä ja pyrkiä kuuntelemaan omia auttajiaan, koska yleensä tuolla puolen asiat nähdään paremmin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolen. On tärkeää huomata, että myös itsellä voi olla omasta kokemuksesta paljon annettavaa, kunhan muistaa, että auttamistyössä ollaan ensisijassa toisia varten. Maailmanpalvelu on hieno työ ja aina kun toimii omasta sydämestään, se on mitä parhainta luomistyötä. Sen vuoksi on tärkeää oppia kuuntelemaan omaa sydäntään.