seuraava »

[Inda]

Haluaisin kysyä viisaimmilta, löytyykö kartalta jotain joka selittisi ongelmallisen suhtautumisen parisuhteeseen. Olen ollut kaksi vuotta parisuhteessa maailman mukavimman, ymmärtäväisimmän ja ihanimman miehen kanssa. Ainoa ongelma on se, että hän tekee valtavasti töitä eikä aikaa parisuhteelle hirveästi ole, vaikka asumme ja nukumme yhdessä.

Olen ihan huomaamattani ihastunut erääseen mieheen, joka käy samoissa koripallotreeneissä kuin minä. Hän ei ole erityisen komea, enkä edes tunne häntä, mutta jokin ihmisessä vetää hullun tavoin puoleensa. JostIn syystä uskon, että tunne on molemminpuolinen.

Pitkässä parisuhteessa varmaan on normaalia ihastua toiseen, mutta minusta tämä tuntuu erityisen vaikealta. Olen harkinnut erilleen muuttoa, mutta en eroa. Tuntuu, että pää hajoaa kun en tiedä johtuuko ihastumiseni jostain egoistisesta tarpeesra vai voiko olla niin, etten vain enää ole rakastanut. Tiedän, että poikaystäväni rakastaa minua todella ja pelottaa vaihtoehto, etten rakastaisi häntä.

Tulin nyt tänne vaivaamaan ongelmineni kun kaikki ystävänikin pitävät poikaystävääni huipputyyppina ja minua ehkä sitten liiannopeliikkeisenä.En enää tiedä mitä mieltä itse olen, olenko rakastunut vielä poikaystävääni vai haluanko vain olla.

Osaako joku sanoa, löytyykö kartalta jotain, jpka voisi selittää esim. egoismia yms? Jos jollain on aikaa niin olen enemmän kuin kiitollinen!

[Ritsa]

Itselläni päättyi juuri eilen vastaava suhde, joka kesti viisi vuotta. Itse olen tässä suhteessa ollut tuon sinun poikaystäväsi tilanteessa, mutta ongelmat ovat muita kuin työhön liittyviä. Tein joku kuukausi sitten tällä sivustolla huvin vuoksi sellaisen youtubessa olevan entisten elämien tarkastelu itsehypnoosin. Ihmettelin mielikuvaa miehestä, joka jättää kaiken taakseen Amerikassa joskus viime vuosisadalla ja siihen liittyi myös joku tumma nainen. Noh nyt kävi sitten ilmi rankemman kautta, että luultavasti olin tosiaan se mies, joka jätti kaiken ja nyt koen sen toisinpäin. En tiedä sinun tapauksestasi, mutta tuo itsehypnoosi voisi esimerkiksi tuoda jotain vastauksia, jos vain keksit oikeat kysymykset ja onnistut rentoutumisessa. Jos näkisi miehesi sekä sinun karttasi voisi varmaan sanoa enemmän astrologian kannalta asiasta. Mutta en ole kyllä tälläisiin ego-juttuihin perehtynyt kartoilla. Tietysti voisi ajatella, että ehkä miehellesi on työ liian tärkeää, etkä saa ansaitsemaasi huomiota. Tälläinen radikaali eroaminen, kuitenkin hyvissä merkeissä, tuo kyllä muutoksen. Vain Luoja tietää minne.

[Inda]

kiitos vinkistä! kokeilen tuota ehdottomasti.

Mieheni on kauris ja mars vielä vesimiehessä, nousu kaksonen. Kai sitten joku kauriin työhulluus näkyy yhdistettynä vesimiehen intoon uudistaa ja tehdä asiat eri tavalla ja syvällisesti.

Olemme puhuneet tuosta työstä ja miten se vie ison osan elämää, mutta joskus kuulemma vaadin liikaa ja toosinaan luvataan muutosta tulevaisuudessaz. Ehkäpä se muutto ainakin voisi avata silmiä, lun toinen ei olekaan aina kotona ja näkyvillä. Sitten pitäisi vielä toivoa, että ihastus lopahtaa siihen toiseen. En ole pettäjätyppiä, mutta jotenkin ihan sekaisin on pääkoppa..

Mutta kiitos paljon vinkistä!

[Ritsa]

Tämä on siis se minkä tein.

http://www.astro.fi/forum/index.php?topic=65799.0

[Indium]

Ottakaa aikaa toisillenne. Joku viikonloppu tai edes yksi päivä, että teette niitä asioita, joita teitte suhteen alussa kun ihastuitte ja rakastuitte toisiinne. Kokeilkaa, saavatko ne samat asiat yhä iloa ja kipinää aikaan.

Rakastumisen huuma tavallisestikin haipuu kahden vuoden kuluessa, mutta silloin jos suhde on terveellä pohjalla, huuma muuttuu rakastamiseksi, kauniiksi ja rauhalliseksi tietoisuudeksi siitä että tässä on kumppanisi ja niin on hyvä, ja kunnioitukseksi.

Ihastuksia tulee ja menee, varsinkin elämän kriisitilanteissa niille on altis. Sen ei tarvitse tarkoittaa mitään kummempaa kuin sitä, että pidät ihastumisen tunteesta ja se on vastaus kysymyksiisi siitä, miltä nyt "pitäisi" tuntua. Kuitenkaan kaksi vuotta kestänyt parisuhde jossa asutaankin yhdessä ei pidäkään olla koko ajan ihastumisen tuntuista enää. 

Pystyttekö keskustelemaan siitä, mitä te kumpikin parisuhteelta haluatte? Me naiset olemme taipuvaisempia huomaamaan ja murehtimaan parisuhteiden ongelmapaikkoja kuin miehet, mutta se ei tarkoita että he olisivat kykenemättömiä välittämään.

[Inda]

Pystymme kyllä keskustelemaan melkein kaikesta. Hän on kaikin puplin hyvä kumppani, toivoisin vain ,että voisin itse olla varmempi että tämä on nyt se "oikea". Toisinaan tuntuu siltä, mutta viimeisen vuoden aikana kun olemme azuneet yhdessä olen vähintään kerran kuukaudessa 'oireillut ' ja kaivannut muutosta. Joskus koen että olen epäkiitollinen ja itsekäs, toisinaan kaipaisin intohimoa, jota en ole vielä koskaan kokenut. Ehkä se kuu neitzyessä ja seiska huoneessa sitten vain vaikuttaa..

[Indium]

Mitä tarkoitat kerran kuukaudessa oireilulla, minkälaista?

Ai teillä ei ollut alussakaan intohimoa? No, turvallisuuden nimissä aloitettu ja yllä pidetty suhde (kuulostaa entisajan touhulta, kun vanhemmat valitsivat "hyvät" kumppanit) voi toisaalta olla just se mukava ja vakaa, mutta itsekin kyllä kaipaan sitä kunnon tunnesidettä kumppaniin ja se tulee kyllä ainakin osaksi sieltä alun intohimon kautta. Sitä kun on niin kiva jälkeenpäinkin muistella sitten yhdessä.

[Inda]

Suutun helposti, vaadin liikoja, haikailen asioita joita en voi saada ja en osaaarvostaa sitä hyvää mitä on. Kyllä olen ollut alussa todella ihastunut, ei se siitä. En ole vain koskaan elämässäni kokenut oikein intohimoista suhdetta, mitä nyt on jotain hetkiä on ollut.

Uskon, että vika on minussa ja omissa odotuksissani. Se onkin hankalampaa sitten keksiä mitä asialle voi tehdä. Kunpa voisi olla vain varma, mutta se on paljon pyydetty ihmiseltä, jonka perusvire on se ettei mikään ole varmaa. Kiitos kuitenkin hyvistä sanoista, mukavaa kun saa apua ja neuvoja muilta

[Indium]

Kuulostat kyllä ainakin turhautuneelta.

Aivan satavarmuutta tosin harvoin tässä maailmassa ihmissuhdepuolella saa kokea. Yleensä jos niin kokeekin hetken jostain syystä, se paljastuu jonkin sortin vääristymäksi.  Siinä "oikeassakin" tulee olemaan virheitä joiden kanssa täytyy pystyä elämään. Ennemminkin varmuudeksi voinee sanoa sitä, jos suhtessa kokee, että siinä todella on asioita joiden eteen haluaa tehdä töitä ja joiden vuoksi tahtoo jäädä suhteeseen. Joskus se töiden tekeminen sisältää sitten jopa pariterapiaa tai ainakin yksittäisiä käyntejä puolueettoman ammattilaisen luona, että vaikeisiin asioihin saadaan näkökulmia.

Eikä muuten kuulosta ihan kunnon keskustelulta, jos kertoessasi mitä haluat saat kuulla, että olet liian vaativa. Oikeaan kumppanuuteen kuuluu se, että pyritään ottamaan toisen vilpittömät toiveet huomioon edes jollain lailla eikä vain tyrmätä niitä tai anneta ymmärtää, että toisessa on joku vika. Myös "joskus tulevaisuudessa asiat ovat toisin" on helppo tapa ohittaa vastuunsa siitä, että parantaisi asioita tässä ja nyt.

Kannattaa kyllä itsekin välttää esim. "sä et koskaan"-tyyppisiä sanamuotoja ja sanoa asia vaikka "minusta olisi tosi ihanaa, jos...". Varmaan tämän tiesitkin mutta sanoinpahan kuitenkin. Sitä kun ei voi liikaa toistaa. 

[Inda]

kiitos ind1!

[Ave^^]

Mulle iskee silmään, että toistat useampaan kertaan "olenko itsekäs?". Tunneasioissa pitääkin olla jonkin verran itsekäs, ei kenellekään ole iloa suhteesta, jossa on jostakin roikkuvista motiiveista lähtöisin. Kumppanikin ansaitsee sitä, että haluat olla hänen kanssaan. Ehkä tuo itsekkyyden pohtiminen täyttää liikaa ajatuksesi, niin ettet kuule sitä mitä oikeasti tunnet? Pohdit vain sitä mitä muut sanovat tai ajattelevat, ja mitä sinun pitäisi ajatella ja tuntea? Ihastus voi olla tunteidesi reaktio sanoa sinulle, että pysähdy ja mieti hetki sitä mitä oikeasti tunnet. Itse kohteella ei välttämättä ole väliä, se vain pakottaa sinut ajattelemaan. Äläkä siihenkään jää kiinni, että miehesi olisi täydellinen täysin virheetön, sillä kukaan ei ole. On hedelmällisempi alusta lähteä liikkeelle keskustelemalla syyttämättä niistä asioista, mitkä aiheuttavat itselle mielipahaa, kuin yrittää olla urhea tai jopa marttyyri.

Kartastasi: kuu neitsyessä voi pistää sinut ajattelemaan, että suhde on "työtä", jossa pitää kunniallisesti olla ja tehdä parhaansa. Venus löytyy samalla oinaasta, jolloin kaipaat kuitenkin energistä elämää siinä suhteessa, etkä tunne oloasi kotoisaksi sellaisessa alisteisessa asemassa, mihin kuuneitsyt sinua ohjaa, vaan haluat olla tilanteiden herra. Aurinkomerkiltäsi olet kalat, joka korostaa taipumustasi alistua "kohtalon tahtoon" ja ruveta marttyyriksi. Näin nopeasti katsottuna ja yksinkertaistettuna.  

Tsemppiä, koita selvittää tunteitasi kuntoon.  

[Inda]

Kiitos Ave! Tuo venuksen ja kuun ristiriita varmaan juuri tässä myös tuntuu. Pelkään myös niin kovasti satuttavani muita, etten uskalla ehkä itse sitten tuntea ja kokea. Eiköhän asiat järjesty, jossain vaiheessa ja jollain tavalla.

Kiitos!

[Avicii]

Kartasta en nyt valitettavasti osaa sanoa mutta osui silmään toi kun sanoit että et ole enää rakastunut mieheesi. Tämähän on ihan luonnollista että ensi rakastumisen jälkeen tulee tasaisempi vaihe parisuhteessa.
Voiko olla että kaipaat vain niitä tunteita jota rakastuminen sinussa herätti ja nyt ihastut herkästi muihin, uutuuden viehätystä, metsästysvietti? kenties?
Olisiko ihan mahdoton ajatus että rakastuisit uudestaan nykyisee mieheesi?
Itse olen rakastunut samaan mieheen 2 krt mutta kolmatta kertaa en enää suostu, ainakaan vielä. Tämä tasainen vaihe ainakin tuntuu nyt hyvältä vaikka emme ole vakituinen pari, mutta noin tunnepuolella. Sinun pitää vain valita kumpi on sinulle tällä hetkellä parempi vaihtoehto, vapaus vaiko sitoutuminen.Tsemppiä!

[Inda]

Kiitos taasen hyvistä neuvoista!

Tilanne on rauhoittunut kyllä nyt. Olen samaa mieltä, että vaihtamalla ei parane. Ehkäpä ongelmani on välillä se, että pitäisikö minun olla yksin vai ei. Puhuimme asiasta rakentavasti ja nyt tuntuu, että tästä on hyvä jatkaa. Kyllä sen varmaan sitten tietää, jos on "pakko" olla yksin. Mieheni on kuitenkin valmis antamaan minulle paljon tilaa, mitä tarvitsenkin.

Kiitokset vielä tsempistä ja neuvoista <3