Olet varmasti oikeassa tuossa asiassa, Downtempo. Esim. oma elämäntilanteeni on tällä hetkellä sellainen, että minun on kerta kaikkiaan vain pakko yrittää jotenkin saada tyhjennettyä mieleni. Kunpa vain osaisinkin tehdä sen ihan tuosta noin vaan...ilmeisesti olen kai jonkinlainen patologinen tapaus kaikessa "ylianalysoimisessani" jne. Monet ovat kyllä yrittäneet "potkia persauksille" minua siinäkin asiassa, mutta mieli ei siitä huolimatta ole antanut periksi. Nyt olen kuitenkin siinä pisteessä elämässäni, että on todellakin vain pakko pysähtyä elämään hetkessä, koska olen onnistunut vetämään itseni aivan liian pahasti solmuun. En ole mielestäni koskaan käynyt yhtä syvällä ihmismielen sopukoissa kuin tämän vuoden aikana. Silti toivo paremmasta huomisesta elää edelleen. Yksinäisyys kalvaa silti sieluani pahimmalla mahdollisella tavalla, mutta ehkä niin on sitten tarkoitettu. Kaikista pahinta lienee omalla kohdallani se, että masennusalttiudestani johtuen olen useasti niin synkkämielinen ja sen seurauksena onnistun lietsomaan tuota synkkämielisyyttä itsessäni vielä enemmän, koska en voi antaa ikään kuin anteeksi itselleni niitä aiempia synkkämielisiä ajatuksia. Eli kierre sen kuin jatkuu ja jatkuu.
Nyt olen päättänyt ihan tietoisestikin unohtaa esim. astrologian ainakin hetkeksi pois elämästäni, koska senkin avulla kykenen näkemään itseni vain surkeana ihmisenä.
Tutun kuuloista tekstiä...
Tuollaista myrskyähän se on läpi elämän, mutta joskus tietyssä vaiheessa elämää tulee se seinä vastaan.
Kait silloin tulee jonkinlainen herääminen, että ei enää näin, vaikka on jo aiemmin tiedostanut, että voisi olla vähän väärillä jalan jäljillä...
Minulle tapahtui tuo kulminoituminen keväällä. Varmasti oli silloin meneillä olevalla taivaan suurristillä näppinsä pelissä,
mutta tosiaan minulle tuli niin kamala henkinen ja fyysinen "loppuun palaminen", mihin en ikinä elämässäni ole joutunut tai ajautunut.
Aivot oli kertakaikkiaan niin ylikierroksilla ja väsyneet, samaten keho oli ylirasittunut, että oikeastaan se oli aika helppoa löytää se, hetkessä elämisen taito. ainakin noina aikoina. voimat ei riittänyt enää muuhun.
Silloin katkaisin KAIKKI aiemmat kertyneet haittaavat asiat elämästäni, mitä en normaalisti olisi uskaltanut. mutta silloin oli pakko, koska en pystynyt enää "hengittämään". Unohdin TAAS itseni, nyt kauheimmalla tavalla.
Muistan, että ainakun ajatukset alkoivat harhailemaan, niin tuntui kuin joku sähköinen impulssi olisi näpsäyttänyt mua aivoissa, ja "palauttanut" mut takaisin raiteille. Eli ei onnistunut ajatteleminen tai ajatusten harhaileminen ollenkaan.
Harmi kuulla tilanteestasi, mutta voisin antaa vinkin, mikä minulla auttoi: Liikunta. ja tietoinen itsehillintä/kontrolli ajatustensa kanssa.
Itse opettelin kevään jälkeen tuota ajatusten kontrollointia, ja nykyään on helpompi kanavoida ajatukset tähän hetkeen, ja jos huomaan että pluton myrkypilvet tulevat ajatuksiin, niin kuvittelen mielessäni että teen itselleni kunnon bitch-slapin naamaan, jotta pysyisi nykyisyydessä (niin tyhmältä kuin se kuulostaakin). Nimenomaan, heti kun tajuat että ajatukset vie väärään suuntaan, niin samantien täytyy tiedostaa se ja palauttaa itsensä takaisin raiteelleen. Plus. opetella sitä itsekkyyttä, itseään ei saa unohtaa
Voimia sinulle! Toivottavasti saat mielesi tyhjättyä
