seuraava »

[Lilli]

Minäkin katsoin tuon linkittämäni videon + pari muuta BBC-tuotantoa olevaa historiadokkaria. Tuli aika spooky olo Vilhelm Valloittajasta ja Hastingsin taistelusta kertovasta dokkarista. Olivat päässeet aika hyvään autenttisuuteen ainakin puvustuksen suhteen. Sellaisina minä ne muistan omissa välähdyksissäni ko. episodista. Nimim. "Normannien ratsumies AD 1066".

[Athene]

Mä kävin ennustajalla ja kysyin häneltä mun menneistä elämistäni ja olen kuulemma ollut mies.Joudunkin tässä elämässä opettelemaan naisena olemista ja auttamista sillä olin entisessä elämässäni hyvin itsekäs.Olen kuulemma elänyt Aasiassa ja euroopassa.Nyt ymmärrän senkin miksi kissat ovat aina kiehtoneet minua, sillä lemmikkinä minulla on aina ollut kissa menneisyydessäkin niin kuin tälläkin hetkellä.Harmittaa kun en kirjoittanut asioita ylös,kun olin niin keskittynyt siihen mitä ennustaja minulle sanoi.

[catya85]

Heräsipäs sellainen kysymys mieleen että osaako kukaan sanoa että millasia asioita, ajatuksia, tekoja ja tunteita voi siirtyä edellisestä elämästä? Vai voiko mitään muuta kuin se "minä vaan tiedän" tunne. Itse kun olen todennäköisesti ollut se orja ja noussut kapinaan niin tässä elämässäkin on joku kapina luonne, aikasemmin mainitsinkin että haluaisin olla sitoutumaton mihinkään, olla ihan vapaa kaikesta.

[Lilli]

Tähän ketjuun on laitettu paljon infoa entisistä elämistä.

Kaikkein tyypillisintähän on, että mennyt elämä nousee pintaan, koska sen loppu on ollut dramaattinen. Nykyiseen elämään voi siirtyä esim. syntymämerkkejä, jotka sopivat edellisen elämän kuolintapaan.

Tyypillisiä ovat myös selittämätön mieltymys tai vastenmielisyys tiettyjä valtioita, ihmisiä, kulttuureja, pukeutumistyylejä, eläimiä, luonnonelementtejä yms. kohtaan.

Entisistä elämistä voi siirtyä myös monia taitoja ja lahjoja, jotka on helppo ottaa käyttää nykyisyyteen, mikäli vain haluaa. Mieleeni tulee tapaus ehkä parin vuoden takaa, jossa muistaakseni amerikkalainen mies loukkasi itsensä ja oli koomassakin jonkin aikaa. Herättyään hän puhui täydellistä ruotsia.   Olisiko ollut naapurimaan asukki edellisessä elämässään?

Itselläni on ollut paljon tiettyjen teemojen toistumista. Elämääni tulee aika ajoin ihmisiä, joilla on kovin samantyyppiset elämänkohtalot. Ei kai tässä olisi mitään ihmeellistä, jos pystyisin selittämään tämän jotenkin lapsuudella tai nuoruudenkokemuksilla, mutta kun ei voi. Olen päätynyt pitkien selvittelyjen jälkeen siihen tulokseen, että minun menneisyyteni on läheisteni nykyisyyttä ja menneisyydellä tarkoitetaan tässä kohti entisiä elämiä.

[catya85]

Voi nyt kuulostaa aika hurjalle mutta itselläni on aika näkyvä arpi käsivarren sisäpuolella, vanhemmilta olen kysellyt mistä se on tullu nii eivät ole osanneet sanoa eli voisiko olla siirtymä entisestä elämästä? ja kaiken lisäks minulta löytyy kolme syntymämerkkiä, en tiijä onko niillä mitään merkitystä tässä asiassa mutta moni on ihmetellyt niitä ja niinkuin itsekkin. Tuo arpi voi olla kyllä tästäkin elämästä peräisin kun olen aika tapaturma altis  :

[Lilli]

Voi nyt kuulostaa aika hurjalle mutta itselläni on aika näkyvä arpi käsivarren sisäpuolella, vanhemmilta olen kysellyt mistä se on tullu nii eivät ole osanneet sanoa eli voisiko olla siirtymä entisestä elämästä? ja kaiken lisäks minulta löytyy kolme syntymämerkkiä, en tiijä onko niillä mitään merkitystä tässä asiassa mutta moni on ihmetellyt niitä ja niinkuin itsekkin. Tuo arpi voi olla kyllä tästäkin elämästä peräisin kun olen aika tapaturma altis  :

Onhan se mahdollista. Tästä tuli mieleeni isoveljeni, jolla on hartiassa, hieman lapaluun yläpuolella, valkoinen, pyöreä syntymämerkki. Lapsena kyselimme, että mistä hän oli sen saanut ja hän vastasi, että se tuli silloin, kun hän oli orjana Arabiassa (väitti sitä siis polttomerkiksi). Me kolme nuorempaa nauroimme kovasti tälle jutulle, jota pidimme ihan vitsinä. Ehkä se olikin sitä, mutta jos ei ollutkaan..? 

[catya85]

Itseäni kyllä ihmetyttää nuo kolme syntymämerkkiä, kaikki kolme on muodoltaan ihan tismalleen samanlaisia , ovat eri paikoissa vaan. Tässä taannoin mieheni kysyi että mistä olen selkääni saanut arven (toisessa lavassa), itse en tästä tiennyt kun en selkääni nää. Kertoi että on pyöreä n. viitisen senttiä halkasija josta lähtee viivana arpi alaspäin, kuvaili siis tikkariksi ja sanoi että hyvin haaleasti erottaa jonkun kirjaimen mutta selvää ei saa, enpä osannut vastata hälle mutta itse aattelin että voisi ehkä olla polttomerkki entisestä elämästä ja käsivarren arpi on viitisentoista senttiä pitkä ja kapea, ihan kuin olisi veitsellä tehty, vaikka en itseäni ole koskaan viiltänyt 

Nämä kaikki asiat on minua mietityttäny pitkin elämää. Tunnen orjia kohtaan jonkinlaista sympatiaa, sieluun koskee ajatella mitä joutuvat kärsimään ja millasta elämää viettämään, heidän omistajia kohtaan on taas sisäistä vihaa. Aikasemmin taisinkin mainita että todennäköisesti olen ollut joku spartacuksen seuraaja tai jopa hän itse kun pidän häntä hienona miehenä, sankarina. Joku joka on uskaltanut joskus nousta kapinaan ja ajaa alempi arvoisten etua, tosin aika brutaalisti mutta ihannoin häntä silti 

Eilen katsoin sen uuden spartacus sarjan päätös jakson ja ikinä en ole minkään ohjelman tai elokuvan myötä itkenyt jos joku kuolee tai on surullinen loppu mutta tässä kävi niin, sarjan lopussa spartacus tapettiin ja minä itkin kuin vesiputous  vaikka se oli sarja mutta tunsin sen menetyksen kivun ja surun, ei sillä varmaan tässä asiassa mitään merkitystä ole mutta ihmettelin itse että miksi just sen ohjelman takia piti itkee. Alan kuulostamaan ihan hullulta kohta 

[Indium]

Senpä vaan tahtoisin tietää, mitä jossain toisessakin ketjussa jo pohdittiin, että millä mekanismilla nuo fyysiset asiat (arvet/merkit) siirtyvät?

[Eklektikko]

Edellisen elämän tapahtumia heijastelevia arpia voi hankkia myös ihan tässä inkarnaatiossa: Minä onnistuin hankkimaan alle 10-vuotiaana itselleni yhden todella komean arven, jonka merkitys selvisi sitten vasta lähempänä neljääkymppiä, kun muistin sen inkarnaation johon se liittyi.  Eli merkit voivat olla jo syntyessä, tai ne voidaan hankkia omalla sähellyksellä myöhemmin. 

(Muiden siirtyvien merkkien siirtymisen mekanismia sen sijaan en oikein jaksa pohdiskella, se kun vie huomion pois pääasiasta, eli tästä nimenomaisesta inkarnaatiosta.)

[Eklektikko]

Minua suuresti ilahduttanut oli se kanavoitu tieto että mitään ei tarvitse oppia kuin kerran.
Tämä tarkoittaa sitä, että kun jotain on aiemmassa inkarnaatiossa oppinut, niin seuraavan kerran sen 'oppii' todella nopeasti ja helposti, koska kyse ei olekaan oppimisesta vaan muistamisesta.

Eli edellisten inkarnaatioiden kaikuja on kaikessa, minkä tunnumme oppivan käsittämättömän lahjakkaan salamannopeasti. Minä punoin lapsena huvikseni koreja oksista ja ruohonkorsista, kädet tuntuivat vain ihan itsestään tietävän miten se tehdään. Samoin jos rakennetaan leiriä tarvikkeista jotka eivät ole moderneja eli teltta, vaan käytössä on vaikkapa narua, kevytpeitteitä ja sensemmoista, jotenkin vaan kädet ja kroppa tietävät kuinka se hyvä leiri niistä tehdään. Helpointa tällaiset on huomata nimen omaan käden taidoissa, mutta asia on kuitenkin sama ihan kaikessa oppimisessa.

[Lilli]

Läysin hienon syntymämerkkikokoelman netissä vähän surffatessani. Nämä on siis kytketty entisten elämien kuolintapoihin tai muihin vammoihin:

http://www.healpastlives.com/future/rule/ruremark.htm

Tuli vielä mieleen sellainenkin juttu, että tietyntyyppisiä elämiä on ollut paljon, niin ne jäävät psyykeen arkkityyppeinä. Esim. itse olen tässä elämässä ollut mielestäni herkkä ja kärsivällinen, rauhaa rakastava tyyppi, joka ei tekisi pahaa kärpäsellekään, mutta olen tiennyt n. 14-vuotiaasta lähtien, että minussa asuu soturi/ritari. Tämä arkkityyppi nousee heti pintaan, jos joudun vaaralliseen tilanteeseen (tätä on sattunut). Onpa joskus käynyt jopa niinkin, että kriisitilanteessa tämä soturi on työntänyt nahka(?)haarniskoidun kätensä rintalastasta lävitse ja kädessä tököttää lyhyt miekka. Hyvin todellisentuntuinen, mutta outo visio, jonka jopa joku aurannäkijä saattaisi havaita.

No, niitä soturi/ritarielämiä on ollut useita etenkin keskiajalla. Ehkä niitä on ollut aiemminkin, mutta ne eivät ole tällä hetkellä relevantteja, enkä siis pääse niihin kiinni.

[jadex]

Tunnen orjia kohtaan jonkinlaista sympatiaa, sieluun koskee ajatella mitä joutuvat kärsimään ja millasta elämää viettämään, heidän omistajia kohtaan on taas sisäistä vihaa.

Vuoroin vieraissa. Ehkä ne orjat ovat olleet edellisessä elmässään isäntiä ja nyt he haluavat oppimiskokemuksen
toisesta perspektiivistä. Kenties nykyiset orjat, slummien asukkaat, pohjoiskorealaiset tms ovat olleet aiemmin
valtaa väärinkäyttäneitä tyranneja ja nyt siis tasapainottavat tilannetta asettumalla vastapuolen asemaa.

Vihan tilalle neutraalia ymmärrystä?

[Eklektikko]

Itse ajattelen niin, että tavoite on oppia se, että kipu on pakollista mutta kärsimys on vapaaehtoista. 

Niin kauan kun elämä tuntuu kurjalta, ei ole vielä opittu niitä oppitunteja joita sielu on halunnut. Yksi tärkeä opittava pointti on nimittäin se, että täysin riippumatta ulkoisista tapahtumista, suurin vaikutus mielentilaamme on omilla ajatuksillamme ja tottumuksillamme sen suhteen miten maailmaa ja itseämme katsomme. Pidän itse tätä eräänä tärkeimmistä oppitunneista joita sielu itselleen ottaa ja sitä kuinka hyvä olo itsellä on ulkoisista tapahtumista täysin riippumatta pidän mittarina siitä kuinka hyvin oppi on mennyt perille.

Oikeudenmukainen/epäoikeudenmukainen on myös fyysisen tason harhan tuottama dualistinen käsitepari, sielulle nuo ovat täysin merkityksettömiä ja mikä tahansa oppimiskokemus on sielulle kiinnostava ja innostava.

Joskus ihminen on toisaalta sairaana ollessaan jo saavuttanut omat oppiläksynsä mutta jatkaa sairastamista koska on tehnyt muiden sielujen kanssa sielunsopimuksen jossa nämä taas oppivat häntä hoivaamalla hoivaamista ja huolenpitoa. Syntymästään vammaiset ovat usein näitä sieluja. Heille se on lepoelämä jossa heistä pidetään  huolta, ja oppiläksyt ovatkin niiden huolenpitäjien läksyjä.

[catya85]

Omalla kohdalla jos koen jonkun vaarallisen/uhkaavan tilanteen niin en osaa pelätä yhtään, olen valmis vaikka ns. kääntämään niskat nurin ja vastapuolelle hymyilen tai nauran välinpitämättömästi, minkäänlaista pelkoa tai shokki tilaa ei tule, tämä on jotenkin outoa kun olen nais ihminen  ehkäpä entisessä elämässä olen ollut orja josta tullut armoton gladiaattori, koska tässä elämässä en suostu tallottavaks enkä kenenkää ovimatoks, jos joku sitä yrittää niin minun sisällä nousee kapina. Erästä ihmistä olen joutunut valitettavasti lyömään muutaman kerran niin hän on sanonut että naiseks lyön kovasti vaikka en ole koskaan harrastanut mitään taistelulajeja tai nyrkkeilyä, jotka tosin kiinnostaa sen verran että voisinkin harrastaa  nuorempana harrastin miekkailua ja ekan kerran kun sain sen harjotus miekan käsiin niin ne liikkeet tuli kuin itsestään, ohjaajakin ihmetteli miten taitavasti sitä heiluttelen eka kertalaiseks.

Joku laittoi linkin nuista syntymämerkeistä, katsoin ihan mielenkiinnosta ja muistaakseni kolmannes alin kuva on samanlainen kun itseltäni löytyy kolmesta kohti. Olen tainnut mainitakkin että inhoa pintaan nostaa roomalaiset hallitsijat, siis ne antiikin aikaiset (caesar, marcus crassus, sulla) nämä tunteet tulee hyvin voimakkaina niinkuin sillon matkaillessani roomassa, colosseumeilla, areenat heräsivät henkiin minun silmissä, tuli ahdistava tunne mutta tunteesta huolimatta kävin katselemassa.

Voi kun olisi aikakone niin pääsisi katselemaan mikä ja missä on ollut joskus 

[Eklektikko]

Jo monta kymmentä vuotta sitten ennen Harmonista Konvergenssia Michael-kanavoinneissa kerrottiin että 1900-luvulla erityisen suuri määrä ns soturisieluja ryhtyi inkarnoitumaan naisiksi, jotta naisten asema paranisi. Nämä sielut kun eivät kovin helposti anna ylitsensä kävellä. 

Niinpä nyt tosiaan on sitten poikkeuksellisen paljon sotureita naiskehoissa.

Minä kuulun myös noihin soturisieluihin, muistissakin on monia soturielämiä ja tässäkin inkarnaatiossa on tullut harrastettua sotaleikkejä (larpit ja budotreenaus) vaikka rauhan aikaan olenkin onneksi syntynyt.