seuraava »

[sonja]

Omalla kohdallani, olen oppinut ymmärtämään entisten elämien vaikutusta, vasta lähempänä 30 ikävuotta.  Olen aina ollut kiinnostunut agressiivista / miehisistä lajeista / jalkapallo ja jääkiekko. Jalkapalloa pelasin kymmenen vuotta.  Jos joku väärällä tavalla yrittää pitää kiinni minua alkaa ahdistmaan syytä en tiedä.

Ymmärrän Saksan puhetta ja jonkin verran osaan lukea, mutta itse en osaa puhua saksaa.

Olen aina tuntenut suurta kaipuuta Iso-Britanniaan, varsinkin Skotlantiin. 5-vuotiaana olin kertonut äidilleni, että haluan asua Skotlannissa. Pidän säkkipillin äänestä, Rakastan tartan kuviota hame, hattu, jne Rakastan viskin makua

Pääsin käymään Skotlannissa 2- vuotta siiten. Samantien tuli tunne, että olin palannut kotiin. Parissa Kohteessa mm Invernesissä, ja loch nessin rannalla tuli Dejavu ilmiöitä.

[Lumililja]

Jo monta kymmentä vuotta sitten ennen Harmonista Konvergenssia Michael-kanavoinneissa kerrottiin että 1900-luvulla erityisen suuri määrä ns soturisieluja ryhtyi inkarnoitumaan naisiksi, jotta naisten asema paranisi. Nämä sielut kun eivät kovin helposti anna ylitsensä kävellä. 

Niinpä nyt tosiaan on sitten poikkeuksellisen paljon sotureita naiskehoissa.

Minä kuulun myös noihin soturisieluihin, muistissakin on monia soturielämiä ja tässäkin inkarnaatiossa on tullut harrastettua sotaleikkejä (larpit ja budotreenaus) vaikka rauhan aikaan olenkin onneksi syntynyt.

Kiintoisa teoria! Tulee heti työpaikalta mieleen joukko tämmöisiä naisia  . Itse ahmin lapsena/nuorena veljeni sotakirjoja ja -sarjakuvia, ja pidin sitä ihan normaalina... Kunnes tajusin, että eivät muut kaverit, joilla oli veljiä, niitä ahmineet. En usko, että olen mikään ns. soturisielu (rauhaan, vapauteen, tasapainoon tähtääminen on kaikessa tärkeintä - vaikka mieheni kutsuukin taistelijaksi minua), mutta viimeisimmässä edellisessä elämässä päädyin kyllä rintamalle. Kuvio oli mutkikas, en ymmärrä, miten päädyin toisen maan kansalaisena toisen maan rintamalle. Jokin pako saattoi olla kyseessä, sillä pako ja vankeus-teemat ovat toistuneet muutamissa elämissäni, jotka muistan. Muistot tulevat unien ja välähdysten kautta.

Kiinnostavaa olikin lukea tästä ketjusta orjuus-vapaudentarve -teemasta. Varmastikin vankeus johtaa isoon vapaudentarpeeseen myöhemmin. Niin ainakin minulla (yhdessä kaukaisessa elämässä jouduin vankeuteen). Myös määräilyä ja kontrollointia on vaikea sietää. Mutta jollakin tavalla olen hyvin sopeutuvainen, sulaudun massaan tarpeen vaatiessa. Sillä keinoin olen aiemminkin oppinut selviytymään (esim. natseista). 

Aiemmin täällä puhuttiin arvista. Niistä tulivat mieleen kivut ja/tai fyysiset tuntemukset. Onkohan tätä aihetta käsitelty täällä missään? Koin kesälomareissulla hämmentävän ilmiön, jota en osaa oikein analysoida. Ainoa selitykseni ilmiölle on, että saatan olla herkkä tuntemaan paikkoihin liittyviä tuntemuksia. Vierailin eräässä paikassa, jossa ihmisiä on pidetty vankeina ja teloitettu. En yllättynyt siitä, että tyrmissä ahdistuin ja olin tositosi helpottunut, kun pääsin ulos. Mutta paikassa vierailun jälkeen tapahtui yllättävä, outo, hiukan pelottavakin reaktio. Molemmin puolin kaulaani tuntui tylppä, melko voimakas kipu. Ikään kuin kaulaani olisi painettu jollakin pitkänomaisella esineellä molemmilta puolilta. Säikähdin, kun kipu ei ihan heti poistunut. Nopsaan aloin hieroa harteitani ja painella akupisteitä, ja sain tuntemuksen katoamaan. En tiedä, liittyykö tämä mitenkään tähän ketjuun. Toivoisin kuitenkin, että joku mahd. samoja kokenut kertoisi omista tuntemuksistaan? Kaikkea tässä on nähty ja koettu, mutta fyysiset tuntemukset ovat kyllä uutta. 

[Sydänpuu]

Mulla on ollut fyysisiä tuntemuksia mutta ne ovat olleet mukavia. Kun kävin ensi kerran Roomassa kävelin ekana iltana yksin kaupungilla. Aurinko laski ja oli kaunis hetki. Tunsin ikään kuin menneen kehoni omani "ympärillä" tai vaikea selittää.. kuitenkin nuoren miehen vahvan, työstä uupuneen..onnellisen voimastaan. Tuntemus kesti jonkin aikaa ja olo oli hyvä:)

[Lumililja]

Mulla on ollut fyysisiä tuntemuksia mutta ne ovat olleet mukavia. Kun kävin ensi kerran Roomassa kävelin ekana iltana yksin kaupungilla. Aurinko laski ja oli kaunis hetki. Tunsin ikään kuin menneen kehoni omani "ympärillä" tai vaikea selittää.. kuitenkin nuoren miehen vahvan, työstä uupuneen..onnellisen voimastaan. Tuntemus kesti jonkin aikaa ja olo oli hyvä:)

Tämäntapaista meinasinkin! Tuossa on aika selvä fyysinen juttu kyseessä. Kuulostaa jännältä! Paikka varmaankin aktivoi jotenkin ja muisto pulpahti alitajunnasta, tai jostain... Jännä, että noin fyysisesti tuntui. Tuommoista en ole koskaan tuntenut, mutta saanut kummia väläyksiä, jotka liittyvät tiettyihin tilanteisiin.   Nousin hiljattain erään vanhan rakennuksen kapeita kierreportaita ja jouduin vähän nostelemaan kesämekon helmoja samalla, kun yhtäkkiä ne helmat muuttuivat pidemmiksi ja sinisiksi  : Ihan hetken verran olin toisessa maailmassa ja toisella vuosisadalla, kaukana täältä 

Kyllä oli omituinen tunne. Ajattelin, että mielikuvitus se temppuilee, mutta se tunne, se oli niin voimakas, ja "kuva" selkeä.  

[catya85]

Aika paljon välähdyksiä kyllä tulee menneestä mutta tuo peili juttu mistä luin niin sen kautta näkis sen entisen elämän kasvot, haluaisin tietää minkä näkönen olen ollut. Ei vissiin kellään ole kokemusta. Ja aikasemmin kun kirjotin tuosta että unissani puhuin jotain italian sekotusta niin oikeessa elämässä en osaa sanaakaan sitä kieltä ja englantiakin aika heikosti, kielipäätä ei ole yhtään mutta unissani hölpätän sitten vaikka mitä  Osa nuista välähdyksistä voi olla ihan pelkkää untakin.
Olen yrittänyt netistä ehtiä nuita orjien polttomerkkejä, mutta tuloksetta mikä vastais tuota oman selän jälkeä. Tässä elämässä en ole sitä saanu. Se on tosi vaalea mutta erottaa kyllä että on joku kirjaimen tapainen, 5-10cm kanttiinsa.
Itselläni tulee hirveä ahdistus jos joudun käymään jossain sellin tapaisessa, lapsena tutustuttiin poliisien putkaan niin se tunne siellä putkassa sai aikaan paniikki kohtauksen ja halusin sieltä vain pois, en muista että olisi tullut mitään välähdyksiä vielä silloin mutta se tunne jäi mieleen. Ahtaan paikan kammosta en kärsi.

En tiijä liittyykö seuraavat tuntemukset mitenkään edelliseen elämään mutta olen pistänyt merkille että jos esim. kaupassa joku minulle ihan täysin tuntematon tulee vastaan tai on kassa jonossa eellä tai jälessä niin jotenkin nousee sellanen mieto vihan tunne sitä ihmistä kohtaan, jotenkin vaisto sanoo että se ei ole kiltti ihminen. Mieleen tuli että voiko sielu tunnistaa sellaisen sielun joka on edellisessä elämässä tehnyt pahaa tai ollut jollain tavalla paha? voiko sielut "muistaa" toisensa?

[Lilli]

En tiijä liittyykö seuraavat tuntemukset mitenkään edelliseen elämään mutta olen pistänyt merkille että jos esim. kaupassa joku minulle ihan täysin tuntematon tulee vastaan tai on kassa jonossa eellä tai jälessä niin jotenkin nousee sellanen mieto vihan tunne sitä ihmistä kohtaan, jotenkin vaisto sanoo että se ei ole kiltti ihminen. Mieleen tuli että voiko sielu tunnistaa sellaisen sielun joka on edellisessä elämässä tehnyt pahaa tai ollut jollain tavalla paha? voiko sielut "muistaa" toisensa?

Joskushan ihmisistä vain vaistoaa asioita ilman, että kyseessä on mitään entiseen elämään liittyvää. Mutta tottahan sitäkin tapahtuu - ja tapahtuu yllättävän paljonkin - että ihmiset tunnistavat toisensa entisistä elämistä. Aina muistot eivät tule tietoiselle tasolle, mutta ventovieraan kanssa voi tulla tunne, kuin olisi tunnettu aina tai sitten tulee näitä hylkimisreaktioita ilman selvää syytä. Karmiset ihmissuhteet ovat hyvin yleisiä ja niissä tasapainotetaan entisten elämien sotkuja, muistettiin ne tietoisesti tai ei. Tiedossani on kuitenkin useita tapauksia, jossa tunnistamiseen on liittynyt myös muistaminen. Itsellenikin on käynyt näin - minut on muistettu tai minä olen muistanut jonkun toisen. Minut on tunnistettu nykyistä edeltävästä elämästä, jolloin olin köyhä musta nainen jostain USA:n etelävaltioista (Etelä-Carolina, Georgia tms.) ehkä 1940-60-luvuilla. Minulla oli väkivaltainen hispaanomies, jota pakenin tyttäreni kanssa New Yorkiin. Saatoin olla lievästi kehitysvammainen (tyyliin Susan Boyle), mutta pystyin kuitenkin elättämään itseni ja tyttäreni vaatimattomilla töillä. Kuolin kuitenkin nuorehkona epäselvissä olosuhteissa ja tyttären kohtalo oli kamala. Nyt hän elää varsin mukavaa perhe-elämää Etelä-Suomessa. Nämä tiedot ovat siis tältä entisen elämän tyttäreltä, jolla on tiedossaan todella runsaasti omia entisiä elämiä ja onpa hän kirjoittanut yhdestä kirjankin. En hyväksynyt heti tätä tarinaa, mutta kun itsellä oli uni, joka sijoittui jonnekin USA:n etelävaltioihin -50-luvulle, niin tuumasin, että tarina on todennäköisesti ihan paikkansapitävä.

Itsellä nykyistä edellinen parisuhde oli karminen. Siinä tuli muistoja pintaan nimenomaisesti normannivalloitusten ajalta. Näin myös unta asiasta, joka oli aiheuttanut karman. Suhde päättyi heti, kun karma oli tasapainotettu.

Sitten eräs fb-tuttu kertoi, miten lyhyen ajan sisällä kaksi n. 3-vuotiasta pikkulasta tuli seikkaperäisesti selittämään hänelle, kuinka hän oli ollut heidän äitinsä eri aikakausina ja kuinka hänelle oli käynyt. Kun lapset saivat asiansa kerrottua, he lähtivät leikkimään. 

[catya85]

Pakko tänne kirjottaa nyt tänään tapahtunut outo tunne  Kävin hautausmaalla, toisella paikkakunnalla ja sieltä lähtiessä yhtä äkkiä jalat tuntui hirveen raskaalle, ihan kun nilkoissa olisi ollu kilon painot, samoin tuntu ranteissa paino. Tunsin kosketuksen olalla, puristavan tunteen, käännyin katsomaan mutta ketään ei perästä tullut, taakseni katsoessa kompuroin tietysti kun en jalkoihini katsonut, kaaduin rähmälleni ja silmissä maisema muuttui hetkellisesti, hetken olin toisessa maailmassa. Kerkesin sisäistää että maisema oli hiekkaista ja talot kivestä, vieressä kopsutti hevonen ja joku ylempi arvonen ratsasti sillä, edessä meni myös hevosvaunut, umpinaiset ja puiset. Sitten palasin todellisuuteen ja painot hävis ranteista ja nilkoista.
Itse tulkitsin  moisen että oli välähdys entisestä elämästä, olin todennäköisesti orjana riimuissa menossa jonnekin ja ratsastaja oli joku vartijan tapainen. Kerkesin myös nähdä käteni ja kädet oli selvästi miehen kädet, iso kokoiset ja erittäin likaiset.

[Lilli]

Pakko tänne kirjottaa nyt tänään tapahtunut outo tunne  Kävin hautausmaalla, toisella paikkakunnalla ja sieltä lähtiessä yhtä äkkiä jalat tuntui hirveen raskaalle, ihan kun nilkoissa olisi ollu kilon painot, samoin tuntu ranteissa paino. Tunsin kosketuksen olalla, puristavan tunteen, käännyin katsomaan mutta ketään ei perästä tullut, taakseni katsoessa kompuroin tietysti kun en jalkoihini katsonut, kaaduin rähmälleni ja silmissä maisema muuttui hetkellisesti, hetken olin toisessa maailmassa. Kerkesin sisäistää että maisema oli hiekkaista ja talot kivestä, vieressä kopsutti hevonen ja joku ylempi arvonen ratsasti sillä, edessä meni myös hevosvaunut, umpinaiset ja puiset. Sitten palasin todellisuuteen ja painot hävis ranteista ja nilkoista.
Itse tulkitsin  moisen että oli välähdys entisestä elämästä, olin todennäköisesti orjana riimuissa menossa jonnekin ja ratsastaja oli joku vartijan tapainen. Kerkesin myös nähdä käteni ja kädet oli selvästi miehen kädet, iso kokoiset ja erittäin likaiset.

Flashback. Minkähän takia se tuli juuri tuolla hautausmaalla? Arveletko, että kyseessä oli sama elämä, mitä olet tässä aiemmin kuvaillut?

[catya85]

Todennäköisesti oli sama, itsekin sitä ihmettelin että miksi juuri siellä hautausmaalla, koskaan en ole aikasemmin siellä käynyt ja ei ole kovin vanhakaan hautausmaa vielä.

[sonja]

Okei tää kuulostaa hassulta. Tätä asiaa ei ole ennen tapahtunut. Onko teille käynyt niin, että näette valokuvan ja tulee tunne, että olette tunteneet ihmisen. no minulle kävi, niin, kun näin erään ulkomaalaisen näyttelijän kuvan. hmm Siis älkää ymmärtäkö väärin.

[catya85]

Ei ole valokuvasta niin käynyt mutta tapasin joskus minulle täysin tuntemattoman ihmisen, jota en ollut koskaan aikasemmin nähnyt enkä tiennyt hänen olemassa olosta mitään niin hän tuntu todella tutulle ja tuntu että oisin aina hänet tuntenu. Sitä en tiijä mistä moiset tunnot johtuu mutta jänniä tunteita.
Itsellä olisi tarkoitus vielä tässä elämässä matkustaa ranskan louvreen katsomaan spartacus patsasta, haluan tietää mitä tunteita se patsas herättää, jo pelkästään kuvissa tunnen silkkaa ihannointia ja jonkinlaista ikävää. Tunne on kuvan perusteella sellanen "wau, ihana, hitto kun on ikävä"  en tiijä lienenkö ite ollu hän edellisessä elämässä vai hänen seuraaja.

[catya85]

Heräsi vielä mieleen kysymys että miten nopeasti sielu siirtyy ruumiista toiseen? Joskus joku sanoi että sielu tarvitsee tietyn aikaa lepoa elämän rasitteista ennenkuin siirtyy uuteen elämään.

[Lilli]

Inkarnaatioiden väliaikaa ei ole kai mitenkään tarkkaan määritelty. Se voi olla lyhyt aika tai sitten pitkä aika. Jonkinlainen nyrkkisääntö näyttää kuitenkin olevan, että jos elämä on päättynyt yllättäen, esim. onnettomuudessa tai väkivaltaisesti, niin uuteen kehoon tullaan hyvin nopeasti. Väliaikaa ehkä pari vuotta.

[catya85]

Mietin vaan asiaa sen takia kun eräs läheinen kuoli viime vuoden lopussa ja hänen kuoleman jälkeen eräs toinen läheinen alkoi odottamaan lasta. Tämä läheinen lähti täältä oman käden kautta. Näiden tapahtumien väli on ehkä n. 3-4vk. Olisiko voinut niinkin nopeesti siirtyä? kuulostaa aika oudolta ja kaukaa haetulta mutta mietin vaan että aikamoinen yhteen sattuma...

[Lilli]

Kyllä minäkin pidän mahdollisena sitä, että joku tulee melkein heti takaisin. Se onkin hieman ironista, että itsemurhan tehnyt ajattelee pääsevänsä ratkaisullaan ongelmiaan pakoon, mutta sitten hän joutuukin aloittamaan taas kaiken alusta. Jos tuleva lapsi on tämän itsemurhaajan uusi inkarnaatio, niin asia varmaankin selviää parin, kolmen vuoden kuluttua. Pikkulapset muistavat tyypillisesti juuri tuon tapaisia kuolemia.