Zoja
Kohtuuastroilija
Viestejä: 87
|
|
« Vastaus #60 : 05.07.2014 21:55:03 » |
|
^ mä olen ymmärtänyt, ettei ihminen inkarnoidu uudelleen samaan sukuun tai samoihin olosuhteisiin, koska se ei olisi kehityksen kannalta hyödyllistä. Joten eikö olisi aika ihme, että läheinen kuolisi ja toinen läheinen saisi tämn ihmisen sielun lapselleen...? Kuulostaa hauskalta ajatukselta mutta minusta aika epätodennäköiseltä, mutta mistäpä minä mitään tietäisinkään, arvailen vain
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Indium
Vieras
|
|
« Vastaus #61 : 06.07.2014 09:24:27 » |
|
Itse taas pidän täysin mahdollisena, että tullaan samaan porukkaan (sukuun/muuhun lähipiiriin) takaisin. Jos vaikka jostain syystä on jäänyt jotain, minkä tahtoo saattaa valmiiksi.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Lilli
|
|
« Vastaus #62 : 06.07.2014 09:44:13 » |
|
Carol Bowman on kirjoittanut kirjan, jossa käsitellään nimenomaisesti samaan sukuun tai muuhun lähipiiriin inkarnoituneita sieluja. Kirjan nimi on "Paluu taivaasta". http://www.kirjaseuranta.fi/kirjasto/B/Bowman_Carol/Paluu_taivaasta_perheeseesi_j%C3%A4lleensyntyneet_rakkaat_sukulaiset/Mutta totta, ei tuo samaan ympäristöön tai sukuun syntyminen aivan kauhean yleistä ole juuri siitä syystä, mitä zajon sanoi. Yleensä jos näin käy, niin perheen kesken on jäänyt jotakin oleellista kesken, minkä takia samaan sukuun inkarnoituminen on katsottu tärkeäksi. Tavallisimpia lienevät tapaukset, jossa perheen yksi lapsi on kuollut hyvin nuorena ja sen sielu inkarnoituu saman äidin seuraavalle lapselle.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Zoja
Kohtuuastroilija
Viestejä: 87
|
|
« Vastaus #63 : 06.07.2014 21:27:58 » |
|
Kiitos Lilli kirjavinkistä! Pannaan korvan taakse
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Riitta
|
|
« Vastaus #64 : 12.07.2014 11:41:29 » |
|
Itsellani on ollut mahdollisuus tavata henkilokohtaisesti montakin entisten elamien henkiloita ja yleensa nailla on ollut jonkinlainen opetus tai itse olen ollut opettajana. Miten olen huomannut ensitapaamisesta, helppo puhua melkein kaikesta, sympaattinen olemus ja syva henkilokohtainen tunne-elamys. Muutamia maita mainiten, Tibet, Ranska, Espania, Turkki, Kreikka ja Pohjois Amerikan intiaani, kaikista olen nahnyt unta ennen tapaamista tai tutustumista, osasta on jaanyt hyvia muistoja, osasta tullut lopullisia ystavia ja osa loppunut Uranusmaisti yht'akkia(naissa mina olen ollut laksyn antaja) Nyttenkin asun maassa jossa minulla on muutama reinkartio ja varmasti olen oikeassa paikassa Viela minulla on yksi uni joka on jaanyt odotusvaiheelle, jossain vaiheessa tulen tapaamaan taman tarkean henkilon, kun tulee se oikea aika...muuten nama kaikki ovat miehia.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
catya85
Satunnainen astroilija
Viestejä: 34
|
|
« Vastaus #65 : 14.07.2014 11:56:23 » |
|
Tuossa aikasemmin kyselin sitä että voiko parin viikon "viiveellä" sielu siirtyä toiseen niin joku miulle sanoi että ihmisen kuoleman jälkeen menis 40 päivää ennenkun sielu "älyää" siirtyä täältä pois. Onko kellään mitään "varmaa" tietoo tästä asiasta?
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Lilli
|
|
« Vastaus #66 : 14.07.2014 12:03:42 » |
|
Käypä lainaamassa Michael Newtonin kirjat Sielujen matka ja Sielujen kohtalo, niin saat varmasti vastauksia moniin asioihin.
Usein sielut viipyvät tutussa piirissä ainakin hautajaisiin asti, mutta tämäkin on vain tuollainen yleisarvio.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
catya85
Satunnainen astroilija
Viestejä: 34
|
|
« Vastaus #67 : 22.07.2014 07:07:53 » |
|
Nyt olen aika paljon viisaampi tuosta minun entisestä elämästä, kävin matkailemassa ranskassa, louvressa. Kävin etsimässä itseäni ja halusin nähä sen spartacuksen patsaan ja se tunne oli sanoin kuvaamaton kun seisoin sen edessä. Kosketin patsaan jalkaa ja jostain syystä kävi kuin elokuvissa, mennyt alkoi vilisti silmissä. Jos oikein tulkitsin sen näyn niin olin edellisessä elämässä spartacuksen läheinen seuraaja, hänen "oikea käsi", kuolin taistelussa miekan iskuun mutta vapaana orjuudesta. Nyt on tämäkin sitten selvillä, sielu sai eräänlaisen rauhan
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Lilli
|
|
« Vastaus #68 : 22.07.2014 08:31:50 » |
|
Hienoa! Louvre onkin mielenkiintoinen paikka, siellä on paljon tavaraa, jotka ovat omiaan stimuloimaan kaukaisia muistoja.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
sideman
|
|
« Vastaus #69 : 24.07.2014 08:21:04 » |
|
Yoga-suutrassa on, kuten on tullut aiemminkin mainituksi, "yksinkertainen" ohje aikaisempien elämien muistamiseksi: saMskaara-saakSaat-karaNaat puurva-jaati-jñaanam(samskaara-saakshaat-karanaat puurva-dsaati-gjaanam) Tuo suutra EI ole osa TM:n siddhi-ohjelmaa, johon kuuluu noin 20 yli kolmestakymmenestä Patañjalin (PJ) siddhi-suutrasta. PJ ei suoraan mainitse meditaatiotekniikka saMyamaa (sañjama) tuon suutran yhteydessä, mutta hän jättää sen implisiittiseksi monissa muissakin siddhi-suutrissa. Alla muutama "käännösyritelmä": [HA]: By The Realisation Of Latent Impression, Knowledge Of Previous Births Is Acquired. [IT]: By direct perceptions of the impression a knowledge of previous births. [VH]: By direct perception of sanskara-subliminal activators, knowledge of previous births. [BM]: Through direct perception of one’s subliminal impression, one has knowledge of former births. [SS]: By direct perception, through samyama, of one’s mental impressions, knowledge of past births is obtained. [SP]: By making samyama on previous thought-waves, one obtains knowledge of one’s past lives. [SV]: By perceiving the impressions, knowledge of past life. Huomautettakoon, että puurva-jaati-jñaanam (aiempi-elämä-tieto) yhdyssanana (karmadhaaraya/tatpuruSa-tyyppisenä) jättää käsittääksemme lukijan ratkaistavaksi sen, onko kyse vain yhdestä aikaisemmasta inkarnaatiosta, vai kaikista... :
|
|
« Viimeksi muokattu: 24.07.2014 08:31:08 kirjoittanut sideman »
|
tallennettu
|
|
|
|
sideman
|
|
« Vastaus #70 : 24.07.2014 10:51:48 » |
|
Yoga-suutrassa on, kuten on tullut aiemminkin mainituksi, "yksinkertainen" ohje aikaisempien elämien muistamiseksi:
saMskaara-saakSaat-karaNaat puurva-jaati-jñaanam
Tässä yhteydessä tuota suutraa voisi ajatella "salasanana", joka mahdollistaa - kuten mm. teosofit asian kai ilmaisevat - pääsyn kunkin sielun henk.koht. aakaasha-tallenteeseen. Salaista tuossa salasanassa on sen täsmällinen muoto, joka ei tavallisesti näissä siddhi-suutrissa ole suutra sinänsä, vaan yleensä jokin sen osa. Lisäksi tuo vaatinee sitä, että hermosto on tottunut kokemaan puhdasta tietoisuutta muulloinkin kuin vain tavan tallaajan tietoisuudentilain vaihtumisen yhteydessä (päivätietoisuus -- unennäkö -- syvä uni), jolloin "kokemus" lienee yleensä alle sekunnin mittainen, ja tiedostamaton. Ja kaiken kukkuraksi suutran ajattelemisessa on tiettyjä teknisiä hienouksia, joita on vaikea neuvoa keskustelufoorumin puitteissa...
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Elektra
|
|
« Vastaus #71 : 27.07.2014 21:43:16 » |
|
mä en usko tuohon syntymämerkkijuttuun, tai sitten meillä on suvussa monet polvet pelkkiä rikollisia kun kaikilla on niskassa punaiset merkit : Tästä viestistä minulle sujahti näkymä tapahtumasta, jossa ihmisiä on polvillaan suuren, valmiiksikaivatun haudan ympärillä ja heidät tuupataan sinne niskalaukauksen jälkeen. Voisi olla kenties toisen maailmasodan ajalta. Käsittääkseni usein vanhat tutut inkarnoituvat samoille tanhuville, että voivat jatkaa yhdessä sielunsopimusten käsittelyä. Lähipiirissä olen kohdannut monia tuttuja vanhoilta ajoilta, esim. Ranskan vallankumouksen ajalta hovissa olleita, intiaanielämistä ja muinaisen Egyptin ajalta. Itselläni ei ole merkittäviä syntymämerkkejä, mutta eräällä läheiselläni, joka kuoli ensimmäisessä maailmansodassa, on selässä nyrkinkokoisella alueella pigmenttiläikkä - tulee mieleen, että siitä on mennyt kuula läpi.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
catya85
Satunnainen astroilija
Viestejä: 34
|
|
« Vastaus #72 : 29.07.2014 07:18:20 » |
|
Nyt näitten tapahtumien ja reissujen takia olen oppinut paljon edellisestä elämästä ja saanut paljon vastauksia tähän elämään. Moni asia on askarruttanu pitkään ja nyt niissä on järkee Eräs ilta sattu jännä tapahtuma ja toisaalta aika huvittava, mieheni oli löytänyt jostain peltisangon, toi sen minulle kukka astiaksi. Leikillään sitten pisti päähän sen sankon ja sano että hän on roomalainen sotilas, jotenkin vaistomaisesti nyrkillä paukasin päin miestäni sanko päässä se huitasu tapahtu ihan automaattisesti. Samalla tuli välähdys silmissä roomalaisesta sotilaasta miekka kädessä ja takaraivosta ajatus että se pitää tappaa onneks ei miehelleni käyny pahemmin kun että korvat kuulemma soi pitkän aikaan Olen alkanut kirjoittaa kaikki näyt, unet ja tapahtumat paperille muistiin ja ajattelin jos joku meedio tai vastaava osais jotain sanoo niistä.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Aaryn
Satunnainen astroilija
Viestejä: 7
|
|
« Vastaus #73 : 29.07.2014 19:27:15 » |
|
Catya, ihan hurjan mielenkiintoisia juttuja sulla. Hienoa, että olet saanut noin paljon selville. Mahtavia noi unetkin. Ja voi sun miestä. Paljon on joutunut kestämään. Mulla on muistoja useista "elämistä" ja paikoista. En tiedä, kuinka paljon totuutta näissä jutuissa on, ja kuinka paljon vain omaa mielikuvitusta, mutta muistan eläneeni muuallakin kuin Maassa, jonain muuna kuin ihmisenä. Mulla on muistoja meressä elämisestä. Joskus olen tuntevinani, että mulla on useita lonkeroita kehossani, semmoisia haamuraajoja. Samoin mulle nousi kerran voimakas ja tunteita herättävä mielikuva, jossa olin jonkinlaisessa lentokoneessa. Lensin sillä yksinäni tuhoutuneen kaupungin yllä. Kaikki oli vaan mustaa ja palanutta, jotenkin irvokkaan sulanutta, ihan täysin tuhoutunutta, ja tiesin, että perheeni oli kuollut. En ollut ihminen, vaikka vähän sitä muistutinkin. Raajat oli lyhyemmät, keho jotenkin sirompi ja pyöreämmän oloinen ja iho vähän harmahtava. Se lentokone/alus tuntui omalta, tärkeältä, kodilta, ja sinne oli kaikenlaista sinne kertynyttä tavaraa. Pystyn aika helposti muistamaan sen. Nyt tuli myös mieleen, että mä olin pikkulapsena todella kiinnostunut lentokoneista ja merenelävistä. Olen varmaan myös elänyt Mesoamerikassa jossain vaiheessa, mutta luulen kuolleeni ennen aikuisikää. Jostain syystä mulle on kuitenkin noussut eniten muistoja juuri sieltä, tai mielikuvia ehkä pikemminkin, ja unia. Ihan onnellisia. Luulen myös eläneeni jonkinlaisena nomadina luultavasti jossain päin Siperiaa, ja Kauko-Idässä jonakin todella onnettomana sotilaana. En tainnut elää pitkään silloinkaan. Uskon, että olen aikaisemmin elänyt paljonkin muualla kuin Maassa, sanoisin että enimmäkseen. En kuitenkaan usko, että mulla on mitään varsinaista "kotipaikkaa". Mulla on joku syvä tarve vaeltaa, nähdä aina vaan lisää, tutustua aina uusiin ihmisiin ja tietää enemmän, kokea uutta.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
catya85
Satunnainen astroilija
Viestejä: 34
|
|
« Vastaus #74 : 31.07.2014 06:47:39 » |
|
Osasta unista en pysty sanomaan varmuudella onko välähdyksiä vai vaan pelkkää unta Kyllähän nämä vähän hämmentää itseänikin mutta nyt on paljon tullu selkoo tähän sekavaan elämään, tunteisiin ja muitten ihmisten sanomisiin ja eritoten omaan luonteeseen ja sen tiettyihin piirteisiin. Vielä haluaisin tietää että onko minulla lisää entisiä elämiä, joku haju olisi että olisin ollut merirosvo joskus mutta sen suhteen en ole nähnyt unia eikä ole tullut välähdyksiä.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|