Kirjoitan tämän nyt tänne muistiin. Näin unen jossa on ehkä saattanut olla jotain edellisestä elämästä mukana tai sitten se oli vaan unta, who knows. Näin tosiaan unta, että olin jossakin orpokodissa ja siellä ystäväni oli eräs lukiosta tuttu henkilö (emme juuri hengailleet lukiossa mutta emme vierastaneetkaan toisiamme). Istuimme salissa pitkän pöydän ääressä. Minä olin lapsi, kai noin 8-vuotias tyttö (valkoinen mekko puhvihihoineen, keskipitkät kullanruskeat hiukset, tuunattu laineille, ruskeat silmät ja tuuheat kulmakarvat ja silmissä semmoinen terävä tuijotus). Uni tosin oli aika sekava ja siihen sotkeutui paljon nykyhetkeä esim. Yhtäkkiä meillä oli nykytanssitunti siella yms. Yhtäkkiä myös olin leikannut ja vaalentanut hiukseni ja ne olivat oranssit latvoista ja vaaleat juuresta ja minua harmitti että niin oli käynyt. Olin kahden tytön kanssa, joisa toisella oli samanlaiset hiukset kuin minulla ja toinen tytöistä pörrötti hiuksiani ja sanoi: "Katso sillä on nyt samanlaiset hiukset kuin sulla!". Sitten yhtäkkiä näin itseni (tai paremminkin jonkun aspektin itsestäni) istumassa edessäni vessassa. Hiukset olivat lyhyet ja mustat ja silmät rajattu ja meikattu mustalla (kunnon punk-tyyli). :
Sitten olen jälleen se pikkutyttö. Tiedustelen eräältä tummalta pyylevältä hieman hermostuneen oloiselta pojalta (ehkä n. 13-vuotiaalta), että miksi häntä viedään paikkoihin ja näytetään ihmisille. Pojalla oli ilmeisesti jokin erityislahjakkuus, musiikillinen tai jotain sellaista. Poika vastasi hermostuneesti ettei tiedä. Orpokodin johtajatar oli kylmä ja jämäkkä hahmo, joka saattoi poimia kauniita, kilttejä lahjakkaita lapsia joukosta ja viedä heidät esiteltäviksi jonnekkin (halusi kai luoda niin hienon kuvan orpokodistaan). Poika oli kai yksi suosikeista.
Itse olin tosin ihan onnellinen orpokodissa, tai ainakin tyytyväinen, minulla ruokaa ja vaatteet ja kaikki siis hyvin. En juuri välittänyt siitä mitä johtajatar teki enkä ollut kateellinen. Ei ollut kukaan mukaan lapsista. Me vain ihmettelimme, vaikkakin kyllä salaa toivoimme myös saavamme osamme rakkaudesta. Sitten eräänä päivänä minä tein jotain ja minusta tuli suosikki. Tuolloin myös tieni ystävieni kanssa erosivat ainakin jokseenkin. En enää ollut osa sitä porukkaa vaan minut oli nostettu esiin. Olin nyt johtajattaren suosikkiryhmässä.
Uni loppui siihen kun orpotyttöhahmossani katselen kun muut etenevät pois käytävällä toiseen suuntaan (kuin myös se mustahiuksinen hahmo vessasta). He jatkoivat elämäänsä bilettäen tai jotain sellaista, koska alkoivat olemaan jo teini-ikäisiä.
Eli aika sekava uni. Mutta unessa oli kuitenkin jotakin sellaista, että minun lienee parasta kirjoittaa se näin muistiin. Herätessäni kysäisin myös että mikähän mahtoi olla nimeni ja ensimmäinen nimi mikä pulpahti tajuntaani oli Hayley.
Sain myös kuvan (en muista missä vaiheessa se tuli) että olen orpokodin pihalla ja siellä oli myös joku poika, ehkä n.13-14-vuotias. Tumma, hintelä, pitkäkasvoinen, pienehköt silmät ja isohko nenä. Aika italialaisen näköinen. Todella mukava poika. Pidän hänestä paljon ja vaikka en juuri tunne häntä hän tuntuu minulle rakkaalta ystävältä. Pojasta minä olen hauska. Olen ilmeisesti myös aika terävä mielinen kuin myös teräväkielinen pikkutyttö. Poika on kiltti, mutta hänkin ihmettelee aika paljon sitä miksi täällä suositaan joitakin lapsia.