Viime aikoina olen usein havainnut pyöräillessäni, että jengistä muutamat eivät
vaivaudu pumppaamaan fillarin kumeihin ilmaa, vaan ajavat mitä selvimmin ns.
tussuilla kumeilla.
Tarkastelkaamme lyhyesti, mitä ovat tussujen vs. kovaksi pumpatuiden renkaiden
plussa ja miikat. Eka tussut:
Plussat:
- lisäävät vierintävastusta huomattavasti, joten kuntovaikutuksen saa helposti jopa
esim.Seinäjoelle tai Lapualla, ehhe-hehhe!
- jos väylä on töyssyinen, lienee olemassa keskimäärin optimaalinen paine renkaissa,
jota suuremmalla ja pienemmällä paineella töyssyt tuntuvat ikävästi ahterissa.
Miikat:
- tussuina sekä ulko- että sisärenkaat kulunevat selvästi nopeammin kuin kovaksi pumpattuina.
- jos tarkoituksena on päästä ripeästi paikasta toiseen, kovat kumit ovat selvässä etulyöntiasemassa.
Kovaksi pumpatuiden renkaiden plussat ja miikat ovat pääteltävissä edelläolevasta analyysistä?
Hankin juuri Clas Ohlson'ilta digitaalisen rengaspainemittarin, joka toimii tosin ainoastaan Schrader-venttiilillä
eli ns. auton venttiilillä.
En ollut uskoa silmiäni, kun eka kerran mittasin rengaspaineet. Mielestäni melko kovat renkaat eivät
olleet edes lähellä rengasvalmistajan minimipainesuositusta (50 PSi eli noin 3.5 kilogrammaa neliösentille,
luulisin).
Kun pumppasin renkaat minimipaineeseen, minusta tuntui, että ne eivät juuri koskaan ole olleet
niin kovina! Ja tuli mieliteko nostaa pebaa satulasta, aina kun havaitsin edessä pienenkin töyssyn....