seuraava »

[Eklektikko]

Onko mahdollista etäoperaationa neutraloida ihastuneen ihmisen tunteet jolloin häiritsevät ajatuksetkin poistuvat itsestään, mitä luulette?

Ja vielä kommenttina ylläolevaan: Oletettu syy-seuraussuhde ei ole noin päin, vaan jokaista tunnetta EDELTÄÄ ajatus. Niinpä jos jotain pitäisi neutraloida, niin ne olisivat ne ajatukset. Vapaan tahdon lain mukaan siihen nyt vain ei ole lupaa.

Sitäpaitsi tällä pakonomaisella ajattelulla itsensä ihastuttaneella voi olla aivan hyvin ohjelmassa ihan ikioma oppimiskokemus, jossa ihastuksen kohde on vain sivuosanäyttelijä (joskin hänellä voi olla omat oppimisensa esim. suoraan sanomisen osuudesta omien rajojen  suojelemisessa, jossa tämä ihastuja on myös sitten vain sivuosanäyttelijä). Hänen sielunsa on ehkä halunnut oppia tässä inkarnaatiossa, miten omat ajatukset niihin omiin tunteisiin vaikuttavat ja miksi ei kannata pakonomaisesti ajatella ihastuneita asioita ihmisestä joka ei ole kiinnostunut.

[Ave^^]

Pakko kommentoida, että "tunnetta edeltää aina ajatus" on vain yksi näkökulma, vahvasti kognitiivinen. On monia muitakin näkökulmia asiaan, ja todellisuus ehkä on jotakin siltä väliltä, eli ovat vahvasti sitoutuneita molemmat toisiinsa, tunne ja ajatus.

[Eklektikko]

Pakko kommentoida, että "tunnetta edeltää aina ajatus" on vain yksi näkökulma, vahvasti kognitiivinen. On monia muitakin näkökulmia asiaan, ja todellisuus ehkä on jotakin siltä väliltä, eli ovat vahvasti sitoutuneita molemmat toisiinsa, tunne ja ajatus.

Lukuunottamatta kahta erikoistapausta - mantelitumakereaktio ja tunnetartunta - jokaikistä tunnetta edeltää ajatus. Hämäävää on vain tässä se, että ei se ajatus välttämättä ole mikään selkeä lause jonka voisi kirjoittaa paperille (vaikka ne Automaattiset Negatiiviset Ajatukset sellaisia toisaalta ovatkin), vaan se ajatus voi olla mikrosekunnin ajan välähtävä kuva, muisto tai muu ei-verbaalinen ajatus.

Jos siis laajennettaan ajatuksen käsitettä myös muihin kuin selkeästi verbalisoituihin ajatuksiin, pysyn edelleen siinä kannassani että jokaikistä tunnetilaa edeltää ajatus. Se on sitten taas ihan toinen juttu, että monasti on vaikea ehtiä edes huomata sitä ajatusta itse, jolloin tuntuu että sellaista ei ollut. Ja jos tuntuu ettei sellaista ollut, niin silloin asiasta on vaikea ottaa itse vastuuta ja/tai tehdä asialle yhtään mitään. Tästä syystä ns. tarkkaileva havainnonti on erittäin tärkeässä osassa, kun esimerkiksi haluaa ANA-tyyppisisistä ajatuksista eroon.

Toki sitten se ajatuksen tuottama tunnetila luo lisää ajattelua joka muuttaa tai vahvistaa tunnetilaa jne. eli kun prosessi lähtee käyntiin, on toki ajatusten ja tunteiden 'vuoropuhelua' odotettavissa,  mutta jos oletetaan nyt tässä johonkin asiaan tai tapahtumaan liittyvää ihkaensimmäistä tunnetta, niin satavarmasti sitä edelsi jonkinlainen ajatus.

[Ave^^]

Jos "ajatus voi olla mikrosekunnin ajan välähtävä kuva, muisto tai muu ei-verbaalinen ajatus", niin missä vaiheessa on kyseessä tunne ja milloin ajatus? Jos mielessäni välähtää muisto tai intuitio tai vastaava, se näin kinesteettisenä ihmisenä välähtää usein tunteena, josta seuraa vasta ajatus eli kognitio. Ajatus eli kognitio siis on tietoista tai vähemmän tietoista eli automaattista asian käsittelyä. Riippuu ihmisestä ja tilanteesta asiat, ei siis niin kauhean ehdotonta.

[Eklektikko]

Jos kinesteettisellä ihmisellä muisto välähtää kehollisena tunteena, se on silti tavallaan ajatus, se on vain kinesteettisen ihmisen kehollinen ajatus.   (Olen itse myös ensisijaisesti kinesteettisesti suuntautunut, joten ymmärrän kyllä tuon kokemuksen.)

Ajatus eli kognitio ei ole todellakaan aina tietoista! Nimenomaan nämä Automaattiset Negatiiviset Ajatukset tuppaavat tunkemaan päähän joskus halusipa tahi ei ja sen vuoksi niistä eroon työskenteleminen on välillä kovaa työtä. Ihminen voi aivan hyvin ei-tietoisesti pyöritellä päässään lapsuudessa opittuja ajatushokemia, jotka tuottavat negatiivisia tunnetiloja.

Mitään ongelmaa ei olisikaan jos kognitio olisi aina tietoista ja tahdoalaista. Tällöin ei olisi sitä ongelmaa että ajatukset ovat isäntinä, eivätkä rengin paikalla minne ne kuuluvat.

Tarkkailevan havainnoinnin (käsite on peräisin Buddhalaisesta psykologiasta) tarkoitus on juurikin selkeyttää asoita tässä suhteessa ja auttaa oppimaan huomaamaan mitä kaikkea päässä ennen tunnetilaa pyörii, olipa se sitten verbaalista, visuaalista tahi kinesteettistä.

[Ave^^]

"Ajatus eli kognitio siis on tietoista tai vähemmän tietoista eli automaattista asian käsittelyä." eli näinhän se  tuossa oli.. Mutta en näe pointtia siinä, että tunnetta edeltäisi kehollinen ajatus (?), sillä mitä tunne tällöin enää on? Onhan niitäkin näkökulmia, joiden mukaan tunne syntyy kehollisena reaktiona ympäristön ärsykkeistä, tai niitä, joiden mukaan ne ovat opittuja suhtautumismalleja.

Ajatusten jakaminen kehollisiin, verbaalisiin jne. on hyvä keino hahmottaa asioita yhdellä tapaa, mutta kyllä se kehollinen ajatus minusta aika lailla tarkoittaa tunnetta.

[Eklektikko]

Et taida uskoa noituuteen ja lemmentaikoihin?

Tottakai uskon noituuteen, olenhan shamaani, joka on yhdenlainen noita.

Mutta mihinkään sellaisiin taikoihin en usko, joilla pyritään vaikuttamaan toisten ihmisten vapaaseen tahtoon (esim. lemmenjuomat), koska ne ihan yksinkertaisesti eivät voi sen vapaan tahdon lain vuoksi toimia.

On aivan mahdollista olla noita ja tehdä taikoja puuttumatta toisten ihmisten vapaaseen tahtoon. Itseäni koskevia rituaaleja ja taikoja minulla on lupa tehdä ihan niin paljon kuin huvittaa. Täytyy vain ymmärtää pitää ne näpit irti toisten vapaasta tahdosta. 

[Sydänpuu]

Mua on aina mietitityttänyt mistä voi tietää mikä on vapaaseen tahtoon puuttumista ja milloin joku toinen toimii karmavelkan maksun välikappaleena? Näyttää, että ihmiset tulkitsee noi aina niin kuin itselle on sopivinta missäkin tilanteessa :

[Eklektikko]

Onhan niitäkin näkökulmia, joiden mukaan tunne syntyy kehollisena reaktiona ympäristön ärsykkeistä, tai niitä, joiden mukaan ne ovat opittuja suhtautumismalleja.

Kehollinen reaktio ympäristön ärsykkeisiin ILMAN minkäänlaista edes lyhyenlyhyttä ei-verbaalistakaan ajatusta? Jää kyllä minun mielessäni todistamattomaksi hypoteesiksi tuo ihan sen vuoksi, että on paljon kokemusta siitä kuinka huonosti ihmiset tiedostavat edes niitä omia ajatuksiaan, eivät siis ilman harjoitusta ihan yksinkertaisesti HUOMAA että tuli ajateltua tavalla tai toisella se tunnetilan tuottanut ajatus.

Opittuja suhtautumismalleja ne Automaattiset Negatiiviset Ajatukset sen sijaan nimenomaan ovat, ne ovat eräänlaisia 'virheohjelmointeja' jotka on opittu lähiympäristön aikuisilta varhaislapsuudessa. Juuri sen automatisoitumisen vuoksi ihmisen on vaikea itse ilman harjoitusta edes huomata niitä!

Mutta JOS oletettaisiin että tunteita ei edellä ajatus, vaan ne ilmaantuisivat jotenkin itsestään, se olisi erittäin masentava uutinen kaikille ahdistuksesta ja paniikkihäiriöstä kärsiville. Silloin myös KAIKKI paniikkihäiriötä ja ahdistusta hoitavat psykiatritkin olisivat silloin erehtyneet kovasti niin siinä, miten olettavat noiden häiriötilojen syntyvän sekä myös siinä miten he niitä hoitavat. Psykiatrian nykykäsitys näiden näiden häiriöiden synnystä perustuu siihen että ne aiheutetaan niillä omilla ajatuksilla ja niiden hoitokin perustuu suurelta osin siihen, että ne ajatukset jotka nuo häiriötilat aiheuttavat, laitetaan sieltä isännän paikalta rengin paikalle.

[Eklektikko]

Mua on aina mietitityttänyt mistä voi tietää mikä on vapaaseen tahtoon puuttumista ja milloin joku toinen toimii karmavelkan maksun välikappaleena? Näyttää, että ihmiset tulkitsee noi aina niin kuin itselle on sopivinta missäkin tilanteessa :

Toisen vapaaseen tahtoon puuttuminen on ihan kirjaimellisesti sitä itseään: Sitä että tavalla tai toisella saa toisen tekemään jotain mitä hän ei olisi itse ilman tuota puuttumista tehnyt. Maallisella tasolla se ON mahdollista ja siinä luodaan silloin karmavelkaa, keinoina esim: Uhkailu, kiristys, syyllistäminen, valehtelu, manipulointi, henkinen ja fyysinen väkivalta.

Minun vapaa tahtoni fyysisellä tasolla ulottuu vain itseeni ja omiin tekemisiini, eli kaikkea mitä voin tehdä ihan itsekseni voin tehdä, mutta heti kun hommaan tarvitaan millään tavoin mukaan toinen ihminen, hänen on siihen itse suostuttava.

Sen sijaan energeettisesti eli noituudella tms. ei toiseen voi vaikuttaa, voi vain luulla vaikuttavansa ja siten haaskata omaa energiaansa.

En itse puuttuisi toisen vapaaseen tahtoon maallisin keinoin ikinä millään tavoin, en todellakaan ryhtyisi pohtimaan vaikkapa 'minä nyt tässä vähän puutun, se on varmaan vain sitä että maksan karmavelkaa takaisin.' (Sitäpaitsi karmastaan voi nykyään kokonaan irtisanoutua, olen itse tehnyt niin noin 5 vuotta takaperin ja KAIKKI ihmissuhdesaippuaoopperat loppuivat siihen.)

Ihmisillä on tapana käyttää tekosyinä vähän sitä sun tätä perustellakseen toimintaansa, mutta se on sitten ihan toinen juttu. 

[Ave^^]

Nykyään terapia esimerkiksi masennuksen hoidossa perustuukin juuri vahvasti kognitiiviseen näkökulmaan. Tästä on jonkin verran kuullut kritiikkiä siitä, että onko tämä näkökulma se ainut oikea. Toinen yleisesti terapiassa käytetty näkökulma on sitten se psykodynaaminen, joka taas on varsin hidas prosessi. Joitakin suuntauksia taitaa olla muistakin, mutta toistaiseksi kognitiivinen näkökulma vain on suosituin, ei se mitään muuta tarkoita.

Tuosta biologisesta näkökulmasta sen verran, että se pohjaa näihin kun näet käärmeen, pelkoreaktio aktivoituu -tyyppisiin juttuihin, joita on sitten yleistetty enemmänkin. Ihan pohtimisen arvoisia kaikki näkökulmat, en näkisi että yksikään niistä olisi ainut oikea tai kokonaan väärä.

Pakko nyt jauhaa vähän off-topic, kun en oikein jaksa ehdottomuutta.

[Eklektikko]

Tuosta biologisesta näkökulmasta sen verran, että se pohjaa näihin kun näet käärmeen, pelkoreaktio aktivoituu -tyyppisiin juttuihin,

Ylläoleva on selkeä mantelitumakereaktio, joka onkin se toinen niistä poikkeustapauksista, joissa tunnetta EI edellä ajatus.  Suunnilleen kaikilla kädellisillä on melko automaattinen pelkoreaktio käärmeisiin, esimerkiksi simpanssit saa ihan  kumikäärmeen häkkiin heittämällä aivan hysteerisiksi. Tärkeitä hengissäselviämiseen liittyviä reaktioita sekä sitten ihan itse aiemmilla vaaran-tunne-kokemuksilla hankittuja reaktioita tietynlaisiin tilanteisiin on tosiaan varastoituna sinne mantelitumakkeeseen, mm. juuri tämä käärmeiden pelko.

(Toki se käärmeiden pelko voi olla myös ihan itse omassa elämässä saatu, ihmiset esimerkiksi täysin käsittämättömästi saattavat huvitella pelottelemalla lasta asialla jota tietävät tämän pelkäävän.)

(Toinen poikkeus on sitten se tunnetartunta, jonka voi saada aivojen peilisolujen aiheuttamana kun on naamakkain sellaisen ihmisen kanssa joka on voimakkaasti näkyvässä tunnetilassa. )

[Indium]

Ehkä hintsusti provo pohdinta, ei suunnattu kenellekään mutta vastata saa:

Jos kerran toisen voi aistia ajattelevan sinua, ja se aistimus on häiritsevä, niin onko se vapaaseen tahtoon puuttumista jos tekee asioita, jotka estävät tuon?

Eikö toinen puutu sinun vapaaseen tahtoosi, jos siellä tykönään kelailee "ah kun olisin luonasi" tms. intensiivistä, ja se energiatasolla on aistittavissa ja häiritsee?

Voimmeko me tosiaan valita, mitä aistimme?

Itsekin ollut tilanteessa, jossa olen hokenut ihmiselle lopeta, mene pois, älä enää ihan maalliseen yhteydenpitoon liittyen, ja radiohiljaisuudesta huolimatta aistin hänen päällekäyvät energiansa siihen asti, kunnes hän itse antoi minulle tiedoksi, että oli katkaissut ne. Ja todella olin itse pystytellyt suojia ja katkonut yhteyksiä ja puhdistanut itseäni, mutta se vain lievensi asiaa, ei lopettanut.

Ko. henkilö osasi myös omien sanojensa mukaan mustaa magiaa.

[Sydänpuu]

Ehkä hintsusti provo pohdinta, ei suunnattu kenellekään mutta vastata saa:

Jos kerran toisen voi aistia ajattelevan sinua, ja se aistimus on häiritsevä, niin onko se vapaaseen tahtoon puuttumista jos tekee asioita, jotka estävät tuon?

Eikö toinen puutu sinun vapaaseen tahtoosi, jos siellä tykönään kelailee "ah kun olisin luonasi" tms. intensiivistä, ja se energiatasolla on aistittavissa ja häiritsee?

Voimmeko me tosiaan valita, mitä aistimme?

Itsekin ollut tilanteessa, jossa olen hokenut ihmiselle lopeta, mene pois, älä enää ihan maalliseen yhteydenpitoon liittyen, ja radiohiljaisuudesta huolimatta aistin hänen päällekäyvät energiansa siihen asti, kunnes hän itse antoi minulle tiedoksi, että oli katkaissut ne. Ja todella olin itse pystytellyt suojia ja katkonut yhteyksiä ja puhdistanut itseäni, mutta se vain lievensi asiaa, ei lopettanut.

Ko. henkilö osasi myös omien sanojensa mukaan mustaa magiaa.

Samaa pohdin! Ja tuollaista estämistä tarkoitinkin kun kysyin aluksi voiko asialle tehdä jotain energeettisesti.

[Ave^^]

Ehkä aistikanavat voi jollain tapaa sulkea, mutta toinen kysymys on se, haluaako niin tehdä? Jos sulkee silmät, niin sitten ei näekään mitään. Ihmiset eivät luonnostaan ole oppineet niin helposti sulkemaan näitä energioiden aistimiskanavia, mutta toisaalta se voisi olla kohtalokastakin jos ajattelee esim. eläinten vaistoja.

muok. yleisimmin nuo kanavat kai suljetaan automaattisesti ylikuormitustilanteissa, esimerkkinä traumat ja kieltämiset, stressireaktiot yms.?