rubiinitar
|
|
« : 03.06.2014 07:28:38 » |
|
Olen vuosien varrella paljon pohtinut ongelmia, joita seuraa sokeasta uskosta positiivisen ajattelun voimaan ja visualisointitekniikoihin ym. Tässä oivallinen kiteytys siitä, kuinka positiivinen ajattelu jolla yritetään tavoitella "oikotietä onneen" on itse asiassa kuin huumetta, joka johtaa meidät pois todellisuudesta ja saa välttämään vaikeiden asioiden käsittelyä ja syvimmälle tietoisuudellemme tärkeitä kärsimyksen kokemuksia: shavasti.com/the-positive-thinking-trap
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Eklektikko
|
|
« Vastaus #1 : 03.06.2014 07:59:02 » |
|
Positiivisen ajattelun ongelma on siinä miten koko juttu on nimetty. Ihan oikeasti, nimi on täysin väärä. Ne halutut tulokset kun tulevat negatiivisuuden poistamisesta, eivät positiivisuuden lisäämisestä. Lisäksi ihminen on niin fiksu olento, että ei todellakaan usko itseään jos on reisiluu poikki kaulaa myöten kakassa ja yrittää iloisesti lauleskella 'laallaa voi kun on ihanaa!' Sellaisessa tilanteessa ei siis edes kannata yrittää ajatella positiivisesti, vaan ihan vaan suitsia järjellisiksi kaikki ne 'voi kamalaa, en ikinä selviä tästä!' -tyyppiset yliyleistykset joita mielemme noissa tilanteissa haluaa suoltaa niiden totuusarvosta piittaamatta. Pointti ei siis itse asiassa ole ollenkaan positiivinen ajattelu, vaan se että pistää automaattiset negatiiviset ajatukset isännän paikalta rengin paikalle, jolloin ei tuota enää itse itselleen negatiivisia tunnetiloja omilla ajatuksilla. Positiivista ajattelua ei edes erikseen tarvitse, kunhan hoitaa ne negatiiviset sinne rengin paikalle. Tässä apua asiaan: http://www.astro.fi/forum/index.php?topic=65018.0
|
|
|
tallennettu
|
DISCLAIMER: Teksteissäni ei ole tulkinnanvaraa vaan kirjoitan juuri tismalleen niinkuin tarkoitan. Rivien välien lukeminen ja oma tulkinta on aina lukijan vastuulla ja tähän mennessä ollut 100% virheellistä. Merkurius jousimiehessä: Kuulostan saarnaajalta vaikka asia olisi täysin triviaali.
|
|
|
rubiinitar
|
|
« Vastaus #2 : 03.06.2014 08:08:01 » |
|
Mielestäni tuo "tietoisuuden" ja "mielen" erottaminen avaa asiaa yksinkertaisesti ja ymmärrettävästi. Eli ei voi suunnitella ja rakentaa taloa jos kivijalka horjuu tai kivijalassa on piilossa vanhoja uinuvia pommeja. Eli ihmiselämään kuuluu kärsimys ja vastoinkäymiset, suhtautuminen niihin on asia, jonka voimme itse valita.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Eklektikko
|
|
« Vastaus #3 : 03.06.2014 08:10:41 » |
|
Minun mottoni taas on: Kipu on pakollista, kärsimys on vapaaehtoista.
Kipu on se, mitä kokee halusipa tahi ei ja se on täysin neutraali ajatukseton asia. Kärsimys on puolestaan se LISÄ, mikä tuotetaan ihan turhaan itse itselle juuri niillä omilla ajatuksilla. Kyse ei ole mistään pikkujutusta, sillä saa nimittäin pahimmillaan aikaan esimerkiksi yleistyneen ahdistushäiriön sellaisella voimalla että tie johtaa lopulta esim. työkyvyttömyyseläkkeelle.
|
|
|
tallennettu
|
DISCLAIMER: Teksteissäni ei ole tulkinnanvaraa vaan kirjoitan juuri tismalleen niinkuin tarkoitan. Rivien välien lukeminen ja oma tulkinta on aina lukijan vastuulla ja tähän mennessä ollut 100% virheellistä. Merkurius jousimiehessä: Kuulostan saarnaajalta vaikka asia olisi täysin triviaali.
|
|
|
rubiinitar
|
|
« Vastaus #4 : 03.06.2014 08:37:45 » |
|
Hyvä kiteytys mielestäni ihan samasta asiasta.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
sideman
|
|
« Vastaus #5 : 03.06.2014 12:12:28 » |
|
Minun mottoni taas on: Kipu on pakollista, kärsimys on vapaaehtoista.
Kipu on se, mitä kokee halusipa tahi ei ja se on täysin neutraali ajatukseton asia.
Sinun voi olla helppo todeta noin, jos kipukynnyksesi on korkealla, kuten toisessa ketjussa annoit muistaakseni ymmärtää. Yksilöt, jotka eivät geenivirheen takia koe lainkaan kipua, lienevät yleensä melko positiivisia ja onnellisia, mutta ovat toisaalta alituisessa hengenvaarassa ja yleensä poistuvat "henkimaailmaan" geenejään levittämästä ennenkuin se on fysiologisesti mahdollista?
|
|
« Viimeksi muokattu: 03.06.2014 12:35:16 kirjoittanut sideman »
|
tallennettu
|
|
|
|
Eklektikko
|
|
« Vastaus #6 : 03.06.2014 12:26:06 » |
|
Sinun voi olla helppo todeta noin, jos kipukynnyksesi on korkealla, kuten toisessa ketjussa annoit muistaakseni ymmärtää. Väärin. Kyse ei nimittäin ole koetusta kivusta ja sen määrästä, vaan ainoastaan siitä mitä itse siitä kokemastaan kivusta AJATTELEE. Se on se mikä tuottaa kaiken kärsimyksen, joka siis sijaitsee siellä ihmisMIELESSÄ, ei suinkaan kehossa. Olen kuule elämässäni kokenut asioita, joissa korkea kipukynnys ei ole ollut oleellisessa osassa kivun kovuuden vuoksi, on mm. lähtenyt taju kivun vuoksi. Että kyllä sitä sopivin sattumuksin korkean kipukynnyksen omaavakin sitä kipua ihan riittävästi voi kokea. Mutta se kärsimys, se on sitä mitä aiheutetaan ihan itse itselle omilla ajatuksilla siitä kivusta ja sillä ei ole juurikaan tekemistä kivun voimakkuuden kanssa, vaan henkilön omien mahdollisten ajatustottumusten kanssa.
|
|
|
tallennettu
|
DISCLAIMER: Teksteissäni ei ole tulkinnanvaraa vaan kirjoitan juuri tismalleen niinkuin tarkoitan. Rivien välien lukeminen ja oma tulkinta on aina lukijan vastuulla ja tähän mennessä ollut 100% virheellistä. Merkurius jousimiehessä: Kuulostan saarnaajalta vaikka asia olisi täysin triviaali.
|
|
|
sideman
|
|
« Vastaus #7 : 03.06.2014 12:47:13 » |
|
Sinun voi olla helppo todeta noin, jos kipukynnyksesi on korkealla, kuten toisessa ketjussa annoit muistaakseni ymmärtää. Väärin. Kyse ei nimittäin ole koetusta kivusta ja sen määrästä, vaan ainoastaan siitä mitä itse siitä kokemastaan kivusta AJATTELEE. Se on se mikä tuottaa kaiken kärsimyksen, joka siis sijaitsee siellä ihmisMIELESSÄ, ei suinkaan kehossa. (Vähän OT, mutta haittaaxe? : ) Tuosta tuli mieleen se, kun minulta hiljan vedettiin takimmainen hammas pois, koska se oli "kuollut". Ihmettelin, kun ei suun toinen puoli ollenkaan roikkunut puudutuksen jäljiltä, kuten se normaalisti tekee. Kenties hammaslääkäri sovelsi noita "tekniikoita" (pisti minut ajattelemaan, että saan puudutuksen), ja antoi vain ymmärtää puuduttavansa hampaan, vaikka ehkä injektoi vain mitättömän annoksen puudutetta?
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Indium
Vieras
|
|
« Vastaus #8 : 03.06.2014 12:53:43 » |
|
Ja mulla tulee mieleen eräs taannoin kohtaamani henkilö, joka oli sitä mieltä, että on mahdollista elää ilman mitään negatiivisia impulsseja, kokien nautintoa lähestulkoon koko ajan. Houkutteleva ajatus kieltämättä. Mutta, monenmoisia impulsseja nyt vain on suunnilleen kaikilla, eri asia sitten lähinnä se miten niihin suhtautuu. Ottaako herneen nenään siitä että niitä tulee, vai antaako niiden tulla ja mennä omia aikojaan ilman että niihin tarttuu. Hänellä oli sitten aika raju, pakottava menetelmä "poistaa" itsestään kaikki negatiivisuus kerralla, ja siinä naksahti hänellä päänuppi aikamoisesti ja pelot ja muut vyöryivät takaisin paljon kovempina. Tarinan opetuksena se, että ei tärkeitä asioita voi vain vääntää ja pakottaa ja peittää ja vähätellä pois, vaan pitää tulla niiden tutuksi ja ottaa ne haltuun. Helpommin sanottu kuin tehty tottakai, mutta se on tietääkseni se toimivin tie. Enkä nyt tarkoita väkisin kaivamista vaan niitä asioita, mitkä pyrkivät pintaan. Nyt kyllä tuon linkin ja tämän pohdintani kautta itsekin oivalsin jotain omalle kohdalleni. Hyvä homma.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Eklektikko
|
|
« Vastaus #9 : 03.06.2014 13:07:08 » |
|
MInä en puhukaan peittämisestä tai vähättelystä, vaan pikemminkin siitä, että niitä omia negatiivisia tunteita tuottavia ajatuksia katsotaan todella tarkkaan ja rehellisesti jotta nähdään se, kuinka epärealistisia ja siten turhaan negatiivisia tunteita tuottavia ne ovat.
Kyse on siitä, että nimenomaan kohdistetaan erityisen paljon tarkkailevaa havainnointia omiin ajatuksiin silloin, kun tuntuu että niitä negatiivisia tunteita ilmaantuu. Pidän esimerkiksi itse hyvänä keinona niissä tilanteissa kirjoittaa ihan paperille tajunnanvirtana sen mitä siellä päässä niiden negatiivisten tunteiden ilmaantuessa oikein pyörii.
Tutuksi tuleminen ja haltuunotto nimenomaan on kyseessä kun tästä asiasta puhun, sillä valtoimenaan pyörivinä ne ajatukset juuri vilahtavatkin siellä päässä niin nopeasti että niitä ei aina edes huomaa, jolloin luulee että ne negatiiviset tunteetkin jotenkin vain ilmaantuivat tyhjästä.
Jos negatiivisia ajatuksia vain tavalla tai toisella tyrkkii pois tai painaa piiloon, ne eivät sillä häivykään, vaan tulevat aina vain takaisin. Hyvä motto on: Se mitä vastustat, pysyy.
Sen vuoksi ketju, jonka tähän keskusteluun linkitin, puhuukin juuri siitä aktiivisesta omien ajatusten haltuunotosta, ei suinkaan mistään kieltämisestä tai piilottamisesta.
|
|
|
tallennettu
|
DISCLAIMER: Teksteissäni ei ole tulkinnanvaraa vaan kirjoitan juuri tismalleen niinkuin tarkoitan. Rivien välien lukeminen ja oma tulkinta on aina lukijan vastuulla ja tähän mennessä ollut 100% virheellistä. Merkurius jousimiehessä: Kuulostan saarnaajalta vaikka asia olisi täysin triviaali.
|
|
|
Indium
Vieras
|
|
« Vastaus #10 : 03.06.2014 13:18:32 » |
|
Juuripa näin, Ekle. Ihan tarkennuksena, tuo henkilö ei tullut minulle mieleen sinusta, vaan tässä ketjussa linkitetystä artikkelista ja muista puheista ylipäätään pienen ajatusmutkan kautta.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Indium
Vieras
|
|
« Vastaus #11 : 03.06.2014 13:20:09 » |
|
Sinun voi olla helppo todeta noin, jos kipukynnyksesi on korkealla, kuten toisessa ketjussa annoit muistaakseni ymmärtää. Väärin. Kyse ei nimittäin ole koetusta kivusta ja sen määrästä, vaan ainoastaan siitä mitä itse siitä kokemastaan kivusta AJATTELEE. Se on se mikä tuottaa kaiken kärsimyksen, joka siis sijaitsee siellä ihmisMIELESSÄ, ei suinkaan kehossa. (Vähän OT, mutta haittaaxe? : ) Tuosta tuli mieleen se, kun minulta hiljan vedettiin takimmainen hammas pois, koska se oli "kuollut". Ihmettelin, kun ei suun toinen puoli ollenkaan roikkunut puudutuksen jäljiltä, kuten se normaalisti tekee. Kenties hammaslääkäri sovelsi noita "tekniikoita" (pisti minut ajattelemaan, että saan puudutuksen), ja antoi vain ymmärtää puuduttavansa hampaan, vaikka ehkä injektoi vain mitättömän annoksen puudutetta? No, niin hammaslääkäripelkoon kuin kivunhallintaankin on olemassa oikein hyviä suggestiivisia menetelmiä joita sinuun saatettiin tuossa käyttää, tai olla käyttämättä. : Verikokeen ottamisenkin epämiellyttävyys riippuu paljon siitä, mitä lääkäri/hoitaja menee potilaalle sanomaan sitä ennen.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Eklektikko
|
|
« Vastaus #12 : 03.06.2014 13:24:48 » |
|
Hyvin kuintenkin, ind1, tuo kertomuksesi kuvaili juurikin otsikon mukaista ansaa positiivisessa ajattelussa. Aika moni asiantuntijakin on jo ehtinyt sanoa, että ei pitäisi edes puhua positiivisesta ajattelusta, vaan vain negatiivisen ajattelun välttämisestä/taltuttamisesta. Englannin kielellä on sellainen käsitekin kuin ANT: Automatic Negative Thoughts. Suomeksi kai ANA, Automaattiset Negatiiviset Ajatukset. Ihan hyvin toimii lyhenne suomeksikin, sen verran ANAalista se oma elämä tuntuu olevan silloin kun niiden vallassa on, mistä on itselläkin kokemusta takavuosilta.
|
|
|
tallennettu
|
DISCLAIMER: Teksteissäni ei ole tulkinnanvaraa vaan kirjoitan juuri tismalleen niinkuin tarkoitan. Rivien välien lukeminen ja oma tulkinta on aina lukijan vastuulla ja tähän mennessä ollut 100% virheellistä. Merkurius jousimiehessä: Kuulostan saarnaajalta vaikka asia olisi täysin triviaali.
|
|
|
sideman
|
|
« Vastaus #13 : 03.06.2014 13:38:24 » |
|
tunnen erään new age-pärisijän joka julistaa tätä positiivisen ajattelun voimaa meille tietämättömille. kuitenkin hänen oma elämänsä on yksi iso ongelmien sekamelska ja sitä tuskailee vuodesta toiseen, samalla toitottaen että kaikki vaikeudet katoavat jos niitä ei vain ajattele no meillä onkin synastriassa joten mun on erittäin vaikeaa vastaanottaa mitään hänen neuvojaan muutenkaan taitaa olla se astrologian symboli kivun kautta tapahtuvalle kasvulle Sopisiko häneen sananlasku "Siitä puhe mistä puute"?
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Avicii
|
|
« Vastaus #14 : 03.06.2014 15:41:30 » |
|
Itse olen luonteeltani aika positiivinen mutta tottakai tulee kausia jolloin olen negatiivinen. Itse olen pyrkinyt siihen että antaa kaikkien tunteiden tulla sitä mukaan kun ne tulee ja pyrkii vaikka ihan ensimmäiseksi neutralisoimaan ajatuksiaan ja ottaa hieman etäisyyttä kun pahimmat angstit tulee esille. En minä ajattele että pelkästään positiivisella ajatuksella saisin maailman aarteet aukeamaan ja kaikki negatiivinen häipyy kun itsestään. Enemmänkin positiivisuus on kannustanut minut jaksamaan vaikeiden kausien yli ja ilman tätä en olisi jaksannut. Mutta tiedän ihmisiä jotka ovat syyttäneet ihmisiä vääristä ajatukista ja uskomuksista kun ovat saaneet olla osallisena vuosia pelkistä vastoinkäymisistä ja tuolloin on heille kaikki nää ajattele positiiviset jutut silkkaa punaista vaatetta. Ja ymmärrän hyvin. Kun olet yrittänyt kaikkeesi esim 10 vuotta eikä mikään muutu niin helposti siinä vaipuu epätoivoon tai masennukseen. Silloin sitä motivaatiota ja jaksamista saa hakea puun takaa oikein tosissaan.
|
|
|
tallennettu
|
You were born to be real not to be perfect.
|
|
|
|