seuraava »

[Eklektikko]

1) mustasukkaisuus - radiosta kerran kuulin jonkun miehen kertovan että hän sai oman naisensa mustasukkaisuuden ordninkiin teeskentelemällä itse olevansa mustasukkainen naisen menoista. Muutaman kuukauden välein hän kyseli tiettyyn sävyyn naisen tekemisistä. Nainen oli tyytyväinen kun hän huomasi ja koki että mies haluaa pitää hänet.
2) liiallinen likielämä - tähän voisi ehkä soveltaa palkkio/rangaistus menetelmää. Kumppania palkitaan kun hän toimii halutulla tavalla ja rangaistaan kun hän toimii epätoivotulla tavalla.

Koiria koulutetaan yllä kuvatuilla tavoilla. Pidän itse epäeettisenä kouluttaa ihmistä kuin koiraa. Karmalliset seuraukset ovat tällöin myös mahdollisia. Aikuiset ihmiset käyvät niitä konsensuskeskusteluja, lapsia sen sijaan kasvatetaan (mielellään ei tosin ylläolevin keinoin, sillä ne yksin voivat tuottaa traumoja!) ja koiria koulutetaan.

Ja ihminen joka kokee mustasukkaisuuden välittämisenä... noh, silloin ei kyllä kaikki ole niinkuin pitäisi. 

[Sydänpuu]

Mun mielestä mustasukkainen ihminen pitää itse mahdollisena, että pettää kumppaniaan ja siksi odottaa tätä myös toiselta puoliskolta.

Pyrkisin itse ohjaamaan hoitoon mustasukkaisen ihmisen käsittelemään traumojaan.

Lisäksi olen usein huomannut, että ihmiset jotka tuntevat kateutta ovat myös mustasukkaisisa ystävyys-sekä parisuhteissa.

[Eklektikko]

Melkein jokaisessa parisuhteessa on seksiä myös muiden kanssa, luulen ma. Kaikki pettävät.

Älä yleistä.

MInä en ole pettänyt koskaan yhdessäkään parisuhteessa.

(Yksi suhde tosin oli sovittu avoimeksi, eli molemmilla oli lupa satunnaisiin sivusuhteisiin kunhan se vain sitten oli turvaseksiä.)

[Avicii]

Olin minäkin 19 v aika reippaasti mustasukkainen miehelleni ja toisinpäin enkä todellakaan ollut sellaisessa vaiheessa että olisin alkanut analysoimaan tunteitani ja syitä mustasukkaisuuteen. 
Nyt vasta reilu 40-kymppisenä se onkin ihan toinen asia. Mutta olen sitä mieltä että ei omia tai toisten menoja tarvitse rajoittaa mustasukkaisuuden takia, siitä ei tule mitään.
Olen myös sellainen jos toinen roikkuu liian lähellä koko ajan niin ahdistun, omaa tilaa ja vapautta pitää olla ja se asia ei ole miksikään muuttunut ja tuskin tulee muuttumaan. En ole mikään paita/peppu tyyppi.
Jutelkaa avoimesti asioista ja jos toinen loukkaantuu niin ei sille voi mitään, se riski pitää ottaa ja jos jätät asioita kertomatta ei sekään ole reilua. Tsemppiä!

[Ave^^]

Komppailen Aviciita. Siinä menee helposti vaan pää sekaisin, kun rupeaa miettimään mustasukkaisuuden perimmäistä olemusta ja että onko tämä suhde nyt kenties ikiajoiksi tuhoon tuomittu kun sitä mustasukkaisuutta on ja ties mitä. Ihmiset kehittyy, on erilaisissa vaiheissa eri aikoina. Lopulta parisuhde tarkoittaa vain kahta ihmistä, jotka haluavat olla toistensa kanssa. Ei ole reilua roikkuakaan suhteessa keskustelematta toisen kanssa niistä asioista, mitkä itseä ahdistavat.

[Avicii]

Mitä jos sitten eroammekin, mutta en osaakaan olla ilman häntä? Huh, kyllä tuntuu välistä aika hankalalta tämä elämä! 

On minulla kokemusta tällaisesta suhteesta jossa olin niin kiinnittynyt toiseen että ajatus erosta oli sama kun ajatus kuolemasta. Aika dramaattista näin jälkikäteen ajateltuna  Mutta asiaan.
Ajattele asian näinpäin.
Jos suhde ja sun tunteet jatkuu ja jatkuu niin se voi merkitä sinulle henkistä pahoinvointia ja voit ikään kun "kuolla" pystyyn koska et saa kaipaamaasi tilaa olla ja mennä. Mieti kuinka kovan hinnan joudut maksamaan jos mikään ei muutu etkä kunnioita omia tunteitasi etkä kuuntele itseäsi.
Voin kertoa että ilman toista voi elää ja ainoa mitä oikeastaan pelkäät on se "tyhjyys" joka tulee vastaan erotilanteessa. Eli joudut ikään kun tyhjän päälle kun ei ole toista siinä vierellä enää tukena ja turvana.
Rohkeasti vain rakentamaan omaa ja yhteistä elämäänne jossa voitte molemmat olla rauhassa ja voida hyvin.