seuraava »

[Thuileann]

Hei palstalaiset,

mitä teette jos vastaan tulee oikeasti törkeä ihminen? Vastaatteko törkeyksiin, huomautatteko, mikä meni pieleen, nauratteko, poistutteko paikalta? Mulla on työpaikalla todella sosiaalisesti rajoittunut ihminen joka - en tiedä, tahallaanko vai tahattomasti - loukkaa ihmisiä koko ajan. Häntä on yritetty puhutella ihan johtajatasolla asti, mutta jälkeenpäin hän onnistuu selittämään itselleen, miten tilanne ei oikeastaan ollut edes hänen vikansa.

Esimerkkinä nyt ihan viikontakainen episodi, joka sattui minulle: tulin kesälomalta kotiin ja löysin lattialta kortin, jossa oli tosi lihava geishatyttö piirrettynä. Takana luki synttärionnittelut ja maininta siitä, kuinka kortti muistutti tätä tyyppiä minusta, "ei vain siksi että siinä on pulska nainen vaan koska siinä on hyvä tyyli, vähän kuin sinulla". Hän ajatteli sen motivoivan painonpudotusprojektiani, josta töissä tietävät kaikki (koska näkyviä tuloksia on tehty). Tänään sain sähköpostin sitten, jossa sama tyyppi sanoi, että "olen tosi pahoillani jos kortti loukkasi, mutta ajattele, eihän mun olis tarvinnut laittaa sulle koko synttärikorttia!"

Mietin nyt lähinnä, miten tuollaiselle vastaa, vai vastaanko ensinkään. Ilmeisesti joku pieni lamppu on kortin lähettämisen jälkeen syttynyt, että ehkä kortti ei ollut paras mahdollinen motivaattori laihduttajalle, syntymäpäivänään. Mutta jotenkin on sellainen mieli, että tälle ihmiselle pitää oikeasti kädestä pitäen opettaa, että näin ei vaan saa toiselle ihmiselle tehdä.

Yritän tämänkin ottaa oppituntina, jos en muusta niin siitä, että tälle ihmiselle ei kannata mitään henkilökohtaista kertoa. Tiedän myös, että kortti kertoo enemmän lähettäjästään kuin minusta. En vain tiedä, mitä tässä asiassa pitäisi tehdä vai teenkö mitään. Mielipiteitä? Muita kokemuksia?

[Lilli]

No tuossa tapauksessahan tyyppi pyysi jo jollakin tavoin anteeksi, joten sinun tilanteessasi saattaisin sen hyväksyä. Itse olen ottanut sen linjan, että vaadin anteeksipyyntöä törkeyksistä ja varmuuden vuoksi väännän vielä rautalangasta, mikä se törkeys oli, jos henkilö itse ei sitä tajua. Usein homma menee niin, että ensin saa sellaisen väkinäisen anteeksipyynnön, jota ei selvästikään tarkoiteta, mutta sitten myöhemmin saatetaan tulla vilpittömin mielin pahoittelemaan asiaa. Siihen olen yleensä tyytyväinen, enkä jää asiaa märehtimään.

[amate]

Heippa Thuileann!
Mun lyhkänen neuvo on, että yritä suhtautua vaan ihan neutraalisti kyseiseen (ja muihin kaltaisiin) ihmisiin. Ne saa vaan bensaa moottoriin kun huomaavat, että reagoit heidän tunnevammaisuuksiin. Varsinkin kun on noin patologinen tapaus, että johtajatasolla on puhuteltu. Aina ne vaan saa seliteltyä idariutensa parhain päin itselleen .

Toteat, päästät läpi oman tunneskaalasi, ja unohdat. Lopulta hän ei herätä sussa mitään reaktioita. Neutraaliutta vaan.

Jossain reiki-foorumilla oli kans niin hyvä samantapanen tapausesimerkki. Sekä neutraaliuden lisäksi toinen neuvo, että heille ei kannata laittaa myöskään mitään valoa tai vastaavaa. Koska silloin taas avautuu joku tunneportti sun jä hänen välillä, josta hänen negatiiviset energiat pääsee puikkelehtimaan sun systeemiin.

Itse myös samankaltaisten ihmisten kanssa ’kamppaillu’ melkein näihin päiviin asti, työelämässä ja muualla. Osa ihan lähisukua hmph. Mutta sinnikkäästi vaan olen jatkanut neutraaliuden linjalla. Niin KAPPAS! Elämään alkaaki tulla yhtäkkiä ja pikkuhiljaa enenevässä määrin ihmisiä, jotka on positiivisia ja kivoja mua kohtaan. Mikä hämmästyttävä olotila!! Ja myös ihana!

Karultahan se tuntuu olla neutraali. Se kun tuntuu jotenkin loukkaavalta toista kohtaa, kun sehän on sama kuin ignooraus. Mutta haloo! Kuka loukkaa ja ketä.

Sit vielä lainaus Jennifer Hoffmanin kanavoinnista. Mä kerään näitä tietsikan näytön post-iteille kivoiksi vahvistusviesteiksi itselle.

'Kaikki mikä ei palvele haluasi rakkauteen, iloon, rauhaan ja yltäkylläisyyteen elämässäsi, on taakka.'
http://www.luxonia.com/viestit/10-jennifer-hoffman/4429-2342014-jalka-kummassakin-maailmassa

Juuh. Piti lyhkäsesti selittää . Tsemppiä sulle ja onnittelut laihisprojektissa, hyvin sä klaaraat sen ja kaiken .

[ghede]

Hei palstalaiset,

mitä teette jos vastaan tulee oikeasti törkeä ihminen? Vastaatteko törkeyksiin, huomautatteko, mikä meni pieleen, nauratteko, poistutteko paikalta? Mulla on työpaikalla todella sosiaalisesti rajoittunut ihminen joka - en tiedä, tahallaanko vai tahattomasti - loukkaa ihmisiä koko ajan. Häntä on yritetty puhutella ihan johtajatasolla asti, mutta jälkeenpäin hän onnistuu selittämään itselleen, miten tilanne ei oikeastaan ollut edes hänen vikansa.

Esimerkkinä nyt ihan viikontakainen episodi, joka sattui minulle: tulin kesälomalta kotiin ja löysin lattialta kortin, jossa oli tosi lihava geishatyttö piirrettynä. Takana luki synttärionnittelut ja maininta siitä, kuinka kortti muistutti tätä tyyppiä minusta, "ei vain siksi että siinä on pulska nainen vaan koska siinä on hyvä tyyli, vähän kuin sinulla". Hän ajatteli sen motivoivan painonpudotusprojektiani, josta töissä tietävät kaikki (koska näkyviä tuloksia on tehty). Tänään sain sähköpostin sitten, jossa sama tyyppi sanoi, että "olen tosi pahoillani jos kortti loukkasi, mutta ajattele, eihän mun olis tarvinnut laittaa sulle koko synttärikorttia!"

Mietin nyt lähinnä, miten tuollaiselle vastaa, vai vastaanko ensinkään. Ilmeisesti joku pieni lamppu on kortin lähettämisen jälkeen syttynyt, että ehkä kortti ei ollut paras mahdollinen motivaattori laihduttajalle, syntymäpäivänään. Mutta jotenkin on sellainen mieli, että tälle ihmiselle pitää oikeasti kädestä pitäen opettaa, että näin ei vaan saa toiselle ihmiselle tehdä.

Yritän tämänkin ottaa oppituntina, jos en muusta niin siitä, että tälle ihmiselle ei kannata mitään henkilökohtaista kertoa. Tiedän myös, että kortti kertoo enemmän lähettäjästään kuin minusta. En vain tiedä, mitä tässä asiassa pitäisi tehdä vai teenkö mitään. Mielipiteitä? Muita kokemuksia?

Itselläni on valitettavasi tullut lyhyen elämäni aikana eteen paljonkin vastaavan kaltaisia melko törkeitäkin tilanteita, joissa olen yleensä mennyt luonteeni mukaisesti joko täysin lukkoon tai vain alistunut kyseisen ihmisen tahdon alaisuuteen. En yksinkertaisesti vain osaa puolustaa itseäni ja uskon tämän johtuvan paradoksaalisesti myös siitä, että en ole mielestäni (huom. mielestäni - eli voin olla täysin väärässäkin...itse asiassa asia saattaa olla jopa päinvastoin, kun aloin tarkemmin pohtia sitä) pyrkinyt rakentamaan identiteettiäni tai elämäni kulkua ainakaan liiallisesti muiden ihmisten mielipiteiden varaan, kuten kovin moni ihmisistä varmasti tekee, koska ainahan se tuntuu olevan tärkeää mitä muut ihmiset ajattelevat minusta jne. Itse asiassa on se myös minullekin melko tärkeää, vaikka muuta väittäisinkin. Toisekseen on pakko myöntää, että olen aivan liian pelokas/arka ihminen ja tämäkin saatetaan lukea ikään kuin uhkatekijäksi muiden ihmisten osalta, koska myös pelko tai epävarmuus voidaan lukea väärällä tavalla toisesta ihmisestä. Joskus taas saatan yrittää esittää sosiaalisempaa kuin olenkaan, jotta saisin edes jotenkin eliminoitua noita pelokkuuteni piirteitä itsessäni tai jotain. Ja on myös ollut hyvin valitettavaa huomata itsessäänkin näitä "törkeitä" piirteitä joskus...ikään kuin en olisi aikojen saatossa kyennyt suodattamaan noita koettuja loukkauksia mielestäni pois vaan ne ovat jääneet vähän kuin "kummittelemaan" takaraivooni, ja kun eteeni on sitten tullut tarpeeksi stressaavia elämäntilanteita tms. niin silloin sitä on myös huomannut itsekin lipsahtavan aidan väärälle puolelle eli toisin sanoen muuttunut hetkellisesti myös edellä kuvatunlaiseksi "törkeäksi ihmiseksi."

Mutta jos nyt ajatellaan asiaa pelkästään subjektiivisella tasolla niin ihmisen persoonallisuushan määrää pitkälti hänen elämänsä kulun. Toisaalta taas mielestäni kaikkia vastaantulevia tilanteita ei kertakaikkiaan voi kyetä ennakoimaan elämässään ja olkoonkin kyse sitten joko sattuman tai kohtalon oikuista niin onhan se selvää, että vahvemmankin ihmisen sietokyky voi musertua erinäisten paineiden keskellä - varsinkin jos ei alunperinkään omaa yhtä jyrkkää mielipidettä omasta itsestään (tai voimakasta tahtoa) kuin jotkut vahvemmat persoonat.

En tiedä vastasinko mihinkään ketjun kysymyksiin, mutta ainakin yritin kertoa jotakin omista kokemuksistani tämän aiheen tiimoilta. Etenkin viime aikaiset tapahtumat elämässäni ovat alkaneet herättämään itseäni jonkinlaisesta unesta mitä tulee tämän kaltaisiin juttuihin.

Lisäksi eräs henkilö totesi osuvasti eräällä luennolla joskus, että nykyään pitäisi painottaa enemmän sanaa "syrjäyttäminen" eikä niinkään sanaa "syrjäytyminen" mitä tulee esim. monien nykynuorten tilanteeseen. Tällöinhän tuo syrjäytyneisyys liitetään ikään kuin nuorten itsensä syyksi, kun käytetään termiä "syrjäytynyt." Tosiaan joskus olisi syytä pohtia myös sitä, että onko joku tosiaan ihan oman valintansa mukaan syrjäytynyt vai olisiko tilanne nähtävissäkin ihan päinvastaisesti eli kyseessä olisikin henkilön syrjäyttäminen joidenkin muiden taholta - ja tuollainen prosessi saattaa toimia jopa ihan huomaamattomallakin tasolla.

[Anitaaah]

Mun lyhkänen neuvo on, että yritä suhtautua vaan ihan neutraalisti kyseiseen (ja muihin kaltaisiin) ihmisiin. Ne saa vaan bensaa moottoriin kun huomaavat, että reagoit heidän tunnevammaisuuksiin.

Samaa mieltä tästä. Ehkä hän näennäisellä pahoittelullaan halusi lisää suolaa hieroa tunnehaavaan .. varmistaa että viesti meni perille ? Pahoittelu sisälsi lisää törkyä ´mutta ajattele, eihän mun olis tarvinnut laittaa sulle koko synttärikorttia.´
Meitä on niin moneksi. Jätä hänet ja hänen viestinsä ihan omaan arvoonsa, korttiposti ansaitsee ainoastaan kuivan kiitoksen,
jos sitäkään.

[Thuileann]

Hei kaikki,

kiitos vastauksistanne! Olenkin päättänyt luonteeni vastaisesti pysytellä asiasta vain hissuksiin enkä reagoi ko. ihmiseen enää mitenkään. Pysyttelen töissä suht neutraalina mutta mitään hlökohtaista kontaktia välttelen viimeiseen asti.

Minua vaan kiinnostaa muiden kokemukset, onko tosiaan vastaan sanominen auttanut mitään? Lillin esimerkki oli aika positiivinen, että konfliktista tosiaan opitaan, mutta itse kun en pysy noissa tilanteissa rauhallisena niin sitten se menee huutomatsiksi

[Ave^^]

Kyllähän konflikti on aina hyvä mahdollisuus kaikille osapuolille oppia asioita, mutta se tosiaan helposti ajautuu huutomatsiksi ja siihen, että kaikki yrittää "voittaa".

Olen suora yleensä lähipiirissä. Meillä räjähtelee välillä lyhyesti, jonka jälkeen yleensä olen kokenut ymmärtäneeni jotain uutta, joten ovat olleet ihan hyviä juttuja noi konfliktit. En vain pysty hyssyttelemään loputtomasti, koska se negatiivinen tunne silloin patoutuu sisälle, en osaa purkaa sitä ulos muulla tavoin. Yritän koko ajan opetella tuomaan asioita hedelmällisemmällä tavalla esille, mutta en halua ruoskia itseäni siitä jos en onnistu aina. Muualla kuten työelämässä olen vielä ainakin noudattanut neutralointia ja asioiden sivuuttamista. Se on onnistunut, koska se puoli ei ole niin tärkeä elämässäni. Sitten jos minulla on jossain vaiheessa yksi ja sama vakityö, jossa olen pitkään, asia voi ehkä muuttua.. Toivottavasti opin sitä ennen vielä enemmän diplomaattisuutta.  :

[Ave^^]

Ja tosiaan, jotkut ihmiset vain kerjäävät huomiota törkeydellään. Silloin olisi pakko osata purkaa se oma turhautuminen jonnekin muualle.

muok. Niin, mikä on "oikeasti törkeä ihminen", ehkä juuri tälläinen huomion kerjääjä? Joskus on itsekin törkeä, kuten ghede pohti, ja joskus vain tarvitsee jonkun sanomaan, että nyt olet törkeä, jotta ymmärtäisi.

[Ritsa]

Joo, näitä ihmistyyppejä ei kannata ruokkia sillä minkä takia he toimivat näin. Sepä voi tosin varmasti johtua monesta eri asiasta. Luultavasti hänellä on jotain ongelmia, mutta annetaan hänelle mahdollisuus olla myös vain todella hömelö, joka ei oikein osaa ihmistenvälistä kommunikointia vaikka yrittääkin. Näitähän asioita ei tuntemattomista voi kunnolla päätellä, joten täytyy luottaa omaan intuitioon ja siihen miten ne kohtaamiset menivät.

Oma toimintamallini yrittää olla sellainen neutraali, mutta rakastava. Kun tietää, ettei se toinen voi loukata sinun sisintäsi oikeasti, (tälläiset suggestiot itselleen järki&usko-syihin perustuen auttavat tämäntyyppisiä ihmisiä tavatessa), niin voi olla rauhassa ja tietoisuudessaan siinä tilanteessa ihmetellä ihmisyyden moninaisuutta ja hienoutta. Voi ottaa tämän kontaktin överisti sanottuna (Merkurius Jupiter minulla) rakkauden osoituksena, siten että tämä henkilö on hakeutunut sinun piiriisi, jotta saat mahdollisuuden olla rakkaus täydemmin. Ehkä oppia samalla jotain ja opettaa - tehdä maailmasta parempi paikka.

Vaikka se olisi tuo neutraali toiminta tässä nyt niin, sekin voi olla ihan uusi kokemus sinunlaisista ihmisistä tälle tyypille ja siten hän ehkä ymmärtää jotain omasta käytöksestään. Toiminta tapahtuu aina tilanteen mukaan ja siksi on hyvä olla vahva luottamus, että itse ainakin pyrkii toimimaan aina rakkaudellisesti. Silloin ei voi tehdä väärin, vaikka usein rakkaus itseään kohtaan voittaakin. Mutta se mahdollistaa sen jakamisen taas useammalle, jotka haluavat ottaa sen vastaan eivätkä törkeile.

Tälläiset tilanteet vain tuppaavat hiertämään hermoja tai tuntuvat siltä, että joku kutittelisi pensselillä luuydintä tai hermojaratoja. Ilman kipua - silkkaa ärsyyntymistä ja räjähtämisen hillitsemistä. Oleppas siinä sitten neutraali. Mutta sen voin sanoa, että minulla nämä tilanteet tälläisen toimintatavan kautta ovat aina vain vähentyneet. Myös ärsyyntyminen on vähentynyt ja sen paikalle on mahdollista tulla huumori tilannetta kohtaan, joka on hieno osa rakkautta. Myös huumori itseään kohtaan, kun peilailee maailmassa milloin mitäkin.

[Avicii]

Jos tämä ihminen on ollut johtoportaassa samaisten asioiden kanssa niin minä ainakin tekisin niin että sulkisin hänet pois kokonaan, tarkoittaen sitä että aina kun tulee lähelle, menen pois, jos yrittää jutella muuta kun mitä työasioihin tulee niin en vastaa ja sanon vain kylmästi, mene pois en halua jutella sinun kanssasi jne. Jos kaikki toimisi näin hänen kohdallaan niin ehkä viesti menee perille koska hänet ei huomioida millään tasolla. Tosin tämä voi saada syrjinnän merkkejä 

[Lilli]

Nämä konfliktit ovatkin jänniä juttuja, kun niihin voi suhtautua niin monella eri tavalla. Itsehän olin nuorempana juuri sellainen, joka pyrki välttämään konfliktia kaikin keinoin, mutta kaikkien kohdalla sellainen välttelytaktiikka ei vain ole toiminut. Mitä säyseämpi oli, sitä varmemmin rajoja rikottiin ja melskaaminen vai jatkui tai suorastaan paheni. Eipä siinä ole voinut istua vain kädet ristissä tekemättä mitään. Törkeät ihmiset eivät juurikaan kunnioita muita, paitsi sitten kun joku ottaa sen kunnioituksen. Törkeyksistä voi sanoa melko asiallisestikin, ilman että ruvetaan molemmin puolin ampumaan vyön alle tökeryyksillä. Itse olen saanut pitkäänkin kestäneen räyhäämiseen loppumaan melkein veitsellä leikaten, kun on vain sanonut asiasta ko. henkilöä kuitenkin persoonana kunnioittaen.

Sana "kunnioitus" tuli tässä mainittua useampia kertoja, mutta se on kuitenkin kokemani mukaan se juttu näissä konflikteissa.

[Ritsa]

Niinpä, kunnioitus tosiaankin. Kunnioitus etenkin itseään kohtaan - ettei tarvitse sietää sellaista kohtelua mitä ei mielestään muutkaan ansaitse. Myös salliminen, että kunnioittaa toisen kokemusta ja antaa hänen käydä läpi omaa tietään omaa tahtiaan. Auttaa voi koittaa, mutta omien energioiden kannalta sopivissa rajoissa, jotta ei kulu loppuun tai jää kiertämään samaa ympyrää ympäri.

[sininentuuli]

Aloittajalle: Olipa hölmöä käytöstä työkaveriltasi, ainakin ajattelematonta. Toiset ihmiset ovat luonnostaan ilkeitä ja haluavat nälväistä tilaisuuden tullen, se kertoo heidän omasta epävarmuudestaan ja luonteen heikkouksista. Jotkut taas ovat ajattelemattomia ja sosiaalisesti kömpelöitä. He saattavat loukata huomaamattaan. Tunnen kummankinlaisia ihmisiä.  :

Itse olen sellainen joka mielellään välttelee konflikteja, mutta sellaisen ilmaantuessa olen aika kylmä ja laskelmoiva. En mielelläni näytä ihmisille "tulistuvaa puoltani". En halua päästää suustani sellaista mitä katuisin myöhemmin. Toisten mielestä se on hyve, jotkut eivät tykkää yhtään siitä piirteestä. Omien tunteiden ilmaisu on muutenkin joskus hankalaa. Olen kummallinen - vaikka olen itse loukkaantunut, en mielelläni sano toista satuttavaa totuutta tunteistani koska ajattelen aina pidemmälle: tulevaisuuteen.  Sitten tunteeni kasaantuvat ja äärimmäisen harvoin purkautuvat riidellessä. En tiedä miten kehittäisin itseäni. Kuitenki yhteenvetona: kenenkään ei tarvitse sietää törkeää kohtelua, alistamista, kiusaamista tai syrjintää!

[ghede]

Aloittajalle: Olipa hölmöä käytöstä työkaveriltasi, ainakin ajattelematonta. Toiset ihmiset ovat luonnostaan ilkeitä ja haluavat nälväistä tilaisuuden tullen, se kertoo heidän omasta epävarmuudestaan ja luonteen heikkouksista. Jotkut taas ovat ajattelemattomia ja sosiaalisesti kömpelöitä. He saattavat loukata huomaamattaan. Tunnen kummankinlaisia ihmisiä.  :

Itse olen sellainen joka mielellään välttelee konflikteja, mutta sellaisen ilmaantuessa olen aika kylmä ja laskelmoiva. En mielelläni näytä ihmisille "tulistuvaa puoltani". En halua päästää suustani sellaista mitä katuisin myöhemmin. Toisten mielestä se on hyve, jotkut eivät tykkää yhtään siitä piirteestä. Omien tunteiden ilmaisu on muutenkin joskus hankalaa. Olen kummallinen - vaikka olen itse loukkaantunut, en mielelläni sano toista satuttavaa totuutta tunteistani koska ajattelen aina pidemmälle: tulevaisuuteen.   Sitten tunteeni kasaantuvat ja äärimmäisen harvoin purkautuvat riidellessä. En tiedä miten kehittäisin itseäni. Kuitenki yhteenvetona: kenenkään ei tarvitse sietää törkeää kohtelua, alistamista, kiusaamista tai syrjintää!

Minä ainakin olen noita kaikkia, heh! Olen ilkeä, epävarma, luonteeltani heikko, ajattelematon ja sosiaalisesti kömpelö. Ja varmasti paljon, paljon muutakin. Ainoa toivonkipinä taitaa löytyä siitä toisesta ihmisestä, joka joskus toivottavasti ymmärtäisi minua.

En osaa ennustaa tulevaisuutta. Oliko se Ludwig Wittgenstein, joka totesi jossain joskus näin karkeasti suomennettuna: "En sano: 'nähdään huomenna', koska se olisi kuin tulevaisuuden ennustamista ja olen melko varma, että en osaa tehdä sitä." Mutta Wittgenstein olikin nero.

[Lilli]

Nämä konfliktit ovatkin jänniä juttuja, kun niihin voi suhtautua niin monella eri tavalla. Itsehän olin nuorempana juuri sellainen, joka pyrki välttämään konfliktia kaikin keinoin, mutta kaikkien kohdalla sellainen välttelytaktiikka ei vain ole toiminut. Mitä säyseämpi oli, sitä varmemmin rajoja rikottiin ja melskaaminen vai jatkui tai suorastaan paheni. Eipä siinä ole voinut istua vain kädet ristissä tekemättä mitään. Törkeät ihmiset eivät juurikaan kunnioita muita, paitsi sitten kun joku ottaa sen kunnioituksen. Törkeyksistä voi sanoa melko asiallisestikin, ilman että ruvetaan molemmin puolin ampumaan vyön alle tökeryyksillä. Itse olen saanut pitkäänkin kestäneen räyhäämiseen loppumaan melkein veitsellä leikaten, kun on vain sanonut asiasta ko. henkilöä kuitenkin persoonana kunnioittaen.

Sana "kunnioitus" tuli tässä mainittua useampia kertoja, mutta se on kuitenkin kokemani mukaan se juttu näissä konflikteissa.

Tuota mietin, ja olen tullut tulokseen, että jos on säyseä ja neutraali, eikä reagoi - saa kahta kauheamman "hyökkäyksen" itseensä. Jos jatkaa neutraaliutta, aina vain pahenee. Ei tosin kaikkien kanssa, mutta minun tapauksessa monien.

Ääritapauksissa tuo veitsellä leikkaaminen toimii? Millälailla tarkoitat?

"Veitsellä leikaten" ei ole toimintatapa, vaan "yhtäkkisen" vertauskuva. Sitä ei välttämättä kovin optimistinen hyvin tulehtuneissa ja pitkään jatkuneissa tilanteissa, että ne loppuisivat lähitulevaisuudessa. Kuitenkin jos asiasta on osattu sanoa hyvin muotoilluin lausein, niin siihen on loppunut meuhkaaminen. Tämä tietysti edellyttää, että ko. ihminen ei nyt ihan häiriintynyt ole..eikä humalassa. Kaikkein törkeimpiä minun kokemuspiiriini kuuluneita ihmisiä ovat olleet vahvassa humalassa olleet miehet, jotka ovat olleet hyvin tunkeilevia, eivätkä usko mitään puhetta. Törkein ihminen, joka on elämässäni vieraillut, on häädetty poliisin avulla.