seuraava »

[Ave^^]

Törmäsin tässä mielenkiintoiseen graduun (Eerik Mantere (2014): Ajan ja huomion saaminen vanhemmilta - Tutkimus lasten aloitteista yhdessä olemiseen ja vanhempien vastauksista keskusteluanalyysin ja kiintymyssuhdeteorian näkökulmista). Siellä oli tälläinen lause:

"Lasten tarvitseman huomion määrä näytti olevan paljon suurempi, kuin olin aiemmin luullut, ja aloin ajatella, että kaksi silloin tällöin kuulemaani fraasia ovat hyviä esimerkkejä ymmärtämättömästä asenteesta lapsia kohtaan:
1) Se vaan kerjää huomiota (kiukuttelulla)
2) Kun siihen ei kiinnitä huomiota se lopettaa",

josta tuli mieleen myös tämä ketju. Niin usein "huomion kerjääminen" terminä tarkoittaa jotakin negatiivista. Mutta toisaalta huomion tarve lienee aikuisenakin perustarve, ja ihminen pyrkii sitä kohti niillä keinoilla mitkä on itselleen oppinut tai muuten ottanut tavakseen. Varmaankin hyvin monen törkeäksi ajatellun ihmisen taustalta paljastuu yksinäinen ihminen. Toinen asia on sitten se, millä tavalla törkeää mutta yksinäistä ihmistä voi suunnata positiiviseen suuntaan? Jos rupeaa kyselemään edes hienoisimmilla vihjauksilla sitä herkintä sisusta, voi olla, että saa satakertaiset törkeydet niskaansa?

[Thuileann]

Kyllä näissä törkimyksistä riittää ihmeteltävää, siitä olin varma jo ketjua aloittaessa. Olen tehnyt energianpurkauksia ko. henkilöä kohtaan, sitä Eklektikon opettamaa energiasiteen katkomista jne. Että kyllä se kohta hoitunee.

Ehkä sitten seuraavasta "hutista" sanon hänelle tiukasti että nyt riittää, ajattele vähän.

Mua kiehtoo tosiaan miten ihmiset hoitaa nämä tilanteet, itse kun vaan jään äimänä katsomaan että "miten tuo voi olla noin törkee". Siinä menee ikään kuin järkipiuha poikki ja mulla loppuu reagointitavat, se on omasta luonteesta niin poikkeavaa tuollainen käytös.

Itse kiusoittelen tuttuja mutten mielestäni kiusaa. Enkä kiusoittele niitä joista tuntuu etteivät ota sitä oikealla tavalla. Minulla on kyllä täti joka joskus töksäytteli minulle vaikka sun mitä, mutta nykyään on mitä ihanin ihminen. Mitä tapahtui? Kauheta sanoa mutta hänen miehensä kuoli täti on sen jälkeen ollut niin onnellinen elämässään ettei tarvitse muillekaan enää tiuskia.  

[sideman]

Saatan toki olla pihalla kuin lumiukko, mutta ymmärtääkseni hindulaisen karmakäsityksen
mukaan fiksuin suhtautuminen "törkeisiin" tai "ihquihin" ihmisiin on ajatella heitä postinkuljettajina,
jotka ovat tavallisesti syyttömiä tai ansiottomia siihen, saako tyyppi postitse vaikkapa järkyt veromätkyt
tai tiedon huomattavasta perinnöstä.

Eli toisin sanoen monet ihmisistä, joita kohtaat elämäsi aikana, ovat kuriireita jotka toteuttavat
omalta osaltaan negatiivista tai positiivista karmaasi?

   

 

[Indium]

Saatan toki olla pihalla kuin lumiukko, mutta ymmärtääkseni hindulaisen karmakäsityksen
mukaan fiksuin suhtautuminen "törkeisiin" tai "ihquihin" ihmisiin on ajatella heitä postinkuljettajina,
jotka ovat tavallisesti syyttömiä tai ansiottomia siihen, saako tyyppi postitse vaikkapa järkyt veromätkyt
tai tiedon huomattavasta perinnöstä.

Eli toisin sanoen monet ihmisistä, joita kohtaat elämäsi aikana, ovat kuriireita jotka toteuttavat
omalta osaltaan negatiivista tai positiivista karmaasi?

   

Eikö tuo ole jopa vaarallinen suhtautuminen?

Postinkantaja ei tosiaan valitse itse, mitä ulosottokirjeitä sulle kantaa, mutta töykeä ihminen valitsee ihan itse sanansa. Osa heistä ei huomaa mitä tekee, mutta se ei tarkoita, ettei siihen saisi puuttua.

Oma lukunsa toki sekin, meneekö se puuttuminenkaan perille, mutta hiljaa hymistelemällä ei ainakaan edesauta töykeyden loppumista.

[sideman]

Eikö tuo ole jopa vaarallinen suhtautuminen?

Postinkantaja ei tosiaan valitse itse, mitä ulosottokirjeitä sulle kantaa, mutta töykeä ihminen valitsee ihan itse sanansa. Osa heistä ei huomaa mitä tekee, mutta se ei tarkoita, ettei siihen saisi puuttua.

Oma lukunsa toki sekin, meneekö se puuttuminenkaan perille, mutta hiljaa hymistelemällä ei ainakaan edesauta töykeyden loppumista.

Monissa tapauksissa töykeyttä juurikin ruokkinee se, että siihen reagoidaan voimakkaasti?  Kukas se nyt olikaan,
kun totesi jotenkin tähän tapaan: Älkää tehkö pahalle vastarintaa? Eikös lapsetkin kiukuttele ja riehu mm. saadakseen huomiota?

Lisäys: tarkemmin ajatellen voi kyllä olla niin, että töykeä ihminen ei tosiaankaan itse tiedosta tuota ominaisuuttaan,
mutta lienee toisaalta niinkin, että se töykeys valtaosaltaan tavallaan syntyy vasta sen kohteeksi joutuvan aivoissa?

 

[Ritsa]

Oman kokemukseni kautta voin sanoa, että sitä vastarintaa kannattaa todellakin tehdä tietyssä vaiheessa. Muuten mikään ei muutu tilanteessa. Jos jää törkeän ihmisen jalkoihin, varsinkin jos tämä tyyppi nauttii siitä, niin tuskinpa hänelle tulee yhtäkkiä mieleen, että voisinpa olla kiltimpi tuolle. Kun osoittaa, ettei siedä tietynlaista kohtelua niin se loppuu kyllä tavalla tai toisella. Juuri tuo asenne, että ollaan nöyriä loppuun asti on ollut oma kompastuskiveni. Ei enää, mutta tässä ei kyllä kannata tasapainottaa todellakaan liikaa sitten toiseen suuntaan. Jeesuksen neuvoissakin on kuitenkin vinha perä.

[sideman]

Oman kokemukseni kautta voin sanoa, että sitä vastarintaa kannattaa todellakin tehdä tietyssä vaiheessa. Muuten mikään ei muutu tilanteessa. Jos jää törkeän ihmisen jalkoihin, varsinkin jos tämä tyyppi nauttii siitä,

Hmmm...mistä hän voi silloin nauttia, jos huomaa, ettei hänen sanoillaan ja teoillaan ole juurikaan vaikutusta?   

[Lilli]

Eikö tuo ole jopa vaarallinen suhtautuminen?

Postinkantaja ei tosiaan valitse itse, mitä ulosottokirjeitä sulle kantaa, mutta töykeä ihminen valitsee ihan itse sanansa. Osa heistä ei huomaa mitä tekee, mutta se ei tarkoita, ettei siihen saisi puuttua.

Oma lukunsa toki sekin, meneekö se puuttuminenkaan perille, mutta hiljaa hymistelemällä ei ainakaan edesauta töykeyden loppumista.

Monissa tapauksissa töykeyttä juurikin ruokkinee se, että siihen reagoidaan voimakkaasti?  Kukas se nyt olikaan,
kun totesi jotenkin tähän tapaan: Älkää tehkö pahalle vastarintaa? Eikös lapsetkin kiukuttele ja riehu mm. saadakseen huomiota?

Lisäys: tarkemmin ajatellen voi kyllä olla niin, että töykeä ihminen ei tosiaankaan itse tiedosta tuota ominaisuuttaan,
mutta lienee toisaalta niinkin, että se töykeys valtaosaltaan tavallaan syntyy vasta sen kohteeksi joutuvan aivoissa?

 

Töykeyttä ruokkii yleensä se, että siihen vastataan samalla mitalla takaisin, siis törkeyteen vielä pahemmalla törkeydellä. Siitä tulee vain loanheittokilpailu ja harvoin seuraukset ovat hyvät. Törkeyteenkin on mahdollista vastata tiukasti (tai ottaa se huumorilla, jos sen voi juuri ja juuri sellaiseksi laskea) ilman että lähdetään mitään haukkumiskierrettä rakentamaan.

[Ritsa]

Mjoo, tämäntyyyliset kohtaamiset ovat melko monimutkaisia itse tilanteen ollessa päällä. Mutta kai se tärkein asia on, että tietää oman arvonsa ja antaa näiden törkeyksien lipua ohi provosoitumatta. Sitten voi parhaiten toimia tilanteen vaatimalla tavalla, kun saa etäisyyttä tunteisiinsa ja aiempiin kokemuksiin perustuviin toimintamalleihin. Nämä toimintamallit voivat olla alitajuisia ja "aktivoitua" huomaamattakin ja siksi nämä ihmiset tietyn tunteen aistiessaan saavat kannustusta toiminnalleen.

Eli ensin etäisyys ja sitten ehkä huumori noiden tunteiden ja ajatusten käsittelyyn, jotta tilanne saadaan neutralisoitua. Siten juuri saadaan aikaan tilanne, josta sideman puhuu, eli törkeilijän teot eivät saa enää vastakaikua, jolloin toiminta loppuu pikku hiljaa tai nopeasti. Tämä on yksi tapa, joillekin se ei varmaan tehoa, ja silloin mielestäni on mahdollista käyttää suorempaakin toimintaa. Eli sanoa vastaan kunnolla, mutta silti pitäen mielessä, että uhriroolin tunteet jne. heikentävät suorankin toiminnan vaikutusta tilanteeseen.

[Ritsa]

Törmäsin tälläiseen shaumbra-foorumilla:

Nonviolent Communication with Marshall Rosenberg - a Brief Introduction
http://www.youtube.com/watch?v=DgaeHeIL39Y

Sopii mielestäni aiheeseen, katsokaa jos englanti luonnistuu. Eli juurikin tuollainen toista ihmistä ymmärtävä ja sympatisoiva asenne keskustelussa voi avata uusia ovia. Jos törkeilijä näkee, että häneen ei tulekaan samaa reaktiota kuin yleensä muilta ihmisiltä, niin hänen on melkein pakko miettiä hieman, että mistäs nyt on kyse. Siten hän ei enää välttämättä ole niin puolustuskannalla ja näkee, että toinen ei lannistu törkeyksistä ja kohtelee silti häntä samanarvoisena ihmisenä.

Tämä taitaa nyt olla vähän erilainen toimintamalli verrattuna tuohon mitä aiemmin sanoin. Mutta nämä tilanteet ovat usein tosiaan monimutkaisia ja vaativat aina tilannekohtaista arviointia ja toimintaa. Itseluottamus ja toisen näkeminen kaltaisenaan auttavat todella näissä tilanteissa. Törkeydet eivät saa enää tarttumapintaa, kun ei voi loukkaantua toisen sanomisista ja myötätunto toisen kärsimystä aiheuttavaa toimintamallia kohtaan auttaa tiedostamattomamman reagoinnin vähentämisessä.

[sideman]

Kun tuli käytettyä nimisanaa töykeys otsakkeen laatusanan törkeä asemesta,
pulpahti mieleen ajatus, mikä olennainen ero mahtaa olla törkeydellä ja töykeydellä.

Mielestäni törkeys on subjektiivisempi käsite kuin töykeys. Edellämainittu
tullee ensisijaisesti esille puheessa kun taas viime mainittu taitaa tulla
yhtä lailla esiin mm. body languagessa ja sensellaisessa??

Ja kaiken kukkuraksi
törkeys lienee aggressiivisempaa kuin töykeys, vai??

 

[Anitaaah]

Kun tuli käytettyä nimisanaa töykeys otsakkeen laatusanan törkeä asemesta,
pulpahti mieleen ajatus, mikä olennainen ero mahtaa olla törkeydellä ja töykeydellä.

Mielestäni törkeys on subjektiivisempi käsite kuin töykeys. Edellämainittu
tullee ensisijaisesti esille puheessa kun taas viime mainittu taitaa tulla
yhtä lailla esiin mm. body languagessa ja sensellaisessa??

Ja kaiken kukkuraksi
törkeys lienee aggressiivisempaa kuin töykeys, vai??

 

Ehkäpä juuri noin ... töykeys on huonoa käytöstä, joskus tahatonta, .. opittu käytösmalli esim lapsuuden perheessä ?
Törkeys, tahallista toista ihmistä loukkaavaa halventavaa väheksyvää käytöstä, jota ei todellakaan pidä sietää.
Huono kehno käytös on eri asia kuin tahallinen ilkeys. Onko meillä vara ilkeillä kanssaihmisiä kohtaan ... ei ole !

[Anitaaah]

... Nykyään vain pelätään liikaa, mutta varmasti ihan aiheellisestikin. Tiedän sen niin hyvin omasta kokemuksestani, mutta silti yritän sinnikkäästi muuttaa itseäni, koska muutakaan mahdollisuutta ei itselläni taida olla näkyvissä. (...) Tuli vain tästäkin ketjusta mieleen.

ghede ..parasta mitä voit itsesi eteen tehdä, on löytää itsesi, hyväksyä itsesi, rakkaudella, ymmärryksellä, anteeksiantaen ...
Lainaan tähän arkkiatri Risto Pelkosen (82 v) sanoja :: """ Olen aina ollut epäilijä, yrittänyt olla yhtä aikaa nöyrä ja rohkea.
Eikö lopultakin tärkeintä ole se, että tulee toimeen itsensä kanssa? Että tuntee itsensä, niin hyvät kuin pimeätkin puolet.
Jos on sinut itsensä kanssa, ei hurahda aplodeihin, eikä masennu, jos aplodeja ei tulekaan. Se on hyvä elämä."""

Jos on sinut itsensä kanssa, ei tarvitse kenellekään todistella olevansa oikeassa, meillä jokaisella on oma totuutemme.
Jos on sinut itsensä kanssa, ei tarvitse tahallisesti eikä tahattomasti loukata kanssaihmisiä, he eivät ole meille uhka.
Pelolla on ihmisiä hallittu ja alistettu kautta vuosisatojen, hallitaan edelleenkin, ... pelkoon meidän ei pidä alistua.
Rakkaudella <3 ..

[Ritsa]

Anitaah, niinpä. Ja on hyvä myös antaa anteeksi kaikille ihmisille kaikki mitä he ovat koskaan tehneet. Sama itselle. Ei ehkä helpointa, mutta jos sitä todella tarkoittaa, niin olon keveneminen radikaalisti ja jopa alitajuntaan vaikuttaen on mahdollista. Tässä melko yksinkertaisessa toimenpiteessä vaaditaan kyllä aika paljon ymmärrystä itseään ja toisia kohtaan.

Olen jo monta kertaa sanonut täällä, että ihminen on syntymästä lähtien maailman kaikkien vaikutuksien armoilla, ihan jokainen. Siksi ihminen koittaa reagoida ja selviytyä parhaalla mahdollisella tavalla joka tilanteessa, aina kehittyen. Jossain vaiheessa itse kullakin voi olla vaikeaa toimia ei törkeästi ja se on ihan ymmärrettävää. Ymmärrys ja anteeksianto vapauttaa varsinkin itsensä siitä kierteestä mihin on ehkä karmallisesti ajautunut. Siksi sama ongelma voi tulla eteen aina vaan uudestaan, jos kantaa jotain kaunaa jostain. Oppi perille ja turhuudet unholaan, ollaan kaikki ihania ihmisiä sisimmässämme!

[Ave^^]

Ghede, ehkä ei kannata liika analysoida itseäsi? Teet sen mitä sillä hetkellä tunnet tarvitsevasi, yrität kuunnella intuitiota. Teit sitten mitä tahansa, sen voi aina jollain tapaa analysoida negatiiviseksi tai positiiviseksi asiaksi. Täydelliseksi kukaan tuskin koskaan tulee, ja se on aina hienointa, kun oppii jonkin uuden asian lisää. Se riitää, antaa niiden muiden juttujen olla tulevaisuuden murheita. Nyt tällä hetkellä olet onnellinen siitä, miten olet tällä hetkellä kehittynyt.

Tämän ketjun aihekin on vähän tälläinen, mikä pistää mut vähän varpailleen. Monesti puhutaan "niistä törkeistä ihmisistä", niin kuin ei itse olisi koskaan törkeä. Puhutaan jostakin hyveellisyydestä, mitä ihmisten pitäisi olla, mutta lopulta siihenkin pyrkiminen voi syöstä ahdistukseen. Ne ovat hienoja ihanteita, mutta jossain määrin pitäisi olla armollinen itselleen. Pyrkii parhaaseen mahdolliseen, mihin sillä hetkellä pystyy. Mutta jos näihin hyveisiin vertaa, ei niitä koskaan oikein vastaa kokonaan, en itse ainakaan. Teenhän minäkin sitä, sanon toisille miten heidän pitäisi "paremmin" käyttäytyä, mutta lopulta siinä jokin osa on hieman ristiriitaista, sillä tuskin itse olen täysin sellainen, mitä toista kehotan olemaan.

Jotakin pohdintaa näin iltaan vain..