seuraava »

[Anitaaah]

... Nykyään vain pelätään liikaa, mutta varmasti ihan aiheellisestikin. Tiedän sen niin hyvin omasta kokemuksestani, mutta silti yritän sinnikkäästi muuttaa itseäni, koska muutakaan mahdollisuutta ei itselläni taida olla näkyvissä. (...) Tuli vain tästäkin ketjusta mieleen.

ghede ..parasta mitä voit itsesi eteen tehdä, on löytää itsesi, hyväksyä itsesi, rakkaudella, ymmärryksellä, anteeksiantaen ...
Lainaan tähän arkkiatri Risto Pelkosen (82 v) sanoja :: """ Olen aina ollut epäilijä, yrittänyt olla yhtä aikaa nöyrä ja rohkea.
Eikö lopultakin tärkeintä ole se, että tulee toimeen itsensä kanssa? Että tuntee itsensä, niin hyvät kuin pimeätkin puolet.
Jos on sinut itsensä kanssa, ei hurahda aplodeihin, eikä masennu, jos aplodeja ei tulekaan. Se on hyvä elämä."""

Jos on sinut itsensä kanssa, ei tarvitse kenellekään todistella olevansa oikeassa, meillä jokaisella on oma totuutemme.
Jos on sinut itsensä kanssa, ei tarvitse tahallisesti eikä tahattomasti loukata kanssaihmisiä, he eivät ole meille uhka.
Pelolla on ihmisiä hallittu ja alistettu kautta vuosisatojen, hallitaan edelleenkin, ... pelkoon meidän ei pidä alistua.
Rakkaudella <3 ..

Kiitos viisaista sanoista, Anitaaah. Joskus vain tuntuu siltä, että ainoa vaihtoehto minun kaltaiselleni ihmiselle olisi vetäytyä hiljaisuuteen johonkin mahdollisimman kauas yhteiskunnasta...mieluiten vaikka luonnon ääreen, jos itse saisin valita. (kuten yksi idoleistani Johan Venninen) Oikeastaan jollakin tasolla sisimmässäni tiedän, että kykenisin varmasti eristäytymäänkin, mutta toisaalta taas en sitten tiedä onko sekään lopulta se oikea vaihtoehto vai olenko vain pelkuri tai jotain. (tai läheisriippuvainen)

Kiitos itsellesi ghede. Me kaikki olemme ´kaltaisiamme´, sellaisia joiksi meidät on luotu, kasvatettu, opetettu, erilaisia
niin geeneiltämme kuin ulkoiselta olemukseltamme. Perimmiltään elämä on äärettömän helppoa, ei tarvitse kuin hengitellä,
se riittää. Me ihmiset teemme elämästä vaikean, kääntämällä, vääntämällä, haluamalla, vaatimalla, itseltämme ja toisiltamme.
Hiljaisuus on hyvästä. Luonnon keskellä oleminen on hyvästä. Metsä hoitaa, hiljaisuus on parasta musiikkia. Ainakin ajoittain
on ihan hyvä paeta keinotekoisesta sivistyksestä luonnollisen sivistyksen eli Luonnon pariin. Se rauhoittaa. Kirjoittelee tässä
Anitaaah metsän keskeltä vetten ääreltä.

 

[Anitaaah]

Totta joka sana. Kiitos. En nyt keksi muuta sanottavaa.

Kiitos, se riittää. Kaikkea hyvää sinulle. 

[Thuileann]

Tämän ketjun aihekin on vähän tälläinen, mikä pistää mut vähän varpailleen. Monesti puhutaan "niistä törkeistä ihmisistä", niin kuin ei itse olisi koskaan törkeä. Puhutaan jostakin hyveellisyydestä, mitä ihmisten pitäisi olla, mutta lopulta siihenkin pyrkiminen voi syöstä ahdistukseen. Ne ovat hienoja ihanteita, mutta jossain määrin pitäisi olla armollinen itselleen. Pyrkii parhaaseen mahdolliseen, mihin sillä hetkellä pystyy. Mutta jos näihin hyveisiin vertaa, ei niitä koskaan oikein vastaa kokonaan, en itse ainakaan. Teenhän minäkin sitä, sanon toisille miten heidän pitäisi "paremmin" käyttäytyä, mutta lopulta siinä jokin osa on hieman ristiriitaista, sillä tuskin itse olen täysin sellainen, mitä toista kehotan olemaan.

Jotakin pohdintaa näin iltaan vain..

Ave, ihan totta, helpostihan nämä tilanteet on niitä "huomautan tikusta silmässä enkä näe halkoa omassani" -tapauksia. En aloittanut ketjua siinä mielessä että olisin rivien välissä tai missään muuallakaan väittänyt, että olen itsekin aina enkeli ja aina kiva ja kuuliainen ystävä kaikille. En todellakaan ole. Osaan olla töykeä tietyissä tilanteissa, varsinkin jos on hormonit epätasapainossa tai väsyttää tai stressi on piikissä. Minua lähinnä kiinnostaa systemaattinen ilkeily, ja miten ihmiset siihen reagoivat. Minulla kun ei ole mitään motivaatiota olla aktiivisesti ilkeä ketään kohtaan, yritän myös pyydellä anteeksi aina kun sorrun tökeryyden puolelle, ihan ilman tekosyitä ja sanon että yritän oppia itsehillintää tästä tapauksesta.

Tämäkin aloitusviestin korttihässäkkä. Siinä on käynyt monta hetkeä, jossa kortin tekijä olisi voinut miettiä, että onko tämä nyt ihan kaikkien kohteliaisuussääntöjen mukaista vai ei. Kun tietää, että ikänsä painon kanssa kamppaillut ihminen on viimein löytänyt itselleen sen motivaation, että kertakaikkiaan aloittaa painonpudotusprosessin, niin näitä harkitsemishetkiä on ollut kortin valinnassa, kortin ostossa, kortin kirjoittamisessa, ja kortin lähettämisessä. Parhaillaan varmaan monta päivää. Ja aina on idea vaikuttanut yhtä "hyvältä" idealta. Spontaanit ilkeilyt sikseen, tällaista systemaattista ilkeilyä en tajua.

Ja viedäänpä asia eteenpäin: tätä voisi verrata myös esim. koulukiusaamiseen tai nettitrollaukseen. (Ei sillä että ko. ihminen olisi tehnyt kumpaakaan, ilmiö on vaan sama.) Kenellä oikeasti on niin paljon systemaattista pahanteon motivaatiota että jaksaa kiusata kanssaihmisiä jopa vuosia? Vaikka kuinka sanottaisiin vastaan että tuo on törkeää, lopeta se, se tuntuu pahalta?

[Ave^^]

Huumori on vähän sellainen asia, ettei aina oikein tiedä onko toisella vain niin outo huumorintaju, ettei hän tosissaan tajua loukkaavansa sillä toista, vai käytetäänkö huumoria vittuilun naamiona.

Kaikki ilkeilyksi koettu ei välttämättä ole tarkoituksellista ilkeilyä. Voi olla, ettei ilkeyttä tajuta. Voi olla, että alitajuntaisesti haluaa loukata toista purkaakseen omaa pahaa oloaan yms., mutta ei kuitenkaan tajua tekevänsä tätä. Systeemattisestikin ilkeä ihminen voidaan vain systemaattisesti tulkita ilkeäksi. Mutta missä sitten menee se raja, ei oman pahan olon purkaminen toisiin mitenkään hedelmällistä ole, vaikkei nyt suoraan tarkoituksellisesti sitä tekisi. Voi olla, että kyseessä on opittu toimintamalli (esim. juuri oppinut sillä tavalla etsimään huomiota ja olemaan sosiaalisessa kanssakäymisessä), tai se jollain tapaa tuottaa jotakin tyydytystä. Voin kyllä itseni kautta ajatella tuota, miten ilkeily tuottaa tyydytystä, voisin veikata, että jokainen voi tunnistaa sen tunteen? Se tunne sitten jostain syystä ajaa muiden tunteiden ohi..

No, liian kuuma päivä ajatella, jatkan ehkä myöhemmin. 

[Anitaaah]

... ei ole mitään motivaatiota olla aktiivisesti ilkeä ketään kohtaan, yritän myös pyydellä anteeksi aina kun sorrun tökeryyden puolelle, ihan ilman tekosyitä ...

Juurikin noin, hyvin ajattelet ja toimit tuossa tilanteessa ,,
sanotaan nyt vaikka jos sorrun ... mieluummin
kuin aina kun sorrun ... arvot ihan kohdillaan !!

 

[Thuileann]

... ei ole mitään motivaatiota olla aktiivisesti ilkeä ketään kohtaan, yritän myös pyydellä anteeksi aina kun sorrun tökeryyden puolelle, ihan ilman tekosyitä ...

Juurikin noin, hyvin ajattelet ja toimit tuossa tilanteessa ,,
sanotaan nyt vaikka jos sorrun ... mieluummin
kuin aina kun sorrun ... arvot ihan kohdillaan !!

 

Joskus, jos sorrun, niin aina pyytelen anteeksi sanajärjestys kunniaan...

[Anitaaah]

... ei ole mitään motivaatiota olla aktiivisesti ilkeä ketään kohtaan, yritän myös pyydellä anteeksi aina kun sorrun tökeryyden puolelle, ihan ilman tekosyitä ...

Juurikin noin, hyvin ajattelet ja toimit tuossa tilanteessa ,,
sanotaan nyt vaikka jos sorrun ... mieluummin
kuin aina kun sorrun ... arvot ihan kohdillaan !!

 

Joskus, jos sorrun, niin aina pyytelen anteeksi sanajärjestys kunniaan...

Kyllä vaan ... sekin !!! 

[Thuileann]

Siis ei vitsi ihmiset, tilanne jatkui. Luulisi että reagoimatta jättäminen olisi jättänyt asian sikseen, mutta ei. Sain muutama päivä sitten tältä samalta kortin lähettäjältä hirveän haukkumasähköpostin, jossa hän sanoi, ettei suostu siihen, että kääntelen ja pervertoin hänen sanojansa sisältämään loukkauksia, joita ei todellakaan siihen ollut tarkoitettu, ja että pysytään tästä edes poissa toistemme tieltä. Ensin olin että no hyvä, tehdään näin.

Sitten aloin miettiä, että ei tuo narsistinen ihminen kestä sitäkään, vaan alkaa pian petaamaan petiänsä töissä siten, että kertoilee kaikille juoruina että tämä koko episodi on ollut minun vikani. Ja kun on historia muutenkin työpaikalla tällaisesta kiusaamisesta, en kertakaikkiaan voinut enää sallia tilanteen paisuvan yhtään enempää. Kirjoitin takaisin että en ole ollut alun perinkään kortista vihainen ja että minun puolestani on kaikki hyvin, vaikka pulssi nousi ja kädet tärisivät samalla kun näitä ilmeisiä valeita kirjoittelin. Omaksi parhaakseni sen tein ja odottelen nyt, milloin tämä tyyppi alkaa testaamaan minua ja haukkua päin naamaa vain nähdäkseen, reagoinko oikeasti niin vähän kuin väitin.

Mua vaan alkoi ärsyttää koko tilanne taas. Periaatteessa vein erävoiton tässä, mutta mua ärsyttää se, että tuollaiset narsistipaskiaiset pärjäävät työelämässä jotenkin paremmin kuin minunlaiseni kiltit, inhimilliset, tuntevat (ja toki virheitä tekevät mutta kuitenkin hyvää tarkoittavat) ihmiset. Pistää miettimään jälleen kerran että olenko vieläkään oikeassa työpaikassa. Huoh. Ehkä pitäisi muuttaa kotiseudulle ja mennä johonkin Mäkkärille töihin minimivastuulla.

Anteeksi tilitys, mutta päästä ottaa.

[Suomityttö]

Harmi Thuileann, että tuo tilanne jatkuu. 
Tuollaisten ihmisten kanssa on vaikea tietää, pitäisikö ottaa sisäinen näyttelijä käyttöön ja esittää kunnon teatteriesitys vai olla oma aito itsensä.

[Indium]

Hetkinen.... Jos et reagoinut, mistä hatusta hän oikein veti tuon pervertointisyytöksen? Vai luinko näissä hellehoureissani tekstisi huonosti? 

[Lumililja]

Oh... Tulee mieleen, että kannattaa olla tarkkana miten sanansa meileissä asettaa. Siis todella tarkkana. Piilokopio voi lähteä kenelle hyvänsä. Jos vähänkin arveluttaa, kannattaa pitää viileä asialinja. Kuulostaisi siltä, että tuon tyypin kanssa kannattaa pitää jäätävää asialinjaa. 

Niin, kyllähän törkeää käytöstä tulee vastaan itse kullekin. Suhtaudun yleensä neutraalisti, en anna provosoida itseäni kovin vähällä. Mutta rajansa kaikella. Henkilökohtaisuuksiin menemisessä menee se oma rajani. Tai läheisten arvostelussa. Silloin leikkaan pelin hyvin tylysti poikki heti alkuunsa ilmoittamalla, että tästä asiasta en keskustele. Toimii yllättävän hyvin. Vaikutan päällisin puolin kiltiltä ihmiseltä (ja sellainen olenkin), joten moni yllättyy tällaisesta reaktiosta. 

[Thuileann]

Hetkinen.... Jos et reagoinut, mistä hatusta hän oikein veti tuon pervertointisyytöksen? Vai luinko näissä hellehoureissani tekstisi huonosti? 

Luit ihan oikein, jätin vastaamatta ja hän paranoiassaan sai pääteltyä että se johtui siitä että pervertoin hänen sanansa.

Huoh. Ensi viikolla ollaan työmatkalla viikko, ulkomailla vielä... Olen päättänyt, että jos tyyppi vielä jatkaa, varsinkin jos jatkaa muiden nähden, vien asian eteenpäin esimiehelle.

[Indium]

Hmm, aika harhaiselta kuulostaa. Olisiko hän voinut jotenkin saada tietoonsa, jos olet avautunut jollekin hänen käytöksestään? Ehkä yhdistänyt johonkin aiempaan tilanteeseen...? 

[Downtempo]

Joskus ignore pistää toisen osapuolen ihan ylikierroksille, vailla toisen reakointia, eli spekulointi kehittyy "kiusaajan" päässä, ja paisuu...
Puhun siis omista kokemuksista

[Indium]

Joo oon itekin pyöritelly pienen pääni sekasin hiljaisuudesta joskus. Silti melkoista, että ihan siirtyy ajatuksesta tekoihin eli haukkumiseen ilman muuta polttoainetta. Eli siis tämän tyypin puolelta harhaisuutta, näkisin.