Mitähän oikein tapahtui. En ollut alkoholin vaikutuksen alainen tämän tapahtuessa. (en käytä höpöheinää tai muuta sellaista)
Eilen katsoin superkuuta, kun taivaskin selvisi pilvipeitosta. Muutenkin minua kiehtoo niin uusi- kun täysikuukin.
Eikä se aiheuta unettomuutta vaan sitä on niin rauhoittava katsella.
Tuli mieleen se, kun kaverin tyttöystävä tohkeissaan soitti minulle, vähän kokeneemmalle TM'n harrastajalle
että hänen funtsiessaan kaikki meni yhtäkkiä aivan vitivalkoiseksi, vaikka hänelle ilmeisesti
oli silmät kiinni. En osannut häntä sen kummemmin valistaa, kun itsellä ei mokomaa
kokemusta ollut ilmennyt koskaan.
Patañjali sanoo yoga-suutrassa (III 43, tai silleen)
bahir-akalpitaa vRttir mahaa-videhaa; tataH prakaashaavaraNa-kSayaH.
Erilaisia käännösyritelmiä tuolle löytyy pilvin pimein. Tässä yksi kirjasta Idän viisautta
(sidiksen "kommentit" sulkeissa):
Käsittämätön (a-kalpitaa) on ulkopuolella (bahir) oleva suuren (mahaa) ruumiittomuuden (videhaa)
tila (vRttir). Sen avulla (tataH; kirjaimellisesti: siitä [seuraa]) tuhotaan (kSayaH: tuhoutuminen)
valon (prakaasha) edessä oleva verho (aavaraNa).
Toka lause siis kirjaimellisesti: siitä valo-verho[n]-tuhoutuminen
Ehkä kyseessä oli hetkellinen mahaa-videhaa (suuri-ruumiittomuus) kokemus, jos spontaanisti
teit sañjaman kuuhun eli olit rennon keskittynyt kuun kokemiseen...
Noh, oikeastaan, Occamin partaveistä soveltaen, yksinkertaisempi selitys on se, että spontaani
sanjama kuuhun (candra; tshandra) aiheutti jyotiSan eli taivaallisen valon välähdyksellisen kokemisen!
: