seuraava »

[Magellan]

Oliskohan tähtikartoista apua kun kaikki kohtaamiset vanhan äitini kanssa päättyvät mun osalta syvään turhautumiseen. Äiti on vanha ja sairas, ja olisi hyvä jos häntä pystyisi jotenkin jeesaamaan. Mutta kaikki yritykset menevät jotenkin tyhjiksi ja äiti jää aina kaipaamaan jotain mitä minulla ei ole antaa. Sen mitä yritän antaa hän torjuu. Suorasta puheesta ei ole ollut apua, koska yhtenä päivänä sovitut asiat eivät  seuraavana ole enää hänen mielessään.
Olen vaaka ja äiti neitsyt. Mulla on kuu kaloissa, olisikohan tässä jotain, mun osalta tunneherkkyttä ainakin. Olen kyllä henkisesti irroittautunut vanhemmistani, mutta tuntuu vaikelta kun kaikesta tuntuu olevan vain vaivaa. Vinkkejä, anybody?

[meimi]

Äiteen kanssa on monesti ongelmia! 

Vakavasti puhuen, onko äitisi muistisairas, ymmärsin niin viittauksestasi?  Ei ehkä kannata sopia asioita kauheasti etukäteen, mennä vaan tilanteen mukaan.  Kun käyt hänen luonaan, kysy aina, mitäs tänään tehtäisiin.  Jos kyse on lääkärissä käynneistä tai muusta välttämättömästä, laita ne vaikka paperille ja kalenteriin ylös, näkyviin.  Menkää äitisi ehdoilla, ei sinun.  Jos on kyse vaikka siivoamisesta, siivoile pikkuhiljaa puolihuomaamatta, ja jos hän kieltää niin lopeta sitten.  Aloita hetken päästä uudestaan.  Kysy suoraan, mitä hän haluaa ja miettikää sitten yhdessä, miten asia toteutetaan.

Kuun merkki kertoo aina lapsuuskodin ilmapiiristä.  Mitä sitten kertoo Kalojen merkki?  Uskonnollisuutta, ylitunteellisuutta, ylihaaveilua, pää pilvissä elämistä, addiktioita, eskapismia?

[Magellan]

Kiitos vastauksista! Totta on, että muistisairaus tekee äidistäni alahtelevan - mitä hän oli jossain määrin ennenkin. En halua tuputtaa hänelle mitään, mutta kun hän yhtenä päivänä selvästi pyytää jotain, ja teen sen, niin seuraavana päivänä se on muuttunut hänen mielessään merkityksettömäksi tai jopa vahingolliseksi.
Juttelin asiasta isäni kanssa, ja tulimme siihen tulokseen että jokin säännöllisenä toistuva yhteinen tekeminen voisi olla hyvä ratkaisu.
On totta että itselläkin on totuttelemista tähän tilanteeseen. Listalta kodin ilmapiiristä tunnistan kyllä äärimmäiset tunnereaktiot ja addiktiotkin. Syyllisyyden tunteet vaivaavat kyvyttömyydestä vaikuttaa asioihin, mutta niiden työstäminen on tietysti oma haasteeni.