seuraava »

[sideman]

Mutta tärkeä asia on tämä:
Omia ajatustottumuksiaan voi työskentelyllä muuttaa myös täysin siitä omasta sisäerityksestä huolimatta. En minäkään korkeista dopamiinitasoistani huolimatta

Minkäslaisella kokeella tuo selvitetään?  

(Lisäys) Tuo muuten haiskahtaa vähän sille, kuin väittäisi, että jos on rakastunut,
ja tajuaa sen olevan kohtalokasta, voi ajatteluaan muuttamalla päästä "vapaaksi"
rakastumisen tunteesta.

Kaipa sekin on mahdollista?   

[Eklektikko]

Minkäslaisella kokeella tuo selvitetään?  

(Lisäys) Tuo muuten haiskahtaa vähän sille, kuin väittäisi, että jos on rakastunut,
ja tajuaa sen olevan kohtalokasta, voi ajatteluaan muuttamalla päästä "vapaaksi"
rakastumisen tunteesta.

Dopaamiintasojen korkeuden itselläni olen päätellyt siitä, että minulla on luonnostaan ominaisuuksia joita saadaan aikaan esim. dopamiinijärjestelmään vaikuttavilla kemikaaleilla, kuten amfetamiini:
- Olen fyysisesti nopea.
- Minulla on erittäin korkea kipukynnys.
- Tunnen itseni haavoittumattomaksi, ellen erikseen muistuta itselleni että en ole sitä.
- Olen peloton. En siis rohkea - rohkeus on sitä että on itse ainoa joka tietää että pelkää - minä vain en osaa pelätä, paitsi tilanteissa joissa se on kehoreaktio, kuten 'meinaa jäädä auton alle' tms.

Kaikki yllämainitut saa aikaan ihmisessä kuin ihmisessä antamalla jotain mikä lisää dopamiinin erittymistä. Lisäksi olen tehnyt yhdestä kirjasta (jonka nimeä en nyt muista) testin, jolla testattiin mikä neljästä pääasiallisesti luonteeseen ja käytökseen vaikuttavista sisäerityshormonista (dopamiini, serotoniini, testosteroni, estrogeeni) minulla on vallitsevana ja dopamiini voitti kirkkaasti siinä testissä.

Koetan kaivella sen kirjan nimen jostain, kirja sinänsä oli typerä 'miten löydät sopivan kumppanin parisuhteeseen' näillä sisäeritysperusteilla. Sen osan kirjaa jätin lukematta kun ei kiinnostanut, mutta se testi ja näiden hormoneiden vaikutus käytökseen/taipumuksiin oli tosi mielenkiintoinen.

Rakastumisen tunteesta:
Minä sovellan tuota pikemminkin toisin päin. Itsensä voi nimittäin rakastuttaa aivan korvia myöten ihmiseen joka ei edes tiedä että olet olemassa ihan vain sillä, että ajattelee tästä rakastuneita ajatuksia. Sillä saa aikaan tasan saman hurjan hormonimyrskyn, kuin oikean rakkaussuhteen alkuvaiheessa on. Se vain sitten on yksipuolinen kun se on itse aiheutettu. Tästä syystä pidän tiukasti kiinni siitä, että en ikinä haaveile/fantasioi oikeista elävistä ihmisistä joiden kanssa olen oikeasti omassa elämässäni tekemisissä. Vain mielikuvitusolennoista on turvallista fantasioida/ajatella rakastuneita ajatuksia, ellei halua aiheuttaa itse itselleen kurjaa yksipuolista rakastumista.

[Eklektikko]

Nonniin, internetin ihmemaastahan löytyi sitten tämä testi jonka itse tein kirjaston kirjasta:
http://www.helloquizzy.com/tests/helen-fisher-personality-type-test/

Mutta tuon testin tuloksia ei saa antamatta sähköpostiosoitetta... niinpä kannattaa ehkä kaivella tämä Fisherin kirja kirjastosta:
http://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb1934955__Shelen%20fisher__P0%2C1__Orightresult__X4?lang=fin&suite=cobalt

Sieltä tuo sama testi löytyy.

Ja tässä sitten lehtiartikkeli samasta aiheesta, tosin jälleen deittailuun liittyen - itseäni kiinnostaa enemmän ihan vain näiden tekijöiden vaikutus ihmisen persoonallisuuteen ihan itsekseen, mutta kun Helen Fisher on kirjoittanut kirjansa deittailuun liittyen niin siitä sitten saa lukea...
http://content.time.com/time/health/article/0,8599,1876113,00.html

Ote artikkelista:
"People who express dopamine — I call them Explorers — tend to be risk-taking, curious, creative, impulsive, optimistic and energetic. The traits associated with the serotonin system express themselves in what I call Builders. They're cautious but not fearful, calm, traditional, community-oriented, persistent and loyal. Directors have traits associated with activity in the testosterone system. These people tend to be very analytical, decisive, tough-minded; they like to debate and can be aggressive. The fourth type is the Negotiator. Men or women who express activity in the estrogen system tend to be broadminded imaginative, compassionate, intuitive, verbal, nurturing, altruistic and idealistic."

[Eklektikko]

Nostanpa optimismiketjua, koska tänään tulee televisiosta dokumentti pessimismiin liittyvästä tutkimuksesta:
http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-1425300452112.html

"Dokumentin mukaan positiivisuuden vaikutus terveyteen on merkittävä. Pessimisti voi kuolla jopa seitsemän ja puoli vuotta aiemmin kuin optimistinen ikätoveri." Mielenkiintoista tuossa ohjelmassa on se että siinä pohditaan myös synkistelyyn taipuvaisen mielen muuttamista valoisammaksi.

Eli vaikka kuinka olisi syntynyt pessimistiksi, niin asialle voi itse tehdä jotain.
Itse olen televisioton, mutta jos joku tuon sattuu katsomaan, niin mielelläni kuulen oliko hyvä dokumentti.

[sideman]

Itse olen televisioton, mutta jos joku tuon sattuu katsomaan, niin mielelläni kuulen oliko hyvä dokumentti.

Yle Areenassa suomenkielisin tekstein:

http://areena.yle.fi/tv/2181426

 

[Eklektikko]

Yle Areenassa suomenkielisin tekstein:
http://areena.yle.fi/tv/2181426

Tuota varten pitäisi varata kirjastosta koneaika ja viedä sinne vielä omat kuulokkeet mukaan... Eipä taida tulla tehtyä.

Olen siis aivan tietoinen siitä että YLEn ohjelmia voi katsoa netistä, mutta minä kas kun en halua sitä nettiäkään kotiini, saati sitten televisiota.

[sideman]

Eli vaikka kuinka olisi syntynyt pessimistiksi, niin asialle voi itse tehdä jotain.
Itse olen televisioton, mutta jos joku tuon sattuu katsomaan, niin mielelläni kuulen oliko hyvä dokumentti.

Mielestäni nuo Mosleyn dokkarit ovat pääsääntöisesti laadukkaita, mutta sekin lienee
osittain makuasia.

Ainakin Mosley myönsi olleensa lähes koko aikuisikänsä vahvasti pessimistinen ja kärsineensä
sen takii mm. unettomuudesta.

Hän oli positiivisesti yllättynyt siitä, kuinka nopeasti "mieltään voi muuttaa" mm. mindfulness'in avulla.

Erittäin kiintoisa yksityiskohta dokkarissa oli mielestäni se, että identtisistä kaksosistakin toinen voi
olla kliinisesti masentunut ja toinen taas ei. Tuo pistettiin nähdäkseni lähinnä epigeneettisten muutosten
piikkiin.

(Oma veikkaukseni on se, että kutsumanimellä saattaa olla merkittävä rooli tuossain tilanteessa.
Se, jolla on "arvostetumpi" etunimi*, tai joka muutoin pitää enemmän nimestään, luultavasti
on vähemmän altis negatiivisille mielentiloille...)

Dokkarissa mainittiin sekin, että pessimisteillä oikea ohimolohko on selvästi aktiivisempi kuin vasen.
Tuosta sain kimmokkeen kokeilla yön ajaksi magneettinappia vasemmalle ohimolle laastaroituna, itse
asiassa useampia päällekkäin "tehon" parantamiseksi. Nukuinpa pitkästä aikaa "makeasti kuin oravainen
sammalvuoteellansa" (A. Kivi). Kyseessä lieni kuitenkin lähes satavarmasti, jälleen kerran, plasebovaikutus...

  

* Enimmäkseen naisten kyseessä ollen myös sukunimellä voi olla tuollainen vaikutus. Esimerkiksi
Suomessa mm. Heikkilä tai jopa Heikkinen ovat arvostettuja sukunimiä, ja siksi tuon nimen omaavat
naiset, jopa avioliiton kautta, ovat yleensä itsevarmoja ja keskivertoa paremman näköisiäkin.  Luku
sinänsä Suomessa ovat toki vieraskieliset nimet, etenkin "aateliset", vaikkapa (Heikki) Juhan(i) "af" Grann

 :

[Eklektikko]

Kiitokset ohjelma-arviosta. Niin Yle-areenalla kuin netissä muutenkin on kyllä dokkareita yms. jotka kiinnostavat. Suunnitelmissa on kyllä aina silloin tällöin varata vähän pidempi koneaika kirjastosta ja raahata ne omat kuulokkeetkin mukaa. Kirjastot lainasivat ennen kuulokkeita, mutta se on nyt lopetettu ja syynä olivat kuulemma hygieniasyyt.    Tarttuva korvasieni? 

Onko sillä loppujenlopuksi väliä, ovatko reaktiosi magneetteihin placeboa vai ei, jos ne auttavat. Ehkä osa ihmisistä on sellaisia, että juuri nimenomaan heille magneettinapeilla hoitaminen sopii erityisen hyvin ja ehkä sinä olet sellainen ihminen? Jos oikein muistelen, niin olet aiemminkin saanut niillä hyviä ja nopeita helpotuksia monenlaisiinkin vaivoihin.

[sideman]

Kiitokset ohjelma-arviosta. Niin Yle-areenalla kuin netissä muutenkin on kyllä dokkareita yms. jotka kiinnostavat. Suunnitelmissa on kyllä aina silloin tällöin varata vähän pidempi koneaika kirjastosta ja raahata ne omat kuulokkeetkin mukaa. Kirjastot lainasivat ennen kuulokkeita, mutta se on nyt lopetettu ja syynä olivat kuulemma hygieniasyyt.    Tarttuva korvasieni? 

Onko sillä loppujenlopuksi väliä, ovatko reaktiosi magneetteihin placeboa vai ei, jos ne auttavat.

Ei sillä muutoin ole väliä, mutta plasebo/placebo -vaikutus tuppaa heikkenemään ajan oloon, yleensä varsin ripeästi.
Koska olen joihinkin vaivoihin (esim. ristiselän lievähköön kipeytymiseen) saanut magneeteista apua jo toistakymmentä vuotta, oletan, että noissa tapauksissa vaikutus on jotakin muutakin kuin uskoon perustuvaa. Kokemukseni perusteella uumoilen, että puhetyöläisille
ne olisivat erinomainen apu äänihuulten vaivoihin, koska niiden kyseessä ollen magneettien mahd. vaikutus tehostunee kun
värähtely tulee mukaan kuvioon.

[Eklektikko]

Ihan toimivienkin lääkkeiden vaikutus hiipuu usein, joskus johtuen valmisteesta itsestään, joskus taas sairauden etenemisestä. Helpoin esimerkki tästä on tyypin 2 diabetes: Lääkitsemällähän sitä ei saada koskaan kuriin, vaan sairaus etenee ja lääkitystä joudutaan koko ajan muuttamaan ja/tai lisäämään, jotta sokeritasapaino saataisiin säilymään. Eikä ongelma siinä ole se että lääkkeet olisivat placeboita, vaan siinä että jos ravinnon hiilihydraattimäärää ei suitsita, niin tyypin 2 diabetes etenee lääkkeistä huolimatta.

Eli se että vaikutus hiipuu, ei välttämättä ole osoitus siitä että hoito oli placebo.

[Blomman]

Ensinnäkin eivät ne asiat parane murjottamisella, vihalla, kyynisyydellä tai millään muullakaan pelkoon perustuvalla suhtautumisella. Päinvastoin, negatiivinen suhtautuminen vetää puoleensa negatiivisia asioitaja oikeastaan luo negatiivisen maailman, jota muuten ei olisi olemassakaan. Ja onhan se nyt itselle ja mullekin mukavampaa olla optimisti, kun pessimismi vie voimat itseltä ja muilta.

Sitten pessimistiset tuhon ja maailmanlopun ennustajat ovat yksinkertaisesti väärässä. Mitään maailmaloppuja kymmenen vuoden sisällä ei tule, vaan kyseessä on heidän omassa mielessään oleva tuhosuuntauneisuus ja niukkuustietoisuus, joka saa näkemään uhkia kaikkialla. Sen näkee siitä, että kun yksi uhka ei toteudu, niin he löytävät uuden. Kun y2k ei tuonut tuhoa, alettiin pelätä öljyn loppumista. Kun öljy ei loppunut, alettiin pelätä ilmastonmuutosta. Ja niin edelleen.

Sen sijaan kaikki tulee menemään hyvin ja meillä on yltäkylläisesti kaikkea mitä tarvitsemme!

[sideman]

Sen sijaan kaikki tulee menemään hyvin ja meillä on yltäkylläisesti kaikkea mitä tarvitsemme!

Tuota en menisi toteamaan niille ainakin kymmenille miljoonille ihmisparoille, jotka kärsivät mm. ruo'an ja juomakelpoisen veden* puutteesta.

Mutta muutoin viestissä oli ajatuksia herättäviä argumentteja...

https://water.org/our-impact/water-crisis/

* 785 miljoonaa!!

(Lisäys) Tuohon ei näyttäisi olevan mitään muuta ratkaisua kuin mass destruction!?  Jostain on jäänyt takaraivoon sellainen
väite, että MMYn mukaan ennen Kultaisen Aikakauden (satya-yuga kali-yugan keskellä) alkua koetaan Telluksella mass destruction jonka jälkeen enää
noin miljardi ihmistä on jäljellä maapallolla. Tuo on kuitenkin mitä ilmeisimmin jonkun jenkkiteeämmärin mielikuvituksen tuote..

 

[Blomman]

Onhan se tietysti mahdollista keskittyä myös negatiivisiin asioihin ja lopulta kun kaikki muu on hyvin voi vaikka valittaa että jokun muun leivos on isompi kuin minun leivokseni 

Ei ole hyödyllistä ottaa huonoa omaatuntoa tai murehtimista maailman nälkäänäkevistä tai janoisista, vaan voi sen sijaan tehdä voitavansa asian korjaamiseksi elämällä oman elämänsä hyvin. Loppujen lopuksi nälkäisten osuus onkin vähentynyt huomattavasti viime aikoina niin että ylensyöneitä alkaa ola enemmän 

Kaiken huipuksi uskon, että kaikenlainen kärsimys on ihmisen oma valinta, vaikka hän voisi tehdä jotain ihan muutakin, vaikkapa elää paratiisissa jo nyt eikä vain haavella siitä.

[sideman]

Kuppalehti:

Tutkimus puhuu klassisen käsityksen puolesta: mielenterveys edellyttää todellisuutta vastaavaa käsitystä omasta itsestä ja omista mahdollisuuksista. Tutkimuksen tulosten mukaan sekä liian optimistinen että pessimistinen mielenmaisema heikentävät selkeästi hyvinvointia pitkällä aikavälillä.


https://www.kauppalehti.fi/uutiset/optimismi-ja-pessimismi-ovat-haitallisia-ajatusvirheita-tutkimus-toteaa-realistit-tekevat-parempia-paatoksia-ja-voivat-hyvin/e8952be3-4037-424d-84ee-b8aef1ac86f7

[Blomman]

Hei sideman, en halua väitellä sinua vastaan, vaan kommentoin usein kirjoituksiasi siksi koska tunnut olevan ainoita jotka ovat aktiivisia täällä. Siksi nämä viestit niin kuin osuvat sinulle.

En usko tuota Kuppalehden juttua. Mitä ne ovat sanomaan mikä on todellisuutta vastaava käsitys itsestä ja mikä liian optimistinen?