seuraava »

[Athena]

...viisaita ajatuksia...

....
Aura-soma- tarapia on siinä hyvä ku lähetään selvittämään menenisyyttä ja tunteita. Kukkaterapia aukasee siteitä parantaakseen haavat sisäisesti. ja on paljon monia asioita millä voi hoitaa. Itse käyttäsin ja suosittelisin luonnonläheisiä muotoja joilla saadaan yhteys omaa sisäiseen minään.

Yhteiskunta on kasvanu luonnosta ja itsestään. Luonnossa kävely aukasee tukoksia ja löytääkseen sopusoinnun sävelen maailman kanssa on tehtävä töitä säilyttääkseen yhteyden  ykseyteen.

Masennus on vain herätyskello, jos on laiminlyöny itseään jollain tasolla. Olemalla rehellinen itselleen masennuksen syystä... katsomalla syvemmin oppituntii löytää positiivisen ajatuksen siitä. Ennen kaikkea luottaa vaistoonsa, mite toimia.
.......

Löydä sisäinen rauha ja sopusointu.

[sawotar]

Masennus on vakava tila Olen itsekkin potenut sitä aikoinaan, ja hakenut lääkitystä, jotka ei sopinut minulle oli vaan utuinen olo ja aina väsynyt eli toisinsanoen koin olevani tyhjiössä eikä ovea näkynyt, oli aivan sama mitä kukakin sanoi ja ehdotti oli vaan E.V.V.K mutta tein kuitenkin rutiini työt unissani lapset pitivät minut maan tasolla..Kiitos heille ja siihen mitä tulee ulos lähdöstä, niin ei sitä perheellinen niin vaan lähde yöllä kävelemään varsinkin kun siihen aikaan oli yh-äiti ja yllättävän moni yh-äiti sairastaa masennusta mutta sitkeesti yrittävät lasten takia pitää matalaa profiilia eivätkä uskalla hakea apua senkään takia, jos sosiaalitoimisto katsoo äidin kykenöttömäksi hoitamaan jälkikasvuaan, niin otetaanpa lapset parempaan talteen, tosin asia ei ole niin, vaan kannattaa hakea silti apua vaikka pelottaskin sellainen...pelkoon ei ole syytä koska sieltä saakin todellisen avun Itse olen tehnyt lastensuojelu työtä ja mielenterveys/päihde-kriisityötä, niin jonkun verran tullut perehdyttyä asiaan, täytyy vaan uskaltaa lähtee avamaan suutaan ja pyytää reippaasti apua eikä jäädä painimaan asian kanssa yksin

[manjaana]

Masennus on vakava tila Olen itsekkin potenut sitä aikoinaan, ja hakenut lääkitystä, jotka ei sopinut minulle oli vaan utuinen olo ja aina väsynyt eli toisinsanoen koin olevani tyhjiössä eikä ovea näkynyt, oli aivan sama mitä kukakin sanoi ja ehdotti oli vaan E.V.V.K mutta tein kuitenkin rutiini työt unissani lapset pitivät minut maan tasolla..Kiitos heille ja siihen mitä tulee ulos lähdöstä, niin ei sitä perheellinen niin vaan lähde yöllä kävelemään varsinkin kun siihen aikaan oli yh-äiti ja yllättävän moni yh-äiti sairastaa masennusta mutta sitkeesti yrittävät lasten takia pitää matalaa profiilia eivätkä uskalla hakea apua senkään takia, jos sosiaalitoimisto katsoo äidin kykenöttömäksi hoitamaan jälkikasvuaan, niin otetaanpa lapset parempaan talteen, tosin asia ei ole niin, vaan kannattaa hakea silti apua vaikka pelottaskin sellainen...pelkoon ei ole syytä koska sieltä saakin todellisen avun Itse olen tehnyt lastensuojelu työtä ja mielenterveys/päihde-kriisityötä, niin jonkun verran tullut perehdyttyä asiaan, täytyy vaan uskaltaa lähtee avamaan suutaan ja pyytää reippaasti apua eikä jäädä painimaan asian kanssa yksin

Tekisi mieli sanoa jotain viisasta, mutta omasta masennuksesta on vaikea mitään viisasta löytää..
Itse masennuin aikoinaan monien asioiden yhteissummana, tosin ajauduin siihen itseni huomaamatta, oli riitaisa ero, jätin maallisen mammonan ja lähdin, kaikennäköistä ja kokoista ongelmaa oli, kun ex ei omaa osuuttaan suostunut hoitamaan ja oikeus määräsi pesänjakajan. Olin tiukilla rahallisesti, kun maksoin samaan aikaan yhteistä taloa ja omaa uutta kämppää ja kun terveys alkoi pettää työmaalla, olin aika pohjalla. Itse en huomanut, kuin jatkuvan väsymyksen ja lisääntyneen itkuisuuden, mitä enemmän yritin sitä vähemmän jaksoin. Onneksi lääkärini oli valveutunut ja kipeää kättä tutkiessa totesi, että entinen nauravainen ja positiivinen minä olin hukassa, painokin siinä oli tipahtanut.. Mutta siitä lähti kuitenkin toipuminen ja uuden elämäni syntyminen. Nyt opiskelen alaa, jota aina halusin, eli oli siitä hyötynsä vaikka muutama vuosi siinä vierähtikin..

[Lilli]

Kerran juttelin erään opiskelutoverini kanssa depressiosta - ei kovin vakavaan sävyyn kuitenkaan, mutta hän kertoi olleensa avoeronsa jälkeen erittäin lamassa ja masennukseen liittyvä saamattomuus ja hajamielisyys tietysti vaivasivat.

Hän oli saanut itsensä liikkeelle tekemällä muistilistan. Muistilistassa oli mm. seuraavia asioita:

Käy vessassa ja pese hampaat
Syö
Käy töissä
Ulkoiluta koiraa
Osta ruokaa
Mene nukkumaan

Tällä tavalla hän oli saanut jotenkin päivärutiinit hoidettua.

[Chervil]

Itse olen kärsinyt neljä vuotta keskivaikeasta masennuksesta, mutta olen tainnut olla koko ikäni jollain tasolla masentunut, ensimmäiset ahdistusmuistot on jo ajalta jolloin olin 4v. Silloin harvoin kun masennuspeikko on ollut kokonaan poissa on olo ollut ihmettelevä, tällaistakö elämä saa olla? Mutta sitten on taas tullut uusi aalto ja vienyt mukanaan. En enää edes odota paranemista, toivon vaan helpotusta ja yritän oppia elämään tämän kanssa.

Mutta niin.. mikä minulle on auttanut ja mikä ei.. B-vitamiinit oli tosi suuri apu, en ollut vuosiin kyennyt ymmärtämään mitään lukemaani tai kirjoittamaani (opiskelijalle todella iso este opinnoissa etenemiseen) ja B-vitamiinilisän myötä aloin taas ymmärtää kokonaisia lauseita, nykyään olen päässyt jo samaan kuin lukioaikana eli kerran lukemalla yleensä ymmärrän ja muistan olennaiset asiat tekstistä. Sitten olen syönyt kalaöljykapseleita, niiden tuoma apu ei niin selkeä mutta vähensivät päänsärkyjä yms. Ja olen käynyt energiahoidossa ja shiatsussa, niiden avulla aloin muistamaan asioita joita olin lukinnut muistini ulkopuolelle. Ja sitten läheinen ihminen.. Ensi kertaa elämässäni minulla on rinnallani turvallinen ja luotettava ihminen.. Kummasti helpottaa elämää kun ei tarvitse aina olla yksin ja on joku jolle puhua. Yksinäisyys pahentaa masennusta entisestään. Eli jos joku haluaa auttaa masentunutta ystävää niin parasta apua on pyytää häntä mukaan kaupungille, kävelyllä tms.

Ja sitten mikä ei ole auttanut.. Olen syönyt kolmen eri ryhmän masennuslääkkeitä enkä silti koe niistä saamaani apua kovin suureksi. Ne pitävät juuri pinnan yläpuolella että jaksaa katsoa seuraavaan päivään. Enemmän koin kuitenkin saavani apua noista vitamiineista. En ole ikinä mittauttanut vitamiinitasojani joten en tiedä onko minulla todellista puutetta vai ei (tosin ainakin B-vitamiinissa suositustasot ovat liian alhaiset). Toivon että joskus sellainen olisi masennuspotilailla rutiinitutkimus. Aiempina vuosina kun en vielä tunnistanut itseäni masentuneeksi olin pohjattoman väsynyt, silloin minulta tutkittiin oikeastaan kaikki muu kuin nuo vitamiinitasot. Väsymykselle ei löytynyt syytä, nykyään onneksi se on jo väistynyt.

[Riitta]

Anteeksi jos sanon mielipiteeni "tiukkapitoisesti"
Olen kylla sita mielta etta terve sielu terveessa ruumiissa-eli mita se tarkoittaa:
Kukaan ei ole syypaa meidan masennukseen-paitsi me itse.
Ei kannata etsia syyllisia muista kuin itsestamme- ja meita ei auta kukaan muu kuin me itse.
Jos emme ota itseamme niskasta kiinni-pilleri on aina helpompi.Tottakai se vaatii itsekuria jos haluamme "pelastua"=eli ottaa elamamme omiin kasiin.
Ei kannata syyttaa kaamosta onhan Ruotsissa suht'kohtaan samalainen ilmasto, se on vain meidan omista asenteista kiinni ja jos me emme muuta niita kukaan ei muuta.Ei ole ylivoimainen ajatus ja teko lahtea lenkille-ette tieda kuinka pieni askel voi olla suuri tulevaisuus-hiukan tahdonvoimaa.
Jos pakkanen jarruttaa ota pensseli kateen ja ala maalata-kukaan ei nae-ja jos joku nakisi-entas sitten!Kirjoita mietteitasi, yhdesta sanasta voi alkaa suurikin kirjailia tai miljoonia muita keinoja, hiukan mielikuvitusta!
Luomisvoima on antanut monelle elamanhalua ja mielihyvaa.
Tiedan, etta tama kaikki tosissaan ei ole helppoa, mutta mahdollista.
Rakkaudella Diamond 

[enska]

Jaa-a, enpä tuota tiedä.
Voihan se olla, että osa on itse itsensä nurkkaan ahdistanut, joko teoillaan tai ajatuksissaan, mutta enpä allekirjoittaisi että koskee kaikkia masennustapauksia..
Onhan tuo aivokemia (joku aiheesta paremmin perillä oleva osannee termittää oikein) sen verran monimutkainen juttu että ei se ole välttämättä itsestä kiinni. Siis nämä välittäjä-aineet, mahd. geneettiset virheet aivojen rakenteessa jne.

Ja joillakin ihmisillä olosuhteet ja elämäntilanteet ovat niin murskaavia, että vahvempikin masentuisi. Kuten ei geeniperimälleen ei ihminen myöskään voi paljoa tehdä esimerkiksi odottamattomille traumatisoiville tilanteille.

Jokainen meistä kokee asiat niin eri tavalla kuitenkin, toiselle joku pikkujuttu on toiselle maaailmanloppu, eikä se johdu vain ihmisten erilaisista tavoista asennoitua elämään tai olla vuorovaikutuksessa muun maailman kanssa. Persoonallisuuskin painaa jonkin verran vaa`assa, ja niitähän meistä löytyy.

[Riitta]

Tunnen ihmisia ilman jalkoja ja kasia ja he ovat maailmanmestareita, tunnen ihmisia jotka ovat olleet vankeina ja kidutettuina jopa kymmenia vuosia ja he ovat voineet luoda itselleen huipputulevaisuuden, tunnen ihmisia jotka ovat menettaneet koko perheensa(mina) ja huomannut ettei itku auta, onko se sitten itsesailytysvaisto vai luoda itse itsellensa mahdollisuudet
ja menna eteenpain, siina taytyy olla kova itsekuri ja aloittaa vahitellen- eihan Roomaakaan luotu yhdessa paivassa, antakaan mahdollisuus rakastaa itseanne, siita se alkaa kovalla tyolla.

[Chervil]

Neuronien yms toimintaan vaikuttaa myös sosiaalinen ympäristö, ja jos se on kunnossa, ihminen voi kestää melkein mitä tahansa. Jos se taas ei toimi eikä pääse yhteiskunnankaan tukitoimien piiriin, on ihminen aika heikoilla. Olen varma että masennuslääkkeet toimivat, jos ne määrättäisiin täsmähoitona eli oikeasti selvitettäisi mikä tekijä aiheuttaa ihmisellä ko. tilan eli tarkistettaisiin ainakin yleisimmät masennukseen liittyvät löydökset ja vasta sitten määrättäisiin lääkkeet eikä niin kuin nykyään että kokeillaan ensin yhtä, sitten toista yms yms. Ja toinen asia olisi ihmisen sosiaaliseen verkostoon vaikuttaminen. Yksinään on vaikea etsiä voimia silloin kun niitä ei ole, johonkin ryhmätoimintaan mukaan pääseminen voi olla riittävä saamaan ihminen taas toimintakykyiseksi. Tai ylipäätänsä toiminta, koska on totta, että puuhailu ja tekeminen helpottaa oloa. Mutta vaikka tietää että olo helpottaisi kun saisi tekemättömät työt tehtyä, kynnys aloittamiseen voi silti olla liian suuri.

Itse myös tiedän, että monelle elämänhalu löytyy vasta epäonnistuneen itsemurhayrityksen jälkeen eli sitten kun on vammautunut tms yrityksen seurauksena. Toivon että kenenkään ei tarvitsisi niin pitkälle mennä vaan että apua saisi jo ennen sitä. Yksi askel siihen on lakata syyllistämästä masentuneita ja alkaa nähdä masennus sairautena siinä missä katkennut jalkakin. Joillakin haava on niin pieni, että paranee muutamassa viikossa/kuukaudessa, toisilla taas toipuminen vie vuosia. Itse uskon että toipumiseen auttaa masennuksen syyn löytyminen, oli se sitten traumaattinen tapahtuma, aivokemian häiriö tai itsensä uuvuttaminen liioilla vaatimuksilla. Masennus voi olla myös suojakeino ja usein vasta kun ymmärtää miltä sen avulla yrittää suojautua, voi tehdä tietoisen päätöksen luopua siitä.

Itse tunnen masennuspotilaiden olevan monella tapaa heikoilla. Ensinnäkin nuo lääkkeet, toiseksi sitten terapia. Terapeutteja on monenlaisia ja se, että löytää hyvän, on monesti tuuripeliä. Kelan korvausta terapiaan saa yleensä vasta, kun on todettu, ettei pelkät lääkkeet auta, vaikka monelle keskusteluavun saaminen akuutissa kriisivaiheessa olisi tehokkaampi. Masennukseen liittyy myös edelleen häpeä, mikä estää monia hakemasta apua ennen kuin masennus on muuttunut vakava-asteiseksi. Se, että on masentunut ja tuntee siitä häpeää ja syyllisyyttä, voi pahentaa tilannetta edelleen. Monesti on helpompaa antaa anteeksi toiselle kuin itselle.
 

[härkä-69]

  Yksinään on vaikea etsiä voimia silloin kun niitä ei ole, johonkin ryhmätoimintaan mukaan pääseminen voi olla riittävä saamaan ihminen taas toimintakykyiseksi.   

Eräs perustarpeistamme on kuulua johonkin ryhmään, sillä olemmehan laumasieluja. 

[Johanne]

Laitan tähän vanhaan ketjuun...
Voi olla että vähän kyselen pöhköjä, mutta silti... Onko jollain kokemusta mäkikuismasta?

Ostin apteekista mäkikuismaa lievää masennusta helpottamaan. En syö mitään muita lääkkeitä, niinkuin pakkauksessa varoitellaan, mutta mietin vain, että kai sitä uskaltaa D-vitamiinia..
Ja onkohan olemassa jotain suositusta siitä, kuinka kauan mäkikuismaa sopii syödä. 

[Titania.]

Mä en osaa sanoa mitään itse mäkikuismasta, mutta varoitus että mäkikuisma saattaa laskea hormaalisen ehkäisyn tehoa jos sellaista sattuu käyttämään.

[sansai]

Jos ajattelemme lievää ja keskivaikeaa masennusta,joka usein vaihtelee,toisinaan helpompana toisinaan uuvuttavana,mutta kulkee kuitenkin mukana.
Kevyt seronil valmiste on paikallaan,jota aivot tarvitsevat toimiakseen.
Tähän sitten rinnalle 100% Jasmin aroma oljy,joka sekoitetaan jojoba oljyyn.Sitä sivellään rintaan,sekä kaulan molemmin puolin.Jasmin oljyn tuoksu on vahva,joten sen voi laittaa yöksi.
Miehillä jostain syystä tehoaa nivuksiin laitettuna parhaiten,myöskin erektio vaikeuksiin,joka usein liittyy masennukseen.
Lisäksi Bvitamiini jossa on Foolihappoa.
Tärkeähän on keskustelu apu,mutta vaikea saada,saada itselleen sopivaa.
Hyvä kiinteä tukiverkko puuttuu nykyään usemmilta,myös työpaikat vaativat alati skarppia toimintaa.
Masennuksesta ei pitäisi syyttää itseään,useimmat ihmiset kohtaavat sen jossain muodossa elämänsä aikana.Itseään ei tulisi ruoskia,vaan antaa aikaa,aivan samoin kuin katkenneelle jalalle.

Ajattelin asiaa sellaisesta näkökulmasta,jolloin ihminen jää yksin asiansa kanssa,koska usein ne ystävätkin katoavat jonnekkin,mistä ne voimat siunaantuisivat lähteä harrastus piireihin ym. rientoihin.  Mutta jollain konsteilla kuitenkin sieltä pääsee nousemaan pinnalle ennemmin tai myöhemmin.Siinäpä se.Mitkä olivat ne keinot ja konstit?Voisiko siitä kertoa enemmän.Lillillä oli kissa tärkeänä osana.Millaisia muita keinoja?
Useimmiten masennuksesta toivutaan,ollaan paljon viisaampia sen jälkeen,tiedetään siitä,ymmärretään itseä,ymmärretään toista masentunutta.
Monet elämän tilanteet aiheuttavat mielen masennusta,siksi usein ajattelenkin,että mieli reagoi terveellä tavalla masentuessaan,kuten monien nuorten kohdalla käy esm.työttömyyden ollessa kuvioissa mukana....jos perus asiat puuttuvat,rakkaus tärkeimpänä niistä...
                                                                                                         

[Ebenia]

Haluan tuoda esille myös hieman erilaisen näkökulman masennukseen. Olen useasta lähteestä kuullut ja itsekin huomannut omalla kohdallani tämän saman asian. Masennuksessa usein on kyse käpyrauhasen toiminnan ongelmista, mikä suuremmassa ja henkisemmässä mittakaavassa kuvastaa sitä, että ihminen ei saa yhteyttä omaan tarkoitukseensa, universumiin tai jumalaan. Tämä on mielestäni tärkeä pointti.

Nykymaailmassamme henkisyys ja hengellisyys on asia, jota pidetään kuin ruttona ja uskonnollisuutta halveksutaan. Mutta totuus on, että se on iso osa ihmisyyttä ja tärkeä osa ihmisenä olemista. Kun tämä osa ihmisestä tuhotaan (joko ulkopuolisten taholta tahallaan tai ihmisen itsensä aloittamana), niin jotain särkyy myös ihmisessä ja minä olen huomannut, että ennen pitkään se voi johtaa masennukseen. Ihminen ei kestä elämää, joka on tarkoituksetonta. Ihmistä ei ole luotu tarkoituksettomaan elämään, koska se ei sitä ole! Kun ihminen hukkaa oman tarkoituksellisuutensa, se masennus on sanoinkuvaamatonta. Ihminen hukkaa tiensä!

Näin suosittelisinkin kaikille masentuneille sekä ihmisille, jotka ovat joskus olleet masentuneita, pohtimaan tätä ajatusta. Voisiko masentuneen elämää helpottaa se, että pyrkisi löytämään oman tarkoituksensa esimerkiksi meditoinnin tai rauhoittumisen kautta? Ei ole ihme, että moni masentunut kertoo, että nousi masennuksesta uskonnon (uskon) kautta, sillä silloin ihminen löytää taas yhteyden itseensä (ihminen on jumaluus) ja tehtäväänsä.

Tämä on oma mielipiteeni siitä miksi mm. nykypäivänä on niin paljon masennusta. Muitakin syitä on ja kaikki yksilöllisiä, mutta mielestäni tätä pointtia kannattaa pohtia, varsinkin jos on masentunut.

[sansai]

Kyllä...   masennuksessa ihminen ei ole yhteydessä omiin tunteisiinsa,ja on kuten Elbenia sanoi "hukassa itseltään"

Jäin pohtimaan hengellisyyttä,liityen masennukseen.Masennustahan ilmenee myös papeilla,eri uskonto kunnissa.Myös syvästi uskovilla ihmisillä.Mutta meneehän elämän tarkoitus joskus hukkaan itsekeltäkin,miksei heiltäkin.Asiathan ovat äärettömän yksilöllisiä.
Kuitenkin ja lopulta, masentunut itse on ainut asian tuntia juuri omalla kohdallaan ja tietoinen millä konsteilla on selvinnyt ja selviää edelleen,ne selviytymis keinot kiinnostavat monia.
Ehkä syiden etsiminen ei olekkaan se oleellisin asia,vaan se selviytyminen