seuraava »

[Timotheus]

Masennuksesta puhutaan paljon. Mailmanlaajuisesti olemme synkkien itsemurhatilastojen kärkimaita. Onnea suomalaiset!

Puhutaanko lisää?

Mielenterveyshoitaja tuttavani kertoi kuinka lähi-idässä mielenterveyspotilaita viedään ruoskittavaksi erityiselle henkien karkoittajalle joka sitten ammattiylpeänä hakkaa pahat henget pois. Toivotaan kaikki yhdessä, että tämä on jo vanhentunutta tietoa.
Me täällä pohjoisessa sen sijaan olemme turvautuneet toisenlaisiin konsteihin.


Lääkkeiden kärkimarkkinoista kamppailevat meille suomalaisille niin tutut gendret.
Zyprexa niminen psykoosilääke 23% osuudella saa toisen sijan suomen kymmenen myydyimmän lääkkeen joukosta. Onnea Zyprexa!

Lääkkeiden terapiaryhmittäinen myynti 2002-2003, kaksi myydyintä ryhmää. (TMH)
                                                               2003 Milj.€ Muutos%    2002 Milj.€ Muutos%
I.  Hermostoon vaikuttavat lääkkeet                        275,5        9,0           252,7       14,0
 
II. Sydän ja verisuonisairauksien lääkkeet                266,5        1,5           262,5       12,1
Eli vuonna 2003 hermostoon vaikuttavia lääkkeitä myytiin (1 637 847 500mk) yli kuudellatoista miljardilla markalla.
Lähde: OECD Data, 2003



Ote lääkäketietokeskuksen sivuvaikutus määritteistä.

Lihasjäykkyys ja vapina

Psykoosilääkkeet voivat aiheuttaa vapinaa ja lihasjäykkyyttä. Voimakkaimmillaan haittavaikutuksena voi olla vahamaiset ilmeettömät kasvot, kumara asento, vapina ja lihasjäykkyys. Useimmiten oireet helpottuvat lääkkeen annosta pienentämällä.
Läh.Lääketietokeskus

Kumpi ompi parempi? Porkkana vai patonki...
Vai löytyisikö muita keinoja?

Tiedän, että itsekurin pitäminen ahdistuneena on hankalaa, mutta säännöllisyys lienee ainoita avaimia selviytymiseen. Ankara ei kuitenkaan kannata itselleen olla.
Itse olen kokeillut mm. seuraavaa:
-avantouinti, pitää myös flunssan loitolla. Vedessä kannattaa olla vähintään minuutti jolloin kehon oma kortisoni laukeaa. Keskity hengitämään syvään ja tasaisesti. Kylmä unohtuu ja puhdistuu
- liikunta mielellään raittiissa ilmassa
- mäkikuisma -rohdosvalmisteet
- ABC-EPA kala-helokkiöljyvalmiste
- Tasainen ja terveellinen ruokavalio, vähän raskaasti sulavaa lihaa ja enemmän vihrreitä keveitä asioita ja mehuja, nam. Paljon VETTÄ. V.V.V. vesi vanhin voitehista. Muistathan, että veden voi siunata 

Siinäpä muutama ja tiedän, että näitä on niksejä olon helpoittamiseen ja vireuden nostoon on paljon.
Uskompa, että näin masennussesonkina jokaiselle neuvolle on kovasti kysyntää :

[Aniara]

Olen myös kuullut että masennuslääkkeet ovat suomen enitein myytyjä lääkkeitä.
 Asialle täytyisi todella löytää todellisia parannuskeinoja, ei vain tilapäistä helpotusta (vaikkakin lääkkeet ovat akuutissa, vakavassa masennuksessa tarpeellinen hätäapu jos muu ei auta).

Seuraavia ehdotuksia tilan kohentamiseksi Timotheuksen vinkkien lisäksi:
- säännöllinen meditaatio esim. ryhmässä vahvistaa energiakehoa ja puhdistaa negatiivisesta ajattelusta, lisää hyvän olon ja rentouden tunnetta
- masennuksen syyn tutkiminen ja poistaminen energiatasolta.
Tähän auttavat monenlaiset vaihtoehtoterapiat: mm. homeopatia, kukkatipat, energiahoidot, psykologinen vyöhyketarapia, ja muitakin hyviä varmasti on.
- vapaaehtoistyö esim. hyväntekeväisyysjärjestössä tai yksinäisen lapsen tai vanhuksen seurana - siis se että tuntee itsensä tarpeelliseksi kun auttaa muita.
- Timotheuksen mainitsema säännöllinen liikunta olisi myös tosi tärkeää.

Voimia ja aurinkoa kaikille!

[sawotar]

Kaikki toitottaa että liikunta on hyvä masennukseen..toki onkin, mutta sillon kun ihminen on masennus tilassa pahimmillaan, niin ei kuule kiinnosta mennä edes ihmisten ilmoille saatikka jaksa, tavallaan masennuksen lisänä valitettavasti tule paniikkihäiriö ja itsetunto on silloin ihan nollilla meneppä siinä sitten ihmisten ilmoille sellaisten ajatusten kanssa jotka vaan lisää itseinhoa/masennusta, eli masennusta voidaan ehkäistä liikunalla, mutta hoidoksi se valmiiksi masentuneella ei oikein auta, ellei sitten ole tukihenkilö vieressä mahdollisten paniikkihäiriöiden takia mukana

[Aniara]

Kyllä lenkille voi lähteä muuallekin kuin keskustaan tai kuntosalille.

Illalla hämärissä voi lähteä ystävän tai koiran kanssa rauhalliselle kävelylle, tai sitten päivemmällä metsään jossa ei tarvitse tavata ketään.
Niin ikään jumppa kotona ei ole yleisölaji - vaikkakin se vaatii aika lailla perusenergiaa saadakseen aloituksen.

[Susu]

Olen sawottaren kanssa samoilla linjoilla tässä asiassa. 
Silloin kun puhutaan masennuksesta sairautena - ei vain ohimenevänä normaalina uupumuksena - voi jopa ulos kävelemään lähteminen olla ylivoimaisten ponnistusten takana. Sängystä ylös nouseminen ja vaatteiden pukeminen tuntuvat turhilta. Voisin kuvitella että myös esim. meditointi tuntuu masentuneen mielestä hyvin yhdentekevältä toiminnalta silloin kun on todellinen masennus kyseessä. Vaikka lääkkeillä onkin ikäviä sivuvaikutuksia, on niiden käyttö mielestäni myös perusteltua. Lääkkeitä on tietysti käytettävä oikein ja korostan myös lääkäreiden vastuuta masennuksen tunnistamisessa. Esimerkiksi yksinäisillä ja masentuneilla vanhuksilla masennuslääkkeet voivat huomattavasti parantaa elämänlaatua, kun taas väärinkäytettynä ne voivat "lamauttaa" ihmisen henkisesti. Ei ole ihan yksinkertainen asia tämä masennus, ja vaikka onkin helppo lähteä ehdottamaan kotikonsteja masennuksen parantamiseen, en itse luottaisi niihin ainoana hoitomuotona! On muistettava että kyseessä on vakava sairaus. Toki vaihtoehtohoidot puolustavat paikkaansa sitten, kun potilas on päässyt pahimmasta masennusvaiheesta yli ja saanut taas jonkinlaista otetta omaan elämään. Myös tavalliseen "kaamosmasennukseen" ja arkiuupumukseen kotikonstit ja säännöllinen liikunta ovat tietysti oiva apu, sitä en kiellä. 

[Hiisitär]

Hei!

Otan tässä taas yhden asian esille, josta olen sanonut jo toiseenkin topiciin, mutta se kuuluisi näköjään tänne.

Jokainen ihminen on tietyssä sieluniässä. Sielunikä on eräänlainen luokkataso sen suhteen, miten paljon on ehtinyt jo oppia. Yksikään sieluniän taso ei ole toista parempi, vaan jokaisessa on oma hyvät puolensa seka huonot puolensa oppiläksyineen.

Suomalaiset ovat pääasiassa kypsän ja vanhan sieluniän tasolla. Kypsien sielujen suurin oppiläksy ovat tunteet. Kypsät sielut kärsivät muita helpommin masennuksesta sekä muista mielenterveysongelmista, jotka ilmenevät eri tavoin (viiltelyä/alkoholismia/huumeita/tmv itsetuhoista käyttäytymistä, skitsofreniaa, psykooseja jne). Sieluista myös kypsät ovat niitä, jotka turvautuvat helpoiten itsemurhaan.

Katsokaapa todellakin suomalaisia nyt - mielenterveysongelmat ovat kansantautimme ja itsemurhaluvut maailman huippuluokkaa. Se ei silti ole minusta paha asia, nyt kun ymmärtää, että se kuuluu sielun karmaan ja oppiläksyyn kypsässä iässä (vanhassa sieluniässä suurin opittava asia on itsetunto - sielu vanhukset vähättelevät itseään josta voi seurata myös mielenterveysongelmia ja itsetuhoista käytöstä).

[Mirjam]

Silloin kun puhutaan masennuksesta sairautena - ei vain ohimenevänä normaalina uupumuksena - voi jopa ulos kävelemään lähteminen olla ylivoimaisten ponnistusten takana. Sängystä ylös nouseminen ja vaatteiden pukeminen tuntuvat turhilta. Voisin kuvitella että myös esim. meditointi tuntuu masentuneen mielestä hyvin yhdentekevältä toiminnalta silloin kun on todellinen masennus kyseessä. Myös tavalliseen "kaamosmasennukseen" ja arkiuupumukseen kotikonstit ja säännöllinen liikunta ovat tietysti oiva apu, sitä en kiellä. 

Olen myös tästä samaa mieltä. Masennus syvällä koettuna ei ole mitään väliaikaista 'kaamosväsymystä'. Masennus vaatii asiantuntevaa hoitoa, ennenkaikkea tukea itsen ulkopuolelta. Lääkkeistä voidaan olla montaa mieltä, mutta jos ihminen on aivan 'pohjalla' tunteissaan, en menisi tuomitsemaan lääkkeidenkään väliaikaista käyttöä.
Myös lääkärit ja lääketiede ovat samasta lähteestä lähtöisin kuin ns.vaihtoehtoiset. Kaikki se kaupallisuus, mikä myös on, on myös molemmissa.
En koe asiakseni tuomita toisten valintoja. Itse valitsen sen mukaan, minkä koen oikeaksi. Useimmiten kyllä päädyn luonnonmukaisempaan vaihtoehtoon.

Myös masentuneen kannustaminen aktiiviisuuteen, vie masennuksen vieläkin syvemmälle.
Kannattaa miettiä, mitä kaikkea masennukseen liittyy, monella tasolla...
Eikö juuri se kaikki ylenpalttinen suorittaminen ja ulkoisiin haasteisiin ja kuviin vastaaminen venytä ihmisen aina vain kauemmas itsestään ja omasta elämän polustaan?!
Oli ne ulkoiset haasteet sitten yhteiskunnallisiin arvoihin tai ns.'henkisiin' arvoihin perustuvaa.
Molemmat vie kauemmas todellisesta itsestä ja oman elämän kokemisesta.
Hengellisenä. Sieluna. Persoonana. Yksilönä. Samassa paketissa.

Ollaan mitä ollaan, ja annetaan muidenkin olla.  

     *SEN SAAT MISTÄ LUOVUT*

Jos luopuu jonkun tavoittelemisesta...mitenköhän käy?
Vaikka täydellisen terveyden tai hengellisyyden.....?

 

Lisäisin vielä, että on kaksi eri asiaa, jos puhutaan mitä meillä on tarjota ulkopuolelta ihmisen masentuneelle ja toisena se, onko meillä 'resursseja' kohdata masentunut ihminen ilman omia valmiita malleja, miten hoitaa masennusta, vai kohtaammeko sisäisesti sydämellä....

Monasti ihmiselle riitää, että hänet on kohdattu kokonaisena ja se laukaisee ymmärretyksi, nähdyksi ja kohdatuksi tulemisen kautta sisältäpäin kasvavan 'prosessin' kohti eheyttä. Oman elämän valintojen kautta.

Sen jälkeen vasta tulee tulee nämä 'ulkoiset' avut ja tuet.
Voisin heittää vaikka kärjistettynä esimerkin, että vaikka tarjoaisit masentuneelle pikkukiviä eheytymisen lääkkeeksi, se auttaa, jos olet sydämessäsi kohdannut ihmisen....

Eikä tämä ole oleellista vain masennuksessa, vaan kaikessa....

Valintojen vapaus on rajaton sen jälkeen kun ollaan KOHDATTU ihminen juuri siinä ja sellaisena kuin hän ON.
 

[Aniara]

Kuten aikaisemmin kirjoitin, olen sitä mieltä että vaikeassa masennuksessa pahimman yli pääsemiseksi lääkkeet ovat paikallaan.
Ymmärrän myös sen että vakavasti masentunut kokee jopa lenkille patistelun ahdistavana.

Kuitenkin olen sitä mieltä että lääkkeet ovat vain tilapäinen apu joka painaa todellisen syyn pinnan alle. Jotta pysyvää paranemista tapahtuu, täytyy sairastumisen syy käsitellä mielen ja varsinkin tunteen tasolla. Tämä edellyttää henkilöltä itseltään vastuun ottamista omasta paranemisestaan. Ystävät ja perheenjäsenet voivat ola tukena ja tuoda erilaisia vaihtoehtoja esille, mutta ratkaisu lähtee aina sairastuneesta itsestään, siitä että hän saa jonkinlaisen oivalluksen kipinän, ottaa ensimmäisen askeleen pranemiseen. Siinä voimme olla kanssakulkijoina.

  kaikille!

[Lilli]

Itse sairastin nuorena 5 vuotta masennusta, joten asiasta on runsaasti kokemusta. Lisäksi sattuneesta syystä olen perehtynyt alan kirjallisuuteen.

Masentuneenahan olisi helppo vain vaipua ikiuneen tai ainakin nukkua koko ajan, mutta jos edes vähän tajuaa oman parhaansa päälle, jotain on tehtävissä ilman lääkitystäkin.

Eräässä artikkelissa masentuneet jaettiin karkeasti kahteen ryhmään:

1. suorituskeskeiset ihmiset, jotka olivat kokeneet epäonnistuneensa jossain tehtävässä
2. ihmissuhdekeskeiset henkilöt, joilla siis tulehtuneet suhteet muihin tai vakavat menetykset olivat aiheuttaneet masennuksen.

Itse kuuluin tähän 1. ryhmään. Ylisuoritujasta tulee masentuneena helposti alisuorituja. Tärkeimpänä tehtävänä on mielestäni oppia olemaan armollinen itselleen.

Yksinäiset vanhukset ovat masentuneita, koska ovat yksinäisiä. En tajua, miten lääkitys tämän ongelman poistaisi. Itse en edusta niinkään tätä tyyppiä, mutta kuvittelisi, että tärkeänä tehtävänä olisi oppia puhumaan omista tunteista ja toiveista avoimesti ja ketään syyttämättä. Olisiko rajojen asettelemisessa myös jotain opittavaa?

Masentuneena elämä tuntuu turhalta ja toivottomalta, eikä mikään huvita. Mutta yksikin toivonkipinä tai ilonpilkahdus saattaa kääntää elämän suunnan ja paraneminen voi alkaa.

Minäkin muuten suosittelen masentuneelle perusteellisen itsetutkiskelun lisäksi kevyttä, mutta säännöllistä liikuntaa ja lemmikin hankkimista. Oman masennukseni aikana kissa oli minulle jonkinlainen tukipilari, joka ei pilkannut, nälvinyt tai arvostellut minua saamattomuuden takia. Masennuksen pahimpana aikana kaikki muut perheenjäsenet ja ystävät hylkäsivät minut henkisesti. Katti sen sijaan oli vain oma itsensä ja osoitti minulle kiintymystään sellaisena kuin olin. Kissa on siirtynyt jo manan maille aikoja sitten, mutta käytän sen nimeä edelleen mm. tällä astropalstalla salasanana.

[rasvapakara]

No sitten minullakin on ollut masennusta. Väsyttää ja väsyttää ja silmäpussit suurenee/tummenee.

[hopeatähti]

Hei 

Minulle kävi taas toisinpäin, eli vasta kun aloitin käymään säännöllisesti
energiahoidossa ja söin luontaislääkkeitä, oloni koheni todella nopeasti.

Kemialliset lääkkeet sekoittivat kenttääni vielä pahemmin ja oloni ei kyllä
yhtään kohentunut, päinvastoin,  vaikka kokeilin monta eri sorttia 

Minullakin kissa oli ihan ehdoton kaveri pitkinä iltoina kuuntelemassa ja tutkimassa viisailla silmillään 

On hyvä aloittaa ihan pienistä asioista, kuten sopia että tänään menen suihkuun jo aamupäivällä tai tänään yritän ajatella mukavia asioita 1 kokonaisen minuutin.

Heillä jolla on ollut "ylisuorittamisen" syndrooma, voi nimittäin pettyä pahasti kun se masennus ei menkään ohi heti ja kun se valmis laadittu "pitää tehdä" listakin odottaa pöydällä jne 

Itselläni auttoi paljon kun annettiin tilaa olla ja surra se oma aika, sitten minua jo hieman hienovaraisesti herätettiin, varovaisesti ja  pikkuhiljaa.

Kaikille masentuneille voimia 

[Mamie]

Mirjam kirjoitti:
Myös masentuneen kannustaminen aktiiviisuuteen, vie masennuksen vieläkin syvemmälle.
Kannattaa miettiä, mitä kaikkea masennukseen liittyy, monella tasolla...
Eikö juuri se kaikki ylenpalttinen suorittaminen ja ulkoisiin haasteisiin ja kuviin vastaaminen venytä ihmisen aina vain kauemmas itsestään ja omasta elämän polustaan?!
Oli ne ulkoiset haasteet sitten yhteiskunnallisiin arvoihin tai ns.'henkisiin' arvoihin perustuvaa.
Molemmat vie kauemmas todellisesta itsestä ja oman elämän kokemisesta.
Hengellisenä. Sieluna. Persoonana. Yksilönä. Samassa paketissa.

Itse olen ollut elämäni aikana muutaman kerran vakavasti masentunut ja silloin ei tehnyt mieli muuta kuin itkeä.  Tärkeintä masiksessa olisi ymmärtää kuitenkin itsestään huolehtiminen. Terveellä tavalla. Kun pikku hiljaa alkaa huolehtimaan itsestään ja siitä, että on hyvä olla, masennuskin katoaa. Alkuun se saattaa olla pikkuinen kävelylenkki lähitienoilla, silloin saa antaa itselleen luvan olla ajattelematta yhtikäs mitään. Tuntea vain ilman tuoksut ja nähdä värit. Avata sydämensä... Alkuun se on vaikeaa...mutta kehitystä tapahtuu jos vain uskoo, että huomenna asiat on jo paremmin. 

[Susu]

Toki ilman lääkitystäkin on asioita tehtävissä. Yhdellä auttaa yhdenlainen hoito, toisella toinen. Ideaalihan tietysti olisi että jokainen masentunut saisi juuri itselleen parhaiten sopivaa apua/hoitoa mahdollisimman pian. 

[Mamie]

Mulla on usko siihen, että masennuksesta voi selvitä ilman lääkitystä. Luonnontuotteethan ei oo lääkkeitä? 

[selkälokki]

Ja on se kyllä niinkin, että masennuslääkkeillä on lääkäreiden osista potilaista helppo päästä eroon.
Mie esimerkiksi menin toissa kesänä lääkäriin, kun tuli yllättäin kesken työpäivän muistikatkoksia.
Noh, ehdin n.2minuuttia istua lääkärin luona, kun se vetäisi laatikon auki ja sanoi: "Masennuksestahan ne muistihäiriöt johtuvat" ja antoi laatikosta liuskan masennuslääkkeitä. Hän sanoi, että syö nämä ensiksi ja sitten reseptillä lisää.

Se oli huippu pöyristyttävä kokemus. Ja kun en todellakaan ollut masentunut.
Menin sitten toiselle lääkärille ja pääsin kunnon tutkimuksiin niin migreeniksi se sitten varmistui.
Itseäni kun jo pelotti, että mikä mulla on..........