seuraava »

[Suomityttö]

Mulle resonoi nuo Ritsan kirjoitukset. 

[Ritsa]

.|. Minulla on teoria, että Jeesus inkarnaatiokiertonsa loppuunsaattamisella loi kollektiiviseen tietoisuuteen mahdollisuuden kaikille tehdä sama ja vieläpä rakkaudellisesti. Enää ei tarvitse kirjaimellisesti virua ristillä, vaan kehitys on myötätuntoisempaa, kun joku ihminen sen on jo kokenut tuomitsematta muita. Vielä kun niin moni ihminen maailmassa uskoo Jeesukseen, niin silloin se on pakosti jollain tasolla totta. Eli Jeesukseen tai hänen tiehensä voi jokainen saada yhteyden omassa elämässään ja päättää kokeileeko sitä tietä, vai jotain muuta tai yhdistelmää. Kunhan mielellään seuraa sydäntään.

zajon, eikös Jeesus puhunut myös Taivaasta Maan päällä? Eli hän uskoi olevan mahdollista tehdä tästä planeetasta täysin rakkaudellisuuteen perustuva. Kannattaa löytää ja valita oma Totuus, eikä liiaksi nojautua toisten mielipiteisiin sekä kyseenalaistaa aina, myös omat uskomukset. Sama pätee esim. Päivi Räsäseen ja Jeesukseen. Näistä henk. koht. nojaudun ainakin enemmän Jeesuksen puolelle. Toisaalta olen aina yrittänyt ottaa opiksi kaikesta mitä kohtaan, ihan sama mikä asia. Loppujen lopuksi millään muulla ei ole väliä, kuin sillä, että Jeesuksen opit ovat auttaneet ja tulevat auttamaan lukemattomia ihmisiä maapallolla löytämään muutakin kuin pelkän fyysisen todellisuuden. On ihmisten oma valinta miten hänen sanomisiaan tulkitaan ja mitä näillä tulkinnoilla saadaan aikaiseksi.

[Zoja]

Vielä kun niin moni ihminen maailmassa uskoo Jeesukseen, niin silloin se on pakosti jollain tasolla totta

Hmm. Onko Allah totta kun monet uskovat häneen? Tämä ei ole millään tasolla riidan haastamista, vaan minä olen opimassa ja kyselemässä, kaikella hyvällä.

zajon, eikös Jeesus puhunut myös Taivaasta Maan päällä? Eli hän uskoi olevan mahdollista tehdä tästä planeetasta täysin rakkaudellisuuteen perustuva. Kannattaa löytää ja valita oma Totuus, eikä liiaksi nojautua toisten mielipiteisiin sekä kyseenalaistaa aina, myös omat uskomukset. Sama pätee esim. Päivi Räsäseen ja Jeesukseen. Näistä henk. koht. nojaudun ainakin enemmän Jeesuksen puolelle. Toisaalta olen aina yrittänyt ottaa opiksi kaikesta mitä kohtaan, ihan sama mikä asia. Loppujen lopuksi millään muulla ei ole väliä, kuin sillä, että Jeesuksen opit ovat auttaneet ja tulevat auttamaan lukemattomia ihmisiä maapallolla löytämään muutakin kuin pelkän fyysisen todellisuuden. On ihmisten oma valinta miten hänen sanomisiaan tulkitaan ja mitä näillä tulkinnoilla saadaan aikaiseksi.

Minä en nojaudu kenenkään mielipiteisiin, nimenomaan nyt vain KYSELEN, koska minulla on mainitsemani kaltainen mielikuva ja käsitys kristinuskosta. Minulle on aivan uutta, että Jeesus on täällä kovassa huudossa, kun en ole ymmärtänyt, että häntä pidetään korkeana henkilönä (jos henkilöstä voi puhua) muillakin tahoilla kuin kristinuskossa. Tuntemani kristityt eivät esim. usko Gautama Buddhan olleen mikään iso heppu, vaan joku Saatanan kaveri (kuten kaikki muut henkisyyteen liittyvät tyypit, jotka eivät usko kuten nämä tuntemani kristityt).

Omaa näkemystäni olenkin muodostamassa, en nojaamassa muiden omiin. Olen huono ottamaan muiden tarjoamia valmiita vaihtoehtoja omikseni

[Ritsa]

"Kunhan mielellään seuraa sydäntään."

Pisti tuo oma kommentti hymyilyttämään. Eli juuri siitä on mielestäni kyse Egossa. Mielen kuuluu seurata sydäntä eikä toisinpäin. Tarkoitin tuossa yhteydessä alunperin siis, että mieluiten seuraa sydäntään...

[Ritsa]

zajon, hehe.. hienoa juurikin, että olet täällä kyselemässä, etkä tyytymässä malliin, joka ei selvästikään resonoi kanssasi.

Mielestäni kaikki Jumalat ovat todellisia niin pitkään kuin niihin uskoo. Mutta näidenkin nimikkeiden takaa löytyy silti yksi Energia, joka on kaikessa. Eli Allah ja Kristinuskon Jumala ja kaikki muutkin ovat kuitenkin samasta energiasta tehty, joten niiden erilleen jakaminen on tavallaan harhaanmenemistä jo kättelyssä. Tai ainakin sitä kautta saattaa eriyttää itseään maailmasta, juuri jos muiden usko tuottaa itselleen jotain ongelmia. Ja rakkaudessa ei ole erillisyyttä, joten tälläinen henkilö eriyttää itseään itsestänsä. Juuri tälläisellä uskovaisella asenteella mistä puhuit zajon, on Ego vallassa luultavimmin. Ei se väärin todellakaan ole, mutta hän ei ole valmis hyväksymään erilaisuutta maailmaansa. Erilaisuutta, jonka kuitenkin hänen omakin Jumalansa on hyväksynyt, koska se on olemassa. Jumalan ja Saatanan, kun saa saman käsitteen alle niin voi aloittaa luopumisen Egosta. Ei ole hyvää tai pahaa maailmankaikkeuden syvemmillä tasoilla, tavallaan ainoastaan Ego voi kärsiä - ei Sielu. Eli avoimuus ja samalla kyseenalaistaminen ovat keino löytää se oma rakkaudellinen tie. Se ei luultavasti ole sellainen kuin Buddhan tai Jeesuksen tie, mutta heiltä saa hyviä vinkkejä kärsimyksen vähentämiseen.

[Zoja]

Ritsa, kiitos viisaasta kirjoituksestasi. Siinä  oli melko suoraan samankaltaisia ajatuksia kuin omani. Juuri noin olen sen päässäni pähkäillyt. Olen sellainen luonne, jonka pitää käännellä palikan kaikki sivut, ennen kuin uskoo että Se kuuluu olla tietyllä tavalla

[Tigerwoman]

Nythän tämä vaan paranee  

Siihen aikaan kun Jeesus eli ja opetti, ihmisten tietoisuus ja värähtely oli sillä tasolla, että Jesse oli "huipulla". Nykyään moni ihminen saa yhteyden Jesusta paljon "korkeammalla" oleviin henkiin. Siis jos katsotaan asiaa värähtelyn kautta.

Jos Jeesuksen ja Raamatun voisi laskea korokkeeltaan ainoana oikena totuutena? Minulle Buddha on myös läheinen, ja uskon, että siellä on monta muuta Mestaria auttamassa ihmisten uskomusten ja tarpeen mukaan. Minulla riippuu vähän tilanteesta, kumman opetukset ja energia nappaa sillä kertaa. Molemmilla on syvää viisautta ja rakkautta ihmisiä kohtaan.
Jeesus kristus on siis yksi monista. Ja arvokas omalla paikallaan.

Minun ajatusmaailmassani Jeesus ja jälleensyntymä ei ole ristiriidassa. Minullakin oli vaihe, etten todellakaan halunut uskoa jälleensyntymään. Enkä varmaksi väitä nytkään. Mielestäni Jeesukselle on samantekevää, uskommeko jälleensyntymään vai yhteen elämään, kunhan sydämestämme etsimme tietä takaisin Luojamme luo. Jumalallakin on niin monta nimeä ja muotoa ihmisten mielissä.

Hyvänä ohjenuorana voisi pitää, että ottaa sen maailmankatsomuksen, joka tuntuu nyt parhaalta. Jos sillä saa mielenrauhaa ja homma toimii muutenkin, sen voi säilyttää. Jos taas tuntuu, ettei homma toimi, kannattaa etsiä erilaisia vaihtoehtoja.

Tässä yksi Dalai Laman näkemys:
" – Kaikki maailman pääuskonnot painottavat rakkautta, myötätuntoa, kärsivällisyyttä, suvaitsevaisuutta ja anteeksiantoa. Ne voivat tukea ja tukevatkin sisäisiä arvoja. Nykymaailmassa ei kuitenkaan enää riitä, että perustaa etiikkansa uskontoon. Tämän takia olen yhä vakuuttuneempi siitä, että on tullut aika löytää tapa ajatella hengellisyyttä ja etiikkaa kokonaan uskonnon ulkopuolella, Dalai-lama toteaa"

http://www.kotimaa24.fi/artikkeli/dalai-lama-uskonto-ei-riita-etiikan-perustaksi/

Viisas mies  

[Indium]

Toisaalta, itse olen niin noviisi näissä henkisissä asioissa, että en ole oikea henkilö sanomaan totuutta mistään asioista.

Kukaan täällä ei ole. Vain omalle kohdalleen voi muodostaa sen, mikä itselle tuntuu oikealta, ja sitä on syytä pohtia miksi juuri se tuntuu oikealta. Keskustelu on erittäin, erittäin hyvästä ja siitä jälleen kerran pointsit tähän ketjuun osallistuneille.

[Indium]

Ja lisäyksenä on pakko sanoa, että niin hyvässä hengessä kuin tämä keskustelu kulkeekin, itse olen tippunut pahoin kärryiltä. En hahmota omaa egoani, yliminääni, itseni erillistämistä itsestäni tässä Jeesus-kontekstissa nyt yhtään mitenkään.  Pahoittelen. Koitanpa kuitenkin jotain kysymyksiä tuoda tähän taas.

Jos Jumala on hyväksynyt erilaisuuden, miksi raamatun Jeesus sanoi, "mene, äläkä enää tee syntiä"?
Miksi uskontunnustus kuuluu "Ja Jeesukseen kristukseen,  [.....] joka istuu Isän Jumalan Kaikkivaltiaan oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita"?
Tapahtuvatko nämä toistuvat asiat, jotka tämän ketjun ajatusten pohjalta tuntuvat vääntyneiltä, koska Jumala on hyväksymällä hyväksynyt ne, vai jostain muusta syystä?

Onko teillä, jotka uskotte sekä Jeesuksen jumaluuteen että jälleensyntymään, synnintuntoa tai ylipäänsä mielipidettä siitä, mitä synti on?

[Ritsa]

Täällähän pistetään haastetta kysymyksiin! Hyvä niin, kun tuppaan olemaan sellainen, että kirjoittamalla ja keskustelemalla saan omia ajatuksianikin kasaan paremmin.

Ensinnäkin, suoria Raamatun lainauksia on hyvä lukea rivien välistä ja muistaa, että ne tekstit on tosiaan uskontokunnan vallanpitäjien kääntämiä ja tulkitsemia. Ja haluaako vallassa oleva luopua vallastaan? Jeesuksen tapauksessa ottaisin mielikuvaksi hänen koko olemuksensa, yleisen ilmapiirin hänen jutuissaan sekä elämässään ja tunnustelisin sitä. En usko, että hän on sanonut Jumalan tuomitsevan ketään. Onko hän tuominnut hänet ristiinnaulinneet ihmiset? Ne hän ainakin olisi varmaan tuominnut jos jotkut, mutta onko siitä kirjoitettu? Eikös hän puhunut anteeksiannosta ja rakkaudesta? Mutta tämä on sitten taas näitä uskon asioita, itse uskon mieluiten tuohon. Enkä ole kyllä Raamattua edes vielä lukenut.

Mutta uskon kaikkien ihmisten Jumaluuteen ja jälleensyntymään. Synti on sitä, mitä ihminen ei ole saanut integroitua olemukseensa tasapainoisesti, vaan on vielä jossain kohdassa vaakakuppia kallellaan toiseen suuntaan. Syntinen tuomitsee itsensä, koska uskoo esimerkiksi laistavansa jostain tai tekevänsä väärin - vähintään sielunsa tasolla. Jumala ei tuomitse. Hyväksymällä pimeän puolen voi saada sen polariteetin eli hyvän puolen itselleen, mutta oikeasti ne ovat sama asia, koska ne mahdollistavat toisensa. Eli hyväksyvä, tasapainoinen, rakkaudellinen, itsensä ja toiset huomioonottava ei voi tehdä syntiä. Tai voi tietysti, mutta tietoisena ollessa se on kovin vaikeaa, kun ei halua itselleen samaa tapahtuvaksi. Oikeastaan syntiä ei ole, koska olemme tässä ulottuvuudessa oppimassa kaksinaisuudesta, mutta se on taas vähän korkealentoisempaa tavaraa.

[Zoja]

Minä en ole onnistunut omaksumaan synnin käsitettä, ehkä Se johtuu siitä että synti on minulle niin yhtä kristinuskon kanssa, ja sen opetusta en pysty nielemään sellaisena kuin sen ymmärrän.

[Indium]

Minä olen lukenut Raamattua jonkin verran, mutta otanpa avuksi jonkun vielä enemmän lukeneen nettisivut. 

No tässäpä aika terävää tekstiä Raamatun mukaisesta tuomitsemisesta:
http://www.kolumbus.fi/~w462389/oppi/tuomita.html

En sano olevani samaa mieltä, vaan tuon tämän yhdenlaisen näkökulman tähän keskusteluun. 

Hei, Ritsa, tämä lause:

Synti on sitä, mitä ihminen ei ole saanut integroitua olemukseensa tasapainoisesti, vaan on vielä jossain kohdassa vaakakuppia kallellaan toiseen suuntaan.

Voisitko kirjoittaa tuon kansankielisemmin? Tuntuu, että toinen tekstikappaleesi jää avautumatta, kun en ymmärrä tuota.

[Ritsa]

Hmm, no kansankielisemmin siinä taitaa olla kyse juuri Jeesuksen tai Buddhan jne. painottamasta kultaisesta keskitiestä. Ihminen voi joka hetki valita kaikista ääripäistäkin ratkaisunsa. Kannattaa siis valita ne siis useimmiten mielestäni keskiväliltä, tavallaan jolloin kaikki osapuolet on huomiotu/ne ovat tasapainossa. Jos haluaa kokeilla jotain radikaalimpaa, niin on oltava varautunut kestämään myös se toinen puoli/tasapainottava elementti. Mutta niitäkin mahdollisuuksia voi käsitellä etu- tai jälkikäteen ja hetkessä, jolloin asioiden ei ole tarve realisoitua käytännössä, koska pelot on muutettu rakkaudeksi.

Luin tuon tekstin ja vähän jäi huonot vibat. Vai että kannustetaan tuomitsemaan Jeesuksen nimissä, vaikka samassa artikkelissa lukee, että Jeesus sanoi "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi." Tuo kreikan kielen mukaan ottaminen tuohon väliin menee vähän mielestäni sivuraiteille. Miksei voisi vain sanoa artikkelissa vaikkapa "Olkaa kriittisiä kanssaveljiänne ja itseänne kohtaan, mutta älkää tuomitko, jotta teitä ei tuomittaisi - niin kuin Jeesus sanoi"

Nyt hän tuntuu kannustavan sanakikkailun kautta tuomitsemaan "eli terveeseen arvosteluun ja erottamiseen." Milloin tuomitsemisesta tuli arvostelua ja erottamista Suomen kielessä? No tässä varmaan mennään taas sillä tavalla huti, että minulla voi olla aivan eri käsitys kyseisestä sanasta muutenkin. Mielestäni tuomitseminen-sanassa on helposti negatiivinen sävy. Tietysti siihen kuuluu asioiden erottaminen toisistaan ja arvostelu, mutta ne tuntuvat minusta objektiivisemmilta sanoilta. Eli miksi siis pitäisi tuomita, jos Jeesus on sanonut, ettei kannata? Ja silti kirjoittaa siitä kirjoitus.. en ymmärrä.

Ja tottakai Jeesus on tehnyt syntiä, ei hän muuten voisi siitä opettaa. Hyvä pointti kirjoituksessa oli, että se painotti kriittisyyttä. Tosin kirjoittaja ei tuntunut omaavan sitä omaa sanaansa kohtaan, tai aivan miettinyt mitä moiseen kannustaminen noin kirjoitettuna voi saada aikaiseksi? Tämäkin kertoo omaa tarinaansa mistä kirjoitus ilmeisesti kumpuaa: "Elämä seurakunnassa ja sen ulkopuolella on jatkuvaa tuomitsemista." Oma elämäni ei onneksi ole aivan tuollaista, mutta kyllä se siitä...

[Kuuhilda]

Mulle itelle on mun käsitys Jessestä ja kristinuskosta ja jumalasta ja saatanasta kutakuinkin selvä. Luulen löytäneeni oman totuuteni tässä, ja sen, miten haluan tähän suhtautua, tai paremminkin olla suhtautumatta.
Mun mielestä nää on lopultakin iha yksinkertaisia asioita...tai ainakin näihin pitäisi suhtautua ns. maanläheisemmin...tää kaikki sanasto ja käsitteet ja muu...en minäkään tajua mitään
Ja kun ne on kerran itselle selväksi pureskeltu, en koe tarvetta sen kummemin edes jauhaa, mutta yksi juttu tässä ketjussa häiritsee.
Kenenkään ei pitäisi näissä asioissa puhua mitään ehdottomasti ja varmana tietona. Kukaan ei tiedä, ei voi tietää, sitä, mikä on totta, jos totuutta edes on. Jos joku esiintyy varmana tietonsa kanssa, näin se on, näin pitää ajatella, niin se on sen merkki, että hän ei ainakaan tiedä asioiden perimmäistä tarkoitusta. Merkki siitä, että häntä ei ainakaan pitäisi kuunnella.
Saattaapa tuollainen olla oikeassakin, en sitä sano, mistäs minä tiedän, mutta ellei "profeetta" itse koe sanomaansa ainakin ääriviivoiltaan ailahtelevaksi ja hyvinkin mahdollisesti kyseenalaistettavaksi, se jättää jotenkin likaisen jäljen hänen sanomaansa.

[Kuuhilda]

Ja SYNTI! SIINÄ vasta SYNTI!
Iljettävää, hävetköön se, joka synnin käsitteen on lanseerannut tänne sieluriepujen riesaksi!