Mitä edellä totesimme e:stä pätee myös o-äänteeseen. Se on a-äänteen ja
u-äänteen sulautuma.
o ओ om [oom] ओम् (käännetään esim. sanalla amen)
Käsittääksemme biija-mantrana eli siemen-mantrana (semanttisesti merkityksettömänä tavuna)
om'ille on ihan oma (heh-heh) merkkinsä:
http://en.wikipedia.org/wiki/Om#mediaviewer/File:Om.svgKatsopas, löytyy taas uusi vihje, mistä russijat on ottaneet E.n lausuman, joka on melkein sama kuin tuo kuvaamasi, yliavoin O. ELi esim. Eldanka-järven jää, on taakse jäänyttä elämää...
Kuuluisi olla Joldanki -järven jää... Jne. Eli vasemmalle osoittavat 'e'n sakarat ovat merkki venäjän kielessä suomalaisittain lausuttavasta e'stä, oikealle, eli suomalaisittain kirjoitettu E sensijaan lausutaan yliavoimena = yliavoin O.
Elena kuuluisi tämän ohjesäännön mukaan lausua Jolena tai Jolana, mutta minkäs tälle...
Kiitos jälleen tekstistäsi Sideman. Aina niistä opin lisää ja tulee tällaisia johdannaisia.
Itse kielestä, jota selität en ymmärrä höykäsen pöläystä, mutta oivalluksia... niitä syntyy tuhkatiheään.
Danke schön! Ja pari syvää niiausta, sellaista rukousniiausta!