seuraava »

[Tiia]

Hei!
En tiedä mihin aiheeseen/ryhmään pistäisin tämän asian, joten pistän sen nyt tänne yleisiin ja en ole ihan varma onko joku jo aloittanut keskustelun tästä meditoinnista ja nukahtamisesta.

Minulla on sellainen "ongelma", että kun alan meditoida niin nukahdan noin 15-30 minuutin päästä.
Ihan sama missä asennossa meditoin niin nukahdan.
Saan ns. tyhjennettyä pääni melko nopeasti, olipa ympärilläni millainen hälinä tahansa (johtuukohan siitä että olen kaksonen?  : )

Olen siis oppinut sen, että kun meditoin niin menenkin samantien sänkyyn makoilemaan, jotta en vahingossakaan tekisi itselleni vahinko kesken meditoinnin.

Ja tosiaan kun herään tämän meditaatio unen jälkeen, oloni on todella rauhallinen, aurinkoinen ja aivan kuin olisin aukaissut itsessäni jonkun pienen/ison solmun.

Onko kenelläkään muulla tätä samaa "vikaa" kuin minulla?

[Liekku]

  Hei, minä nukahdan melkein joka kerta, makaan sängyllä ja nostan jalat seinälle ja olen täysin rentona.
 
  Säpsähdän siihen kun jalat alkaa valua alas,- vaikka pienikin torkahdus/nirvana, rentouttaa ihanasti. 
 
 
 
 

[Tigerwoman]

Sama täällä.
Vaikka en nukahtaisi,menen sellaiseen tiedottomaan tilaan, jossa tavallaan nukun ja toisaalta olen ihan skarppina.
Joskus kyllä menen ihan ntenmaillekin.

Voihan se olla, että nukahtaminen palvelee korkeimpaa hyvää, eikä olekaan epäonnistuminen. Kun mieli on saatu pois pelistä, energiat voivat työskennellä kehossa. Esim juurikin noita lukkoja avaamassa.

[Varjotar]

Ei se ole mikään vika vaan ihan perusasia, kun meditoidessasi annat itsesi, ruumiisi ja mielesi rentotua ja rauhoittua, niin uni tulee.
Luonnollista.

[Tiia]

Varjotar, sen takia laitoinkin sitaatteihin tuon vian, sillä eihän se todellisuudessa ole oikea vika meditaatiossa.

Joskus näen tosiaan meditaatiossa mihin elämän tilanteeseen pitäisi enemmän panostaa sun muuta. Voi sitä tunnetta kun herätessä tajuaa asioita.
Vielä kun saisin auki nämä kaikki solmut, niin johan taas helpottaisi tämä päänsärky. Tuntuu kuin selvännäkö yrittäisi taas päästä esille, mutta vetäiseekin sitten pään erittäin kipeäksi kun ei pääsekkään ns. läpi. :/

[mii-i]

Voi liittyä myös siihen, että lapsuudessa on oppinut käsittelemään vaikeita asioita nukkumalla, ja kun meditoidessa alkaisi nousta esim. kielteisiä tunteita pintaan, keho reagoi tutuimmalla ja turvallisimmalla tavalla.
Nukahtamisella reagointiin voi liittyä myös muita syitä, riippuen missä ja miksi uni on pitkään ollut ainoa tapa käsitellä/ paeta/ kohdata tiettyjä asioita. Tai sitten keho on vain oppinut, että rentoutuminen on käsky nukahtaa. Tai keho tarvii unta, ja ottaa jokaisesta mahdollisuudesta kiinni.

Itseään ei pidä pakottaa olemaan valveilla, valvemeditaatio alkaa sujua, kun se on tarpeen. Nukahtamiselle on aina tietoisuutta palveleva syy.

Mitä syvärentoutuneempi ja meditatiivisemmassa tilassa on arjessa luonnostaan, sitä vähemmän keho tarvitsee myös unta.

[sideman]

Aidossa syvämeditaatiossa sukellamme syvälle alitajunnan syövereihin.
Siellä piilevät mm. tukahdutetut muistot aiemmista traumaattisista kokemuksista,
mahdollisesti jopa aiemmista inkarnaatioista peräisin olevina. Näitä kutsutaan sanskritin
kielessä nimellä saMskaara.

Ei voine välttyä ajatukselta, että mieli/aivot suojautuvat meditaation
aikana sietämättömän rajuilta muistoilta tuudittautumalla uneen.

Kun vuosia sitten kävin joogalentoharjoituksissa (joogalentohan on
yksi syvämeditaation tehokkaimmista muodoista mitä tulee ns. valaistumisen
tilan "kehittämiseen"), siellä aina joku tai muutama tyyppi tuppasi alkamaan
jopa kuorsata, jos oikein muistan, muutaman minuutin kuluttua siddhiohjelman
alkamisesta. Tuon ohjelman viimeinen harjoitus (noin 20:stä) on juurikin
joogalento...