seuraava »

[sideman]

Suomen kielen tietyssä kehitysvaiheessa tapahtui ns. -ti > -si -muutos.

Kuusi (6) lienee siis alunperin ollut 'kuuti' (näkyy vielä sanassa 'kuutio'
ja taivutusvartalossa 'kuute-', esim. 'kuutena').

Samasta syystä suomen yks. toisen persoonan pronomini on s-alkuinen.
Se on siis alunperin ollut 'tinä', noudattaen indoeurooppalaisten
kielten yleistä t- ja d-alkuista pronominityyppiä (esim lat. & it. tu, skrt. tvam [tu-am],
venäjän ty, jne.)

[Tigerwoman]

Noh, saatananpalvojat tuskin viettävät joulua, Jessen syntymäjuhlaa. Lause: "siellä oli kolme kuusta", voidaan tulkita myös niin, että siellä oli kolme henkilöä, jotka ovat kuusta. Kuuten jotkut sanovat olevansa Siriukselta jne.  Voi että, kun mua naurattaa. 

Joskus kuulin jonkun jutun, että pedon luku olis oikeesti 999, mutta kirkko käänsi sen väärinpäin, jotta tunnistavat sitten sen oikean pedon. Tiedä tuota.

[Ave^^]

Vitsin ymmärsin,
mutta oon ainakin pistänyt merkille, että mulla on jotain asperger-piirteitä...

.....

noh, kaikista miestä löytyy aina jotain piirteitä ties mistä asioista...

Joo, asperger tuntuu nykyään olevan uusi muotidiagnoosi. Monista meistä varmaankin löytyy asperger-tyyppisiä piirteitä, mutta tietääkseni (korjatkaa jos olen väärässä) aspergerin ydin on siinä, että aivot ovat rakentuneet niin, että ymmärtää jotkin asiat eri tavalla kuin muut. Eli jos tiedät mitä sinulta odotetaan jossakin tilanteessa ja ymmärrät miksi sinulta niin odotetaan, mutta et pysty toimimaan niin, koska sinulla on jokin tunnelukko, suojelet itseäsi tms., niin kyseessä ei ole asperger. Jos taas törmäät usein siihen, että sinua pidetään outona (tai mitä nää muut nyt on miten asperger tulkitaan), mutta et ymmärrä miksi, koska et mielestäsi ole tehnyt mitään outoa, niin ollaan lähempänä aspergeria. Ajan myötä voit oppia tietämään mitä asioita pidetään outoina, mutta et edelleenkään ymmärrä miksi niitä pidetään outoina.

Tässä tutkailin juuri kiintymyssuhdeteoriaa, ja esimerkiksi etäistävä kiintymyssuhdemalli muistuttaa monelta osin asperger-tyyppisyyttä. Ero vain on siinä, että kiintymyssuhdemalli aktivoituu ihmissuhteissa ja turvanhakutilanteissa (joita esim. stressi tai pelko laukaisee), mutta asperger-piirteet taas ilmenevät myös vähäpätöisissä ja merkityksettömissäkin tilanteissa. Näitä vastaavia aspergeria muistuttavia löytyy varmasti monia muitakin. Niillä, jotka tiedän diagnosoiduiksi aspergereiksi, on ollut vaikeuksia jokapäiväisissäkin asioissa, kuten talouden hoidossa tai että olisi sovittuun aikaan sovitussa paikassa. Mutta nää diagnostiset kriteerit on kyllä aika tiukkoja, että ei lievällä aspergerilla taida sitä saada.

[.ave.]

Kun tällä foorumilla on useinkin puhuttu aspergerista, niin kirjoittelenpa eräästä jutusta mistä luin tässä juuri. Nykykäsitys on alkanut siirtymään siihen suuntaan, ettei autismin kirjoon kuulu välttämättä sellainen sosiokognitiivinen kyvyttömyys, että ei esim. pystyisi ymmärtämään mitä toinen ajattelee tai tuntee, vaan kyse on siitä ettei spontaanisti suuntaa huomiotaan sosiaalisiin vihjeisiin. Tavallisesti ihmiset luonnostaan suuntaavat huomionsa (tai se voi kaappautuakin) erityisesti kohti sosiaalisia vihjeitä. Emme mitenkään pysty tallentamaan kaikkea sitä mitä aisteillamme havaitsemme, joten tälläinen huomion suuntaaminen auttaa keskittymään olennaiseen. Jos taas ei luonnostaan suuntaa tarkkaavaisuuttaan juuri sosiaalisiin vihjeisiin, vaan ehkä joihinkin muihin, niin kuva kokonaisuudesta muodostuu erilaiseksi, jonka seurauksena myös muistikuvat tilanteista ovat erilaisia. Se mihin ei kiinnitetty huomiota, jää helposti muistamatta. Muisti taas on osana rakennettaessa käsityksiä siitä millainen sosiaalinen maailma on. Näin ollen käyttäytyminen on sosiaalisesti erikoista, ei esimerkiksi huomaa, että toinen alkaa hämmentyä, vaan jatkaa ja jatkaa puhumistaan. Joissakin tutkimuksissa ainakin osa autismin kirjoon kuuluvista henkilöistä osaa ymmärtää toisen ajatuksia ja tunteita, jos heitä erityisesti kehotetaan keskittymään ja kiinnittämään huomiota siihen.

Joka tapauksessa tää on vasta yksi näkökulma, mutta omasta mielestäni ainakin mielenkiintoinen. Selittäisi sitä, miksi välttelevän kiintymyssuhteen kuvaus kuulostaa jossain määrin samalta kuin osa aspergerin piirteistä. Molemmissa olisi silloin kyse joidenkin asioiden huomiotta jättämisestä. Kiintymyssuhteen kohdalla on kyse suojamekanismista, aspergerissa synnynnäisestä taipumuksesta.