Sivistyssanakirja netissä toteaa seuraavaa:
eklektinen (aatteellisesti) valikoiva ¶ Sävyltään usein kielteinen sana, joka viittaa asenteeseen, jossa erilaisista aatteista, uskonnoista tms. poimitaan vain "parhaita paloja", niiden miellyttäviä piirteitä, välittämättä siitä, että tulos voi olla pinnallinen sisäisesti ristiriitainenkin
Jotenkin tulee kylä sellainen tunne, että sitä kielteisyyttä näkee eklektisyydessä helpoiten ns. lakihenkisen uskon harjoittaja tai Michael-kirjojen määrittelemän mukaisesti "lapsisielu," eli ihminen jonka maailmanjärjestys järkkyy, ellei asioita tehdä "kuten ennenkin" ja "sääntöjen mukaan."
Näen itse pikemminkin hyvänä, että jokainen tekee kuten hänelle itselleen sopii, enkä oikein ymmärrä, miten yhden ihmisen kehittelemä oppijärjestelmä voisi olla ihan yksi yhteen sellaisenaan toiselle ihmiselle sopiva - paitsi tietenkin kyseisen ihmisen parisielulle.
Minun uskoni on nimenomaan eklektinen, siksi olen täälläkin Eklektikko. Pahempia ristiriitoja ei ole toistaiseksi ilmennyt, ehkä siksi että yksi olennainen osa eklektistä hengellisyyttäni on se, että useat vastakkaiset asiat voivat olla tosia yhtä aikaa.
Ylläoleva määritelmä tosin heittää vähän siinä, että siinä puhutaan "parhaiden" ja "miellyttävien" palojen poimimisesta. Ei se minulla noin mene, olen poiminut sellaisiakin paloja joita ilman olisi kivampi olla, mutta jos intuitio (=Jumalan johdatus) sanoo, että poimi, niin mikä minä olen vastaan väittämään. Eklektikko ei ole siis ehkä ihan niin hedonistinen käsite, kuin tuo ylläoleva antaisi ymmärtää. Tuo nyt vain oli yksi netistä äkkiä löytämäni määritelmä eklektisyydelle.
t. Eklektikko