Kauan sitten, kun aloin kiinnostua kansanparannuksesta, yrteistä varsinkin, joku sukulaistenavista sanoi noita-akaksi. Nimi oli lapsista niin hauska, että jäi yleiseen käyttöön. Yleistä riemua vielä lisäsi, kun jotkut vanhemmat luulivat sitä haukkumanimeksi.
Mä olen sisäistänyt tän nimen niin vahvasti omakseni, että muutun päivä päivältä yhä enemmän noita-akan näköiseksikin,
Mun sisäisen sanakirjan mukaan noita-akat on kilttejä ja hyviä ihmisiä, ja sellainen yritän olla.
Tervehdys sielunsisar!
Hauska juttu
Eilen keittelin yskänsiirappia keittiössä, ja tuoksu oli erikoinen - ainakin tyttärestäni, joka tuli koulukaverinsa kanssa sinne. Synttärivieraat pyörivät kuin poranterät siinä, joivat vettä ja kiehnäsivät hellan välittömässä läheisyydessä.
En kiinnittänyt asiaan enempää huomiota, istuin siinä pöydän ääressä, luin kirjaa ja tein muistiinpanoja samalla kun join teetä.
Sitten tytär osoitti syyttävällä etusormella teekannua, ja sanoi skorpionimaisella äänellä (joka olisi huurruttanut silmälasit, jos niitä käyttäisin) jotta "mitä teetä toi on". Vastasin ajatuksissani, että "tyrninlehti... "
Hyisen hiljaisen hetken jälkeen, kysyttiin, että "mikä täällä haisee noin kamalalle"
Nuuskaisin, aah - ihana timjamin aromi... :
"Niin joo- yskänlääkettä minä siinä tuota... "
"Hmph - joo-o äitini on noita." Kuului vastaus, joka tyydytti vieraatkin - ja he häipyivät jatkamaan touhujansa olohuoneeseen.
