(Seuraavassa aivopi*russa sanaa
saMskaara käytetään
sinisellä korostetussa merkityksessä...)
saMskAra m. (ifc. f. %{A}) putting together , forming well , making perfect , accomplishment , embellishment adornment , purification , cleansing , making ready , preparation , dressing (of food) , refining (of metals) , polishing (of gems) , rearing (of animals or plants) Gr2S3rS. MBh. Ka1v. , &c. ; cleansing the body , toilet , attire Hariv. ; forming the mind , training , education R. Ragh. ; correction (also in an astronomical sense Su1ryas.) , correct formation or use of a word Nir. Sarvad. ; correctness , purity (esp. of pronunciation or expression) MBh. R. &c. ; making sacred , hallowing , consecration Mn. MBh. &c. ; a sacred or sanctifying ceremony , one which purifies from the taint of sin contracted in the , womb and leading to regeneration (12 such ceremonies are enjoined on the first three or twice-born classes in Mn. ii , 27 , viz. 1. %{garbhA7dhAna} , 2. %{puM-savana} , 3. %{sImanto7nnayana} , 4. %{jAta-karman} , 5. %{nAmakarman} , 6. %{niSkramaNa} , 7. %{anna-prA7zana} , 8. %{cUDA-karman} , 9. %{upanayana} , 10. %{kezA7nta} , 11. %{samAvartana} , 12. %{vivAha} , qq. vv. ; accord. to Gaut. viii , 8 &c. there are 40 Sam2ska1ras) Gr2S. Mn. MBh. &c. (IW.188 ; 192 &c. RTL. 353) [1120,3] ; the ceremony performed on a dead body (i.e. cremation) R. ; any purificatory ceremony W. ;
the faculty of memory , mental impression or recollection , impression on the mind of acts done in a former state of existence (one of the 24 qualities of the Vais3eshikas , including %{bhAvanA} , the faculty of reproductive imagination "') Kan2. Sarvad. (IW. 69) ; (pl. , with Buddhists) a mental conformation or creation of the mind (such as that of the external world , regarded by it as real , though actually non-existent , and forming the second link in the twelvefold chain of causation or the fourth of the 5 Skandhas) Dharmas. 22 ; 42 ; a polishing stone MW.
Transsendenttisen Meditaation(R) jargonissa sanalla
stressi viitattaneen kaikkeen siihen menttaaliseen tauhkaan, joka
muodostaa sen verhon, joka estää ihmistä tiedostamasta olevansa nyt ja olevansa aina ollut valaistunut?
Se tarkoittanee siis sekä nykyisestä että aiemmista inkarnaatioista peräisin olevaa karmaa, sekä positiivista että
negatiivista?
Tuli mieleen aika fantsu esimerkki positiivisten saMskaarain aiheuttamasta akuutista ja jopa kroonisestakin
stressistä: jos on kerran ollut elämässään tulisesti rakastunut, se saattaa johtaa siihen, että ihminen jopa
ahdistuksen vallassa etsii mahdollisuutta kokea noita taivaallisia tunteita uudestaan, eli jää koukkuun
rakastumisen tunteeseen??
Maharishi Mahesh Yogi havainnollistaa kokemuksen jättämiä jälkiä seuraavalla vertauksella:
erittäin (TM-merkityksessä) stressaantuneen ihmisen kokemukset ovat kuin kiveen hakattuja jälkiä,
eli ne jäävät vaivaamaan häntä ties kuinka pitkäksi ajaksi, ellei stressitasoa saada vähennettyä.
Jonkin aikaa (vaihdellee hurjasti yksilöittäin) noita stressimöykkyjä vähentämään tarkoitettuja,
ensisijaisesti mentaalisia harjoituksia tehneellä ihmisellä kokemukset ovat kuin hiekkaan piirrettyjä.
Yksilöllä, joka on saavuttanut valaistumiseen tähtäävien harjoitusten päämäärän, jota yoga-suutrassa
nimitetään
kaivalyaksi eri eristyneisyydeksi (henki, puruSa ei ole missään kontaktissa materiaan, prakRtiin*),
kokemukset (sekä positiiviset että negatiiviset) ovat kuin veteen piirrettyjä viivoja, eli ne voivat olla huomattavasti intensiivisempiä ja
jotenkin puhtaampia kuin erittäin stressaantuneella yksilöllä, mutta niistä ei jää minkäänlaisia
addiktiota tai aversiota aiheuttavia jälkiä mieleen, tai minne lie...
* Noh, eihän se koskaan ole ollutkaan, mutta valaistumaton ihminen ei oiken pruukaa hiffata sitä, eli
valaistumaton ihminen ei bonjaa, että kokemukset eivät koske hänen todellista itseään, joka
on puhdas tietoisuus ja loppupeleissä identtinen maailmankaikkeuden hengen, brahman(in), kaa...
