Viime vuosina on tullut sellainen tapa että haastateltava aloittaa vastauksensa aina sanalla joo tai no.
Tunnustelin tätä joo-sanalla aloittamista haastattelijan kysymykseen. Sitä voi olla useammanlaista, ainakin kaksi olen erottanut.
Yksi on sellainen mikä tosiaan ärsyttää, esim. Pekka Haavisto pressanvaalien alla oli tästä huippuesimerkki. Hänellä oli siinä vielä sellainen käsiele jota en ihan enää tarkkaan muista. Se "joo" merkitsee vähän niinkuin että "kuulin kysymyksesi ja aion nyt vastata siihen", mikä on täysin turhaa kun henkilölle todellakin annetaan siinä yksinpuheaikaa ja kaikki varmasti kuuntelee joka tapauksessa.
Sitten on sellainen "joo" joka tarkoittaa: "Kysymyksesi pohjustuksena kertomastasi toteamuksesta: näin tosiaankin on; ja nyt vastaan itse kysymykseen." Tämä ei ärsytä. Sillä on merkitystä kommunikaation kannalta.
Esimerkki jälkimmäisestä:
Haastattelija: "Ja sehän on se aikamoinen juttu että kyllähän tuokin jötikkä, tai nuo kaksi, ovat sen sorttiset että kyllä siinä jo aikamoinen peniskateus herää."
Haastateltava: "Joo, nää on varmaan... onks nää 25...30-senttisiä pituudeltaan, ja --"
Tai tuossahan ei edes ollut varsinaista kysymystä mutta kuitenkin. En nyt jaksa kaivaa parempaa esimerkkiä. Kuuntelin äsken. Lähde:
http://areena.yle.fi/radio/2340486?start=8m53s