seuraava »

[mariac]

Olen 29 vuotias kaksosnainen ja tutustunut vasta hiljattain astrologian maailmaan. Syynä astroon tutustumisesn oli itsetutkiskelu sekä oman käyttäytymisen ymmärtämisen tarve.

Luonnehdinnat kaksosnaisesta osuvat kohdallani täydellisesti minuun ja toimintaani. Olen juuri sellainen, niin hyvässä kuin pahassa, ja kaksosena elo ei todellakaan ole kaikkine tuuliviirimäisyyksineen, pilvilinnoineen sekä verbaliikan ja puhumisen tarpeineen helppoa! Ihmissuhteissa minulla on todellakin aivan absurdeja odotuksia kumppanilta, eikä kukaan tunnu passaavan.

Onko täällä foorumilla muita kaksosnaisia, jotka ovat jo tällaisessa "kypsässä" iässä? Oletteko löytäneet tasapainoisia ihmissuhteita vai heiluuko mieli viikosta/päivästä toiseen? Välillä tunnen olevani suunnattoman rakastunut ja seuraavana jälleen kaikki kumppanissa ärsyttää niin maan valtavasti että olen valmis heittämään kaiken menemään!?

Löytääkö kaksosnainen ikinä balanssin itsensä ja muun maailman välillä vai onko tyydyttävä elämään yksin omien oikkujen kanssa?)

Terveisin,

melkein kypsä

maria

[remppa11]

Hep täällä yx. Mulla ei ainaskaan pelitä tää ihmisuhde viidakko ollenkaan.Jos joku on mulle mieleen niin se kyllästyy natosekunnissa(enkä oikeesti ees ihmettele) Mutta sitten jos joku taas ois musta innoissaan saatan antaa ymmärtää hetken mutta sitten en taas kummiskaan.Pelkään luottaa kehenkään,ja kun alan luottaa niin paljoin et voin sanoa ihastuneeni,annan sitten kaikkeni ja sekös vie innostuksen sitlä toiselta. Kaksosen luonteeni turvin osaan ainaskin antaa kuvan että jaksan asioille nauraa ja huumorilla peitän monet surut kuten ihmissuhde koukerotkin....Mun oikeeseen minään ei helpolla kukaan pääse,,,ei ees ne ihastukseni kohteet. Mieliala vihdokset joo niin hemmetin tuttua juttua.Pahantuulisuudesta, itkuun itsesäälistä, nauruun jne.Kaikki olotilat jopa saman päivän aikan jos hyvin sattuu.
Olen aikas myötämielinen ja helpolla autan ja anna kaikkeni ihisen vuoksi josta satasella pidän ja sitten takkiin saadessa harmittaa enemmän.Ja opinko mitään no en todella,päätä kiveen ja roimasti kuhmuja ja halkeamia joka kolhasusta mutta taas samaan anasaan meen kuin vettä vaan....ja kierre on valmis.On kuin ravintoketjua eläisi.Syö tule syödyksi kuole ja synny ja taas syö ja tule syödyksi....noin kuvitteellisesti.Mutta eiköhän taas jatketa..... joten ole huoleti on meitä muitakin onneksi

[mariac]

Hei Remppa11 ja kiitos lohdullisesta vastauksestasi!

Hurtilla huumorilla täälläkin porskutellaan ja mikäpä olisikaan parempaa kun kunnon naurut! Minäkin olen käynyt läpi saman "ravintoketju" -vaiheen kun rakastuin aina vain vääriin miehiin ja kaiken maailman taivaanrannan maalareihin. Omaan nilkkaanhan sellaiset tahtoi kolahtaa kun kuitenkin tasapainoilevana luonteena tarvitsen tiettyä rauhallisuutta ja määrätietoisuutta rinnalleni. Mutta nekin on muutettu voitoksi ja menneistä ihmissuhteista on tullut ihania ystävyyssuhteita. Nyt ainakin tiedän mitä en halua elämääni! 

Eiköhän mekin iän ja opin myötä itsemme löydetä sekä kumppanit jotka täydentää tiettyjä "puutteitamme". En usko että kaksosnaisen rinnalla elo käy tylsäksi kun mieli on aina täynnä virikkeitä ja ajatus viuhtoo puolelta toiselle niin ettei aina itsekään meinaa pysyä perässä

Ihanaa kevättä sinulle

-maria

[Sister of Night]

Heippa!

tässä kohta 27 vuotta täyttävä kaksosnainen...ja en kyllä yhtään koe olevani vielä kypsä noiden ihmissuhdejuttujen suhteen. Tosin siihen minua kai nykyinen suhteeni on kokoajan koukuttamassa. 

Minä olen myös tyypillinen kaksosnainen, hyvässä ja pahassa, eli juuri nuo mainitsemasi tuuliviirimäisyys, pilvilinnat ja puhumisen tarve ovat kyllä ominta itseäni. Balanssia ei vielä ole löytynyt, eli ihmisuhteessa omat fiilikset kyllä vaihtelee yhdenkin päivän mittaan suuresta rakkaudesta valkoiseen raivoon, ja silloin olen tietty valmis nakkaamaan kaiken roskakoriin.

Todella rasittavaa tuo on kumppanille, mutta ennekaikkea myös itselle. Eihän tuo jatkuva ailahtelu mitään kivaa ole. Omalla kohdallani kiitos täytyy kyllä antaa tuolle toiselle puoliskolle, joka kestää minua kaikkine oikkuineni. Hän on rauhallinen ja tietyllä tapaa vakaa skorpparimies, joka ei minun ininöistä aina hätkähdä. Se jos mikä kasvattaa kyllä minua. Varsinkin tuo kommunikointi on meillä usein se kompastuskivi, minusta kun olisi kiva jutella ja analysoida kaikkea vaikka kuinka pitkään, ja hän ei taas siihen kykene eikä koe tarvetta, vaan vastaukset ovat lähinnä yhden lauseen "murahduksia". Nimenomaan se saa minut välillä todellisen kiehunnan partaalle. 

Joten aikamoista aaltoliiketta tässä vielä mennään, juuri minun puoleltani. En usko, että tuohon on mitään muuta lääkettä löydettävissä, kun nimenomaan se oma henkinen kasvu ja kehitys, ja tutustuminen persoonallisuutensa ja olemuksensa eri puoliin, just vaikka astrologian avulla. 

Tässä omassa kehityksessä todellakin tuo skorpparimieheni minua kyllä koulii oikein rankalla kädellä.

Mutta ei kai me kaksosnaiset todellakaan nyt niin rasittavia olla..? Ja kuten Mariac sanoit, niin eipähän käy ainakaan elo tylsäksi meidän kanssa kun virikkeitä ja ideoita satelee mennen tullen..vaikka mieli sitten saattaakin muuttua niiden toteuttamisen suhteen..
 

[^^Queen Nefertiti^^]

Hei

olen tunnistavinani allaolevasta itseäni ja olen oppinut seuraavaa:

-hanki mies jota ei tarvitse auttaa vaan joka tarjoaa SINULLE
-ÄLÄ anna heti kaikkea, pihtaa ja ole salaperäinen, koska ikinä ei voi toiseen luottaa niin että voisi kertoa kaiken itsestään. Esim itse en halua alkaa jakaa kaikkea raha-asioita ja luovaa työtä, koska se vaan ei ole toiminut. Pitää syöttää kaikkea hitaasti ja mystisesti, miehet tarvii haastetta. Juuri tämä sinun mainitsemasi tyyli antaa ja auttaa on mennyt ihan päin seiniä, miehet haluaa valloittaa aina uudestaan eikä olla autettavina. Näin on. Mies tulee lopulta vihaiseksi jos kokee olevansa autettava, kun he haluavat olla sankareita. Siinä se ongelma sitten voi olla jos ei jaksa ihailla, he etsivät uusia tyhmiä ihailijoita heh. Kun älykäs ja vahva ei sais olla. Tosin perinteisesti mies kai olettaa että nainen antaa sitä ja tätä, mutta miksi he sitten ottavat ja käyttävät hyväksi helposti.

"Olen aikas myötämielinen ja helpolla autan ja anna kaikkeni ihisen vuoksi josta satasella pidän ja sitten takkiin saadessa harmittaa enemmän.J"

Koen olevani tosiaan kaksosen vastapooli, en ole niin kamalan ailahteleva eikä suhteessa vakaasti pysyminen ole ongelma minulle, miehille ehkä.

[Lilli]

Tervehdys,

tässä Kaksosnainen, ikää pian 39 v. Itse en täytä kovinkaan hyvin kaksosmaisia perusluonnehdintoja, mutta jotain kuitenkin:

-herkkä kyllästymään
-kova flirttailemaan
-sitoutumiskammoinen ja vapaudenkaipuinen

Yllä mainitut ominaisuudet olivat osa ihmissuhdekeitosta tuossa ikävuosien 20-32 välillä, jonka jälkeen on ilmeisesti tapahtunut jonkinlaista kypsymistä.

Minussa on yksi hyvinkin hallitseva ominaisuus, josta olen ollut tietoinen varhaisaikuisuudesta lähtien: olen hyvin intohimoinen. Astrologisesti liitän tämän ominaisuuden Auringon neliöön Plutoon ja Uranukseen sekä hallitsevaan merkkiini, joka on Skorpioni. Tämä tunne en toisaalta pelottava ja hallitsematonkin enkä parikymppisenä pitänyt tämän tunteen massiivisesta voimasta. Pelkäsin aina jotenkin kontrolloimatonta intohimoa ja sitä, mitä mahtaisin tehdä tällaisen tunteen vallassa. Niinpä pakenin pitkään tilanteita/ihmisiä, joissa saattaisin joutua suurien tunteiden valtaan. Eli pintapuolisia seksisuhteita ja pitkäaikainen seurustelusuhdekin ilman tunteita on takana ihan riittävästi. Ainoat tilanteet, joissa pystyin vapautuneesti purkamaan intohimoa, olivat piirtäminen ja tanssiminen.

Sitten jossain vaiheessa totesin, että intohimo on niin olennainen osa itseäni, että en voi elää ilman sitä. Sallimalla tämän tunteen astua elämääni kaikkine karvoineen olen oppinut myös elämään sen kanssa. Intohimossa on synkkäkin puolensa ja iloisen kepeä flirttailuasenne on kaikonnut lähes tyystin. Sitoutumiskammo on niin ikään hävinnyt. En pelkää pistää itseäni täysillä likoon ihmissuhteessa.

Vaan eipä asennemuutos ole tuonut mukanaan helppoa parisuhdetta, päinvastoin. Ilmeisesti kypsymisen varaa on edelleen.

[valonkantaja]

En tiedä kuuluuko minun vastata nyt tänne, kun haettiin jo kypsässä iässä olevia. No, olenhan minä aikuinen, täytän sentään 21 pian...

Olen monesti miettinyt samaa. Löytyykö se tasapaino ikinä? Tuntuu joskus että olen tuuliviireistä tuuliviirein, mutta yleensä syytän siitä hormoneita, kaikki on hormoneiden syytä! (syntipukki löytyy aina muualta kuin itsestä, onneksi! ) Olen kuitenkin kuukauriina aika "sitoutuva" sitten kun löydän sen miehen ketä rakastan, mutta joka suhteessa on näitä kausia että tekee vaan mieli koko ajan flirttailla muiden miesten kanssa ja pelata sellasia viattomia pelejä - jotka kuitenkin satuttaa sitä miestä, vaikka tarkoitus ei ole... Kai se on sitä että on vaan niin hirveen suuri tarve kommunikoida joka suuntaan. Luulenpa että JOKAINEN kaksosnainen tarvitsee houmiota monilta miehiltä, parisuhteessakin ollessaan. En aina tiedä mitä tunteet ovat, ehkä juuri siksi että en vain anna niiden olla ja mennä vaan alan oikein järjen kanssa pohtimaan. Sillä tavalla on helppo mitätöidä omat tunteensa ja saada vaikka päähänsä, että "en mä varmaan olekaan rakastunut, kun en oikeasti voi TIETÄÄ mitä rakkaus on"... Kaksonen kun haluaa aina tietää, tunteminen ei riitä. Ehkä pelkäämme että menetämme hallinnan täysin, jos annamme tunteillemme ylivallan, kun olemme muutenkin tällaisia levottomia soheltajia? Mitäs siitäkin sitten tulisi, kun se pienikin järjen hiven heitettäisi menemään..?

[marija]

Kopio tuolta kaksosnaisen rakkaushoroskoopista ja omia kommentteja välissä:
"Onko hän hurmannut sinut helisevällä, iloisella ja joskus viehättävän kiusoittelevalla naurullaan, alati hymyilevillä kasvoillaan ja purevalla satiirillaan, jota hän armotta käyttää liian tosissaan olevien ihmisten seurassa. Onko hän kirjailija, myyntialan ammattilainen, radiotoimittaja, lehtimies, myyntisihteeri tai jotain muuta kommunikaatioon liittyvää. Ellei, niin ainakin hän haaveilee jostain tämänsuntaisesta. Kaksosnainen on kaikkinaisen kommunikaation mestari, joka uskomattomalla tavalla pystyy yhdistelemään näennäisesti toisilleen täysin vieraita asioita ja elementtejä toimiviksi kokonaisuuksiksi. Hän on todennäköisesti hyvännäköinen, mutta saavuttaaksesi hänen suosionsa sinun ei kannata haaskata sanojasi ylistääksesi hänen kauneuttaan, sillä hän arvostaa aivan eri asioita. Ettet putoaisi kuin eno veneestä Kaksosnaisen kovassa vauhdissa sinun tulee ymmärtää hänen kahtiajakautunutta luonnettaan."

Ite oon 28 vee rapu, mutta sideerisessä kaksonen ja tunnen kaksosen kuvausten osuvan paljon paremmin minuun kuin mikään rapukuvaus, jopa tuo ammattikin (ja iskänki!!).. Varmaan rapumaisuutta kuitennii on herkkä loukkaantumiskynnys (tosin en sitä näytä..), kaveria ei jätetä meiniko tuntuu välillä rulettava..
Niinku valonkantaja laittoi Tuuliviiri mikä tuuliviiri täällkin!! Ja tuo miesten huomio...  :  Terveisiä vaan sinnekin..

Ensimmäinen lause tuossa horoskoopissa on niin minua, kuin se voikin olla?? Kuinka ihmisiä voidaan jaotella näin, vai pitääkö nämä paikkaansa muilla? Tiedän "hurmaavani" todellakin ihmisiä naurullani, kiusoitelen, hymyillen, flirtaten. Ja usein tahallaan niin teenkin  : Moni uusi tuttavuus sanookin usein tulevansa juttelemaan, koska olen niin avoimen ja iloisen oloinen (tietäisittepä kotioloissa... ) Juttelen lähes kaikille, olipa asiaa tai ei.. Uskon vakaasti, että näistä kaikista (tai siis joistakin) tuttavuuksista on jossakin vaiheessa apua. Mikään ei ole niin antoisaa (jopa seksiä parempaa??) kuin saada jutustaa mielenkiintoisten ihmisten kanssa ja oppia uutta! Ihastun AINA vääriin tyyppeihin, joita en saa ja minuun ihastuvat ne, joista en todellakaan ole kiinnostunut. On vain niin vaikea sanoa ei.. Ei kai jotenkin liity sitoutumiskammoon..??
Yleensä tulenkin toimeen kaikkien kanssa, ja on todella harvinaista, että sanoisin inhoavani jotakuta oikein sydämeni pohjasta. Töissäkin saan usein tehtäväksi vihaisten asiakkaiden lepyttelyn. Se ei ole minulle mikään ongelma, vaan pikemminkin kivaa vaihtelua päivään.
Hyvännäköinen en todellakaan ole, mutta mistään lirkuttelusta ja kehumisesta en piittaa, ennemminkin se saa vaivaantuneeksi ja ärsyttää. Ja vauhtia vasta onkin viime aikoina riittänyt..

"Jo kapaloissa ollessaan virittää Kaksostyttö korvansa kuulemaan ja alitajuntansa käsittämään vanhempien välistä sanallista viestintää. Ja heti puhumaan opittuaan hänellä on paljon kysymyksiä odottamassa vastausta. Koska hänen suorat kysymyksensä ensin hämmentävät vanhempia, hän opettelee kysymään näennäisesti vanhemmilleen turvallista asiaa sivuavia useampia kysymyksiä, joista hän rakentaa vastauksen peruskysymykseensä, jota hän ei koskaan esittänyt. Älä ihmettele jos hän lähtiessään tyttöjen kanssa viikon lomalle Floridaan ilmoittaa sinun antaneen siihen luvan jo kaksi viikkoa sitten, jolloin hän kysyi mielipidettäsi yksilön oikeuteen itse määritellä vapaa-ajan harrastuksensa. Älä näiden tempausten johdosta revi hiuksia päästäsi tai tulet kaljuksi ennenkuin huomaatkaan, sillä tämä on hänen tapansa hankkia lupa omille leikeilleen. Häntä ei tosin haittaa, onko päässä hiuksia vai ei, kunhan siellä on teräviä ajatuksia. Kaksostyttö ihailee isäänsä, joka ylensä on arvostettu ammatissaan tai jollain muulla tavoin tunnettu. Pyrkiessään itse olemaan yhtä arvostettu hän kuitenkin huomaa saavansa kaupanpäälliiseksi arvostelua ja tyytymärrömyyttä ympäristöltään. Lisäksi häntä painaa muisto ajasta, jolloin hän todella tarvitsi isäänsä ja tämä jätti hänet vaille huomiota. Tämän katkeruuden hän tuo mukanaan aikuisen elämäänsä ja on valmis kohdistamaan sen sinuun heti kun annat siihen aihetta."

Kysymyksiä, kysymyksiä... Niitä on aina riittänyt, sen verran utelias olen.. Ja tuo reissuun lähtökin onnistuisi varmaan, jos olisi keneltä kysellä.. 
Yritän aina töissä olla avuksi ja hyödyksi ja saankin siitä kiitosta, mutta usein huomaan saaneeni taas kerran osakseni myös arvostelua, pitkiä katseita ym.
Mustis olen, pakko myöntää vaikkei tahtoiskaan.. 

"Hän ei halua puolisolleen parvekkeen alla luuttuaan rämpyttävää Romeota, vaan ystävän ja kumppanin, joka uskaltaa kannustaa ja tukea häntä hänen pyrkimyksissään saavuttaa arvostettu, itsenäinen ja haastava ammatti tai asema, jota toteuttaessaan hän saa ottaa käyttöön koko sopeutuvuus- ja kommunikaationkäyttöarsenaalinsa. Isän mallin mukaisesti hän arvostaa ja tekee mieluummin myös töitä miesten kanssa, koska he ymmärtävät häntä ja hänen pyrkimyksiään paremmin kuin naiset, jotka usein kadehtivat Kaksosnaista ja tämän rohkeutta tarttua uusiin asioihin, Jos olet taipuvainen mustasukkaisuuteen, saat varmasti sanoa ennemmin tai myöhemmin hyvästit Kaksosnaisellesi, sillä hän ei voi elää suljetussa tilassa. Jos pystyt pakottamaan hänet paikoilleen, voit hankkia korvatulpat, sillä hän kyllä osaa valita sanansa niin, että menetät lopulta hermosi. Anna suosiolla tilaa tälle ilmaelementin edustajalle ja hän jakaa kanssasi kaikki ne hedelmät, joita hän universumin sanansaattajana tulee keräämään."

Romeot älköön vaivautuko!! Toden totta, usein on helpompi työskennellä miesten kanssa, mutta uskon sen myös johtuvan siitä, että vietin ison osan lapsuus- ja nuoruusvuosista poikaporukoissa - pakostakin.
Viimeksi viime yönä karkotin kiinnostuksen kohteeni (osin tahallisesti???  ). Oma vika, konfliktin olisin voinut välttää, mutta tiesin sen olevan edessä ennemmin tai myöhemmin.. Parempi näin kuin huonossa suhteessa, tai siis se mikään suhde ollu, taas vaan semmoinen, mikä ei oikeasti ole kiinnostunut..
Niin ja tietäisittepä kuinka monta linnaa olen elämäni aikana rakentanut.. 


remppa11 "Olen aikas myötämielinen ja helpolla autan ja anna kaikkeni ihisen vuoksi josta satasella pidän ja sitten takkiin saadessa harmittaa enemmän.Ja opinko mitään no en todella,päätä kiveen ja roimasti kuhmuja ja halkeamia joka kolhasusta mutta taas samaan anasaan meen kuin vettä vaan....ja kierre on valmis."
Niinpä.. Ei kai pitäisi luottaa keneenkään, mennä vaan pimeeseen ja pysyä siellä..

En tiijä mitä tällä kirjootuksella haen, mutta... Ja anteeksi ku tuli näin pitkästi..

"Miun kans olis niin heleppo olla, saisi olla justiisa niin ku mie sanon."

[^^Queen Nefertiti^^]

Tästä tulee vaan mieleen, että ei ainakaan kaksosmiestä.

Jotenkin en pidä veskarimiehiäkään himoittavina.. vaakamiehiä en edes tunne..

Mutta kaksosnaiset, pitäkää hauskaa.

Unessa menin ulkomailla jotain kamalan jyrkkää vuorenreunaa pitkin jollain köysiratashissillä.. mitähän pilvilinnojen tavottelua se oli.

[maatsirp]

Huomenta!

Minä en tänään tunne olevani kovin vanha, vaikka olen jo 47v kaksosnainen. 

Olen elänyt lähes koko elämäni Härkä-miehen kanssa ja voin sanoa, että siinä oli minulle sopiva mies. Nyt siis olen hänen kanssaan ystävä. 

Nyt olen tavannut erilaisia ihmisiä ja luulin pari-kolme vuotta sitten, että olen koko elämäni "odottanut" erästä Jousimiestä. No, hän ei ollut odottanut minua enkä siis ollut hänelle "se oikea". Sinäsä siinä nyt ei ole mitään kummallista, sillä hänelle nyt ei näyttäisi kukaan olevan....

Mistähän johtuukin, että kiinnostun aina jotenkin omituista tyypeistä, joilla ei ole oikein sosiaalisia taitoja. Minulle ei siis riittänyt hyvä, järkevä, luotettava ja tunnollinen härkä, jonka kanssa seksikin oli tyydyttävää...

En ole oikein koskaan kiinnostunut Rapu-ihmistä ja nyt on viime aikoina tutustumani miehet ovat olleet Rapuja. Yhden unohdin heti, yhden kaa ei tullut mitään ku hän ei vaan välittänyt. No ei hän mullekaan mikään ihannemies ollut, mutta olisin voinut kuitenkin viettää aikaa esim. lenkillä, matkoilla, jne....Tänään tapaan yhden, jonka olen tuntenut jo vuosia, mutta vasta nyt olemme yhtä aikaa ns. vapaita. Taas on kyseessä enmmäkin ystävyys...


Joku teistä kirjoitti siitä, voiko sitä koskaan saavuttaa tasapainoa ja rauhaa. Täydellistä tasapainoa ei taida minulle tullakaan. Joskus olen toivonut syntyneeni johonkin muuhun merkkiin, kun tämä sisäinen levottomuus on aika rasittavaa, varsinkin jos ympäristö ei oikein ymmärrä....

Minua on kuvailtu sanoilla: Durasef, sisukas sissi, ja hyvä jätkä.

Nyt lähden vähän sauvojen kanssa kävelemään, ettei pääse paino nousemaan ja muutenkin jaksaa taas....

T: 15.6

[Niizu]

Mulla on kuu-kaksosissa ja aikoinaan ,kun kirjasta luin minkälainen on kuu-kaksoset tyyppi, niin löysin itseni siitä . Allekirjoitan myös seuraavat "väitteet" kaksosista; Flirttaileva (KYLLÄ :), pakenen paikalta samantien,jos mies rupeaa mustasukkaiseksi,puhelias(kyllä, puhun kenen kanssa tahansa, ihan mistä tahansa), iloinen (moni sanonut ihastuneensa mun hymyyn, joka on aina korvissa ) ja olen ihastunut (ja vihastunut)ties kuinka moneen "väärään tyyppiin". Pieniä pilvilinnoja rakentelen, mutten koe olevani tuuliviiri.

[monikakson]

Mikä siinä on, että minäki oon törmännyt vain rapumiehiin viime aikoina! Suorastaan raivostuttavaa, kun tiedän, että tuun kuitenkin tallomaan ne jalkoihini jossain vaiheessa! Seurustelin pitkään vesimiehen kanssa ja nyt nuo ravut kiinnostuu koko ajan... Tai noita rapuja on alkanut tippumaan, kun yhden vaa'an kanssa tiet lähtivät erkanemaan. Ehkä mulle halutaan tarjota sitä turvallista ja huolehtivaa kotia kaiken "kamalan" jälkeen. Ravut on ehkä kaikista ihanimpia ja kilteimpiä, joita ei ikinä haluais satuttaa (koska ne saattaa mennä tosi rikki!). Ite on kumminki sellanen paukapää, joka pitää vapaudestaan kiinni hinnalla millä hyvänsä. Ite oon vielä suhteellisen nuori, niin tahtoisi seikkailla menemään ja ravut voisivat sitten tulla joskus myöhemmin. Vaikka toisaalta olisi mukava löytää jo se joku, jonka kanssa olla ja perustaa perhe...(nimimerkki venus ravussa...)
Niin ristiriitaista tämä elämä! 
Joskus miettiiki, että elämä saattaakin toteuttaa kaikki toiveet, mutta kun on kaksonen, niin toiveet vaihtuu nopeammin mitä ehtivät toteutua.  :

[maatsirp]

hei taas!

Tapasin siis sen Ravun, josta kirjoitinkin ja ei ollut yllätys se ,että meillä oli tosi mukavaa.Uskallan väittää, että molemmilla. Kuitenkaan ei siitäkään sen enempää kuin mitä on ollut tähänkin asti. Minä taas ajattelen näin, että Ravut eivät olisikaan Kaksosille sopivia. 

Mulle kun sopiva ois sellainen, jossa on hieman Kaksosta (ymmärtäis paremmin ja ois aika nopea liikkeissään sekä nuorekas). Varakaskin sais olla ja mielummin pitkä ja litteävatsainen, liikunnallinen sekä huumorintajuinen ja hellä. (En ole vaativa). Kauriin järkevyys oisi kumppanilleni paikallaan, Kalojen kanssa voisin ottaa alkoa, Oinaitten ja Vesimiesten kanssa tehdä duunia, sillä silloin tulee tehtyä ja hyvin. Härän kanssa söisin hyvin ja liikkuisin luonnossa sekä tutustuisin perinteisiin. Rapujen kanssa onnistuu lenkilläkäynti ja ehkä vähän muuukin... Leijonamiehiä en ole vielä tavannut, mutta Leijona-naisen kanssa ei sovi ainakaan pitää kiirettä. Neitsyen kanssa voisin "parantaa maailmaa". Vaa´an kanssa luultavasti menisi mukavasti.  Tapaamani ovat olleet vain varattuja, enkä ole siis paljon tutustunut. Skrpioniin on tiettyä vetoa, joka kyllä lakkaa aika nopeasti.Jousimies kiehtoo, mutta vapaudenkaipuussaan  juoksee karkuun, eikä ymmärrä että vapaahan minäkin haluan olla.

Kesälomani on parhaimmillaan ja tässä vaan istun ja nyhjään tietokoneen ääressä. Voi minua raukkaa

T:raukka