Otanpa asian puheeksi silläkin uhalla, että kuulostan vain psykoottiselta.
Aloin vähän aikaa sitten tutustua syvemmin ns. shamanistisiin uskomuksiin, ja etenkin ns. henkimatkailuun tai loveen lankeamiseen, ja olen tehnytkin joitakin "matkoja". Monissa shamanistisissa kulttuureissa ja uskonnoissa puhutaan kolmesta päätasosta, Ylisestä, Alisesta ja Keskisestä, ja itsekin olen kokenut tuon "toisen maailman" tuolla tavalla. Siellä tosiaan on ollut selkeästi Alinen, Ylinen ja Keskinen. Keskinen on oman kokemukseni mukaan ollut kuin toinen versio tästä todellisuudesta, jossa elämme. Alinen on kaunis luonnontilainen paikka, josta olen löytänyt arvokasta opastusta. Ylinen on vielä jäänyt vähän mysteeriksi, mutta se tuntuu olevan jotenkin hyvin puhdas maailma, suorastaan taivaallinen, kirkas.
Mulle on auennut aivan uusi maailma, tai useampikin. En tiedä, onko kyse omassa alitajunnassa matkailusta, vai onko tässä todella jotain henkistä, mutta olen päässyt joka tapauksessa kokemaan jotain todella uskomatonta ja avartavaa. Itse asiassa mulla on näitä kokemuksia jo vuosien takaa, vaikka tuolloin mulla ei ollut oikein mitään käsitystä siitä, mitä tapahtuu.
En mene niihin juttuihin yksityiskohtaisemmin, mutta olen käynyt kaikenlaisissa hyvin ihmeellisissä paikoissa ja keskustellut monenlaisten olentojen kanssa. Nämä matkat ovat olleet todella voimakkaita ja parantavia kokemuksia. Olen tavannut eläimiä ja oppaita, jotka auttavat mua matkoillani ja usein heillä on viestejä, jotka ymmärrän kunnolla vasta mietittyäni niitä joskus hyvinkin pitkään. On mahtavaa, kun pystyn kysymään heiltä suoraan, mitä he haluavat sanoa. Pystyn esittämään heille kysymyksiä ja saan usein aivan tajunnanräjäyttäviä vastauksia. Tunnen matkoillani, että olen tärkeä osa kaikkea, ja mua rakastetaan ehdoitta. Nämä mua auttavat olennot eivät voi mitenkään nähdä mua huonona. Huono on ihmiskäsite, ja tuossa maailmassa logiikka on hieman erilaista. Siellä tuntee itsensä ihan lapseksi.
Olen myös kohdannut jonkinlaisia vahingollisia energioita ja olentoja, mutta olen saanut apua ja opastusta niiden karkottamiseen. Niitä on tullut vastaan melkein jokaisella omalla matkallani. Jos ei ala pelkäämään, niistä kuitenkin selviää. Tuntuu, että ne ovat lähinnä muhun itseeni kiinnittyneitä mun energiaani kuluttavia iilimatomaisia otuksia. Viimeksi tunsin matkaavani omassa verisuonistossani pienenä ötökkänä, ja karkotin yhden olion rintakehästäni. Jälkeenpäin tunnen selvästi, että ne ovat poissa jonkin aikaa.
Musta on sääli, että shamanistinen kulttuuri on niin kadonnut. Monet voisi saada apua tekemällä noita matkoja. Ilmeisesti kaikilla on tällainen kyky, ja itsekin uskon niin.
